Puhuessaan Pietarin kansainvälisen talousfoorumin osallistujille kesäkuun alussa Vladimir Putin luonnehti Venäjän talouden tilaa uhmakkain sanakääntein.
– Kaikista kohtaamistamme esteistä ja meitä vastaan määrätyistä laittomista pakotteista huolimatta Venäjä on edelleen yksi maailmankaupan keskeisistä toimijoista ja laajentaa nopeasti uutta logistiikan ja yhteistyön aluetta, Putin julisti.
Vaikka Putinin maalaama kuva on katteettoman ruusuinen, tosiasia kuitenkin on, että Venäjä on toistaiseksi pystynyt rahoittamaan hyökkäyssotaansa Ukrainaa vastaan.
– Pelkästään pakotteet ja muut taloudellisen painostuksen muodot eivät taivuta Putinia luopumaan sotatavoitteistaan. Ne voivat kuitenkin entisestään heikentää Venäjän taloutta, alentaa maan tuloja, vaikeuttaa tuotantoa ja voimistaa nopeasti militarisoituneen talouden vääristymiä, muistuttaa USA:n entisen apulaisulkoministerin, suurlähettiläs Daniel Fried Atlantic Council -ajatushautomon julkaisemassa artikkelissa.
Kuten Neuvostoliiton komentotaloudella, myös Venäjän nykytaloudella on hänen mukaansa vain vähän luonnollista kestävyyttä.
– Jatkuvan paineen ja äärimmäisten sotilasmenojen koettelemana se on altis rapautumiselle neuvostoaikaisen edeltäjänsä tavoin, hän huomauttaa.
Suurlähettiläs Friedillä on takanaan 40-vuotinen ura Yhdysvaltain ulkoasiainhallinnon eri tehtävissä muun muassa yhtenä Naton aiempien laajentumiskierrosten keskeisistä valmistelijoista. Maansa apulaisulkoministerinä hän toimi 2005–2009.
Koska Venäjälle tähän mennessä asetetut pakotteet eivät ole purreet toivotulla tavalla, luonnollinen johtopäätös on Friedin mukaan se, että niitä on entisestään kiristettävä.
Tämä voisi tarkoittaa muun muassa Venäjän öljynviennille määritellyn hintakaton tiukentamista. G7-maiden olisi hänen mukaansa tuettava hintakattoa asettamalla toissijaisia pakotteita yrityksille, jotka osallistuvat hintakaton kiertämiseen esimerkiksi öljykuljetuksin.
Valkoisen talon linjaa, jossa Ukrainaa on kehotettu pidättymään iskuista venäläisiin öljynjalostamoihin, Fried pitää epäonnistuneena. Jalostamot ovat hänen mukaansa oikeutettuja sotilaallisia kohteita, ja Yhdysvaltain hallinnon toppuuttelusta huolimatta Ukraina onkin tehnyt lukuisia onnistuneita iskuja niitä vastaan.
Suuri joukko länsimaisia yrityksiä on vetäytynyt kokonaan Venäjän markkinoilta helmikuun 2022 jälkeen, ja nekin, jotka yhä jatkavat toimintaansa Venäjällä, pyrkivät Friedin mukaan yleensä noudattamaan lännen asettamia pakotteita.
– Raporttien mukaan länsimaisia komponentteja on kuitenkin edelleen kaikkialla Venäjän sotilaskoneistossa. Eräässä tuoreessa tutkimuksessa todettiin, että 95 prosenttia Ukrainassa löydettyjen venäläisten aseiden ei-venäläisistä komponenteista oli peräisin länsimaisilta yrityksiltä ja vain neljä prosenttia kiinalaisilta, hän sanoo.
– Monet näistä läntisistä komponenteista on todennäköisesti valmistettu Kiinassa ja muissa valmistuskeskuksissa, minkä jälkeen ne ovat kadonneet hämäräperäisten välikäsien verkostoon, hän arvioi.
– Yhdysvallat ja Eurooppa voisivat painostaa räikeää vastuuttomuutta osoittavia yrityksiä varoituksilla ja julkisilla sanktioilla, kuten siviili- ja rikosoikeudellisilla rangaistuksilla, suhtautumaan vakavasti tunne asiakkaasi ja asiakkaasi asiakas -periaatteeseen, hän toteaa.
Jo vuonna 2014 tapahtuneesta Krimin miehityksestä alkaen Yhdysvallat ja Eurooppa ovat vähitellen asettaneet Venäjän suurille valtionpankeille ja tietyille yksityisille pankeille rahoituspakotteita sekä lukuisia toimiala- ja yrityskohtaisia pakotteita.
– Tämä luo monimutkaisen pakotejärjestelmän, jossa osa kaupasta on kielletty, mutta suuri osa muusta kaupasta on edelleen sallittua, mikä jättää harmaita alueita ja porsaanreikiä, joita Venäjä voi hyödyntää, Fried sanoo.
– Yhdysvaltojen ja Euroopan olisi harkittava yleisen kauppasaarron asettamista Venäjän kanssa käytävälle kaupalle ja rahaliikenteelle lukuun ottamatta tiettyjä ”valkoisen listan” kauppaluokkia, kuten lääkkeitä, sallittua energiaa ja vastaavia. Tällaisen järjestelmän, joka toteutettaisiin vaiheittaisin siirtymäajoin ja joka ehkä alkaisi yleisestä taloussaarrosta, on oltava riittävän joustava, jotta ennakoimattomat ongelmat voidaan ottaa huomioon, hän toteaa.
Vaikka Kiinan ei tiedetä toimittavan aseita Venäjälle, maa on noussut Venäjän suurimmaksi taloudelliseksi tukijaksi täysimittaisen hyökkäyssodan alettua tarjoten sekä yleistä taloudellista tukea että kaksikäyttötuotteita ja -teknologiaa Venäjän sotaponnistelujen tueksi.
Vieraillessaan huhtikuun lopulla Pekingissä Yhdysvaltain ulkoministeri Antony Blinkenin kerrotaan painostaneen Kiinaa vähentämään taloudellista tukeaan Venäjälle. Jos niin ei tapahdu, USA:n olisi Friedin mielestä asetettava pakotteita kiinalaisille pankeille ja yrityksille, jotka osallistuvat Venäjän sotakoneiston tukemiseen.
– Kiinan ja Venäjän väliset transaktiot tapahtuvat todennäköisesti Yhdysvaltojen pakotteiden ulottumattomissa eli USA:n dollarin ja rahoitusjärjestelmän ulkopuolella. Siksi pakotteet olisivatkin aluksi ennemmin viesti kuin mekanismi, jolla liiketoimet kyettäisiin välittömästi lopettamaan, Fried sanoo.
Ellei näin toimita, Kiina voi edelleen rankaisematta jatkaa Venäjän sotatoimien tosiasiallista tukemista. Se taas Friedin mielestä kertoisi Yhdysvaltojen ja Euroopan Ukrainalle osoittaman tuen epäonnistumisesta ja paljastaisi, että länsi ei ole aidosti oman politiikkansa takana.
