Venäjän sotatalouteen kohdistuvat paineet kasvavat sodan jatkuessa, vaikka Kreml pystyy edelleen käyttämään valtavia summia asevoimiin ja sotateollisuuteen.
Carnegie Russia Eurasia Centerin tutkija Alexandra Prokopenko kuvailee järjestelmää Wall Street Journalille ”erittäin epävakaaksi”.
Venäjän ongelmana on, että sodan rahoittaminen vaatii yhä enemmän resursseja samalla, kun talouskasvu on heikkoa, budjettivaje kasvaa ja siviilitalouden mahdollisuudet investointeihin kapenevat.
Prokopenkon mukaan Venäjän vuoden 2026 budjettivajeen arvio on jo noussut 3,2 prosenttiin bruttokansantuotteesta. Alkuperäinen tavoite oli 1,6 prosenttia.
Vuoden 2027 budjetissa menoleikkaukset kohdistuvat etenkin infrastruktuuriin, siviilihankkeisiin ja alueisiin, kun puolustuksen kaltaisia keskeisiä menoja yritetään suojata.
Talouden liikkumavara on samalla kaventunut. Prokopenko arvioi, että aiempina vuosina käytettävissä olleet taloudelliset, työvoimaan liittyvät ja tuotannolliset reservit ovat suurelta osin kuluneet loppuun.
Neljä suunnitelmaa kutistui kahteen
Wall Street Journal tarkastelee Kremlin tilannetta neljän vaihtoehdon kautta, joiden varaan Vladimir Putin yrittää pakottaa Ukrainaa alistumaan Venäjän ehtoihin.
Ensimmäinen oli Ukrainan puolustuksen murtaminen taistelukentällä. Toinen oli toive siitä, että Donald Trumpin hallinto painostaisi Kiovan hyväksymään Moskovan vaatimat alue- ja muut myönnytykset.
Kumpikaan vaihtoehto ei ole edennyt Kremlin odottamalla tavalla.
Venäjän eteneminen Ukrainassa on pysynyt hitaana, eikä laajaa sotilaallista läpimurtoa ole syntynyt. Ukraina on torjunut vaatimukset luovuttaa Venäjälle alueita, joita Moskova ei ole kyennyt valtaamaan sotilaallisesti.
Kremlin huomio kohdistuu siksi yhä enemmän kahteen muuhun keinoon.
Ensimmäinen on Ukrainan talouden ja yhteiskunnan toimintakyvyn heikentäminen jatkuvilla ohjus- ja drooni-iskuilla. Venäjä pyrkii vaurioittamaan sähköntuotantoa, energiaverkkoja, satamia, teollisuutta ja muuta kriittistä infrastruktuuria sekä kasvattamaan Ukrainan riippuvuutta ulkomaisesta rahoituksesta.
Toinen on odottaa Euroopan Ukraina-tuen heikkenemistä.
Moskova laskee sen varaan, että talousongelmat, korkeat energiakustannukset ja sisäpoliittiset muutokset vahvistavat Euroopassa voimia, jotka suhtautuvat nykyistä kriittisemmin Ukrainan tukemiseen.
Paine näkyy Venäjällä
Strategia merkitsee käytännössä kulutustaistelua.
Putinin on pystyttävä pitämään oma taloutensa, sotateollisuutensa ja valtiontaloutensa toimintakykyisinä niin pitkään, että Ukrainan tai sen tukijoiden kestävyys heikkenee ensin.
Venäjän talouden rakenne on muuttunut sodan aikana voimakkaasti. Sotilas- ja puolustusteollisuuteen liittyvät yritykset saavat etusijan valtion rahassa, työvoimassa ja rahoituksessa, kun taas suuri osa siviilitaloudesta kärsii korkeista koroista ja heikosta investointikyvystä.
Paine näkyy nyt pankkisektorilla. Prokopenko ja finanssianalyytikko Alexander Kolyandr arvioivat marraskuussa, että Venäjän pankkien pinnan alla kasautuu ongelmia, joita viranomaiset pikemminkin siirtävät eteenpäin kuin ratkaisevat.
Keskuspankin haasteena on tasapainoilu korkean inflaation ja velkaantuneiden yritysten tarvitsemien koronlaskujen välillä.
Kremlillä on kuitenkin edelleen huomattavia resursseja sodan jatkamiseen, ja valtio on osoittanut kykenevänsä siirtämään kustannuksia yrityksille, alueille ja kotitalouksille.
LUE MYÖS:
Suomesta tyrmäys Moskovan vaatimukselle – “Pyrkimyksenä hajota ja hallitse” (VU 12.11.2026)