Viisivuotiskautensa suorittanut EU-komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen vei kärkiehdokkaat-väittelyn suurimman näkyvyyden. Vain sosiaalidemokraattien Nicolas Schmit yritti kammeta keskusta-oikeistolaisen von der Leyenin ja tämän taustaryhmän EPP:n kimppuun.
Toukokuun lopulla järjestetyssä seuraavan komission puheenjohtajakandidaattien eli kärkiehdokkaiden väittelyssä tunnelma oli kuin Eurovision laulukilpailussa
Kahden osaavan toimittajan johdolla nykyistä komission puheenjohtajaa von der Leyeniä (EPP) haastoivat tentissä Nicolas Schmit (sosiaalidemokraatit), Sandro Gozi (keskiryhmät), Terry Reintke (vihreät) ja Walter Baier (vasemmisto).
Komeita kuvia mahtimusiikilla
Kuten Euroviisuissakin, mahtipontinen musiikki ja näyttävät kuvat toteutuivat asiasisällön kustannuksella. Koko show’n järjesti Euroopan yleisradioliitto EBU. Toimittajat pitivät ehdokkaiden puheenvuorot kiitettävän lyhyinä. Kansalliset raadit eri EU-pääkaupungeissa esittivät ehdokkaille kysymyksiä.
Asetelma oli selvä. Kaikki tunsivat nykyisen komission puheenjohtajan Ursula von der Leyenin. Kokeneena esiintyjänä hän piti varmasti linjansa: suuret Euroopan-tason kysymykset ovat tärkeitä, mutta yksittäisen EU-kansalaisen hätä ei saa jäädä kuulematta. Samalla saksalaisrouva hienovaraisesti kehui edellisen viiden vuoden saavutuksiaan.
Demareiden kohtuullisen tuntemattoman luxemburgilaisen Nicolas Schmitin hankalaksi tehtäväksi jäi haastaa istuva komission puheenjohtaja. Hän piikitteli von der Leyeniä ja Euroopan kansanpuoluetta EPP:tä yhteistyöstä laitaoikeiston kanssa, jota oli havainnut muun muassa Ruotsissa, missä Ruotsidemokraatit mahdollistavat paikallisen konservatiivipuolueen hallituksen.
Terry Reintke keräsi raikuvat aplodit, ja vetosi ennalta arvattavasti lähinnä nuoriin luonnonsuojelun ja ilmastonmuutoksen kautta. Sandro Gozi luotti omaan liberaaliin karismaansa. Walter Baier vetosi työväenluokkaiseen ja lähellä ammattiliittoja olevaan EU-kansalaiseen.
Baier kannatti EU:n laajentamista, mutta ei työntekijöiden oikeuksia polkemalla. Puolustus ja turvallisuus -osiossa muiden puhuessa Ukrainan tukemisesta, hän kovisteltunakin vaati Venäjän ja Ukrainan välille rauhanneuvotteluja, ”koska sota ja rauha ei ratkea taistelukentällä”.
Kun von der Leyen ja Schmit eivät ostaneet hänen rauhanajatustaan, Baier siirtyi sujuvasti Gazan sotaan ja israelilaisten tuomittaviin toimiin siellä.
Demareiden Schmit tähdensi, ettei Ukrainalle annettava aseapu ja rahallinen tuki ole liian kallis, koska maa taistelee Euroopan arvojen puolesta. Ursula von der Leyen korosti samaa asiaa hieman eri sanoin. Hän alleviivasi EU:n yhteisen aseteollisuuden edelleen kehittämistä.
Ympäristö ja ilmasto -osiossa von der Leyen toi esille tolkun konservatiivin tavoin EU:n talouden ja kilpailukyvyn ylläpitoa, kun luontoa suojellaan. Esimerkiksi päätetyistä fossiilisten polttoaineiden vähennyksestä on pidettävä kiinni, mutta ei hintaan mihin tahansa.
Suuria eroja ehdokkaiden välillä ei ollut. Kokeneina esiintyjinä he puhuivat lähinnä omille kannattajilleen.
Ursula von der Leyenin valinta seuraavaksi komission puheenjohtajaksi näyttää kohtuullisen varmalta, sekä väittelyn että eurovaalien asetelman takia: EPP säilyttänee suurimman ryhmän asemansa. Sosiaalidemokraattien Nicolas Schmit pitänee piikittelevän kirittäjän roolinsa kesäkuun vaaleihin saakka. Mutta kärkiehdokkaat ovat kilvassa mukana lähinnä sen tuoman näkyvyyden ja ehkä urheiluhengen takia.
”Älä anna muiden päättää”
Kärkiehdokasmenettelyssä eivät salin toimittajat saaneet esittää kysymyksiä, koska ”tapahtuma ei ollut lehdistötilaisuus”. Väittely ja tentit olivat tarkkaan käsikirjoitettuja.
Lohdutuspalkintona sain kuitenkin napattua hihasta von der Leyenin kampanjapäällikköä Alexander Wintersteinia. Kysyin häneltä mitä Suomen pitäisi tehdä, kun syntyvyys on laskenut kautta aikain alhaisimmalle tasolle (1700-luvun lopun numeroihin!), ja millaisia neuvoja seitsemän lapsen äiti von der Leyen antaisi Suomen nuorille naisille.
– Ensinnäkin valtion on hoidettava lainsäädäntö kuntoon, että nuoret naiset uskaltavat luottaa tulevaan ja uskaltavat lisääntyä. Tämä lienee Suomessa jo hyvällä tolalla.
– Toiseksi nuorten naisten ei pidä kuunnella vanhojen tai muidenkaan neuvoja, vaan itse päättää lasten teosta. Ei sellainen tai tällainen ole huonon äidin valinta. Jokainen nainen päättäköön itse. Silloin syntyvyys Suomessa voi taas nousta, vastasi itävaltalainen politiikan taustavaikuttaja Winterstein.
Toimittaja: JAAKKO TAKALAINEN
LUE MYÖS:
Kärkiehdokasmenettelyllä yritetään aktivoida äänestäjiä
