Helsingin yliopiston tutkijat suorittivat akustisia impulssivastemittauksia 37 kalliomaalauskohteen edustalla ja havaitsivat, että samat kallioseinämät, joihin on maalattu hirvien, ihmisten ja veneiden kuvia, heijastavat myös tehokkaasti ääntä.
Suomen esihistorialliset kalliomaalaukset pystysuorissa, suoraan veteen putoavissa jyrkänteissä ovat akustisia erikoisympäristöjä.
Mikäli edustalla olevan järvenpinta on säilynyt alkuperäisellä, 7 000–3 500 vuoden takaisella tasolla, sileät kallioseinämät synnyttävät yksittäisiä, selvästi erottuvia kaikuja, jotka kopioivat annetut signaalit tarkasti ja muodostavat niistä äänellisiä peilikuvia, joiden lähteet vaikuttaisivat olevan seinämän takana.
Viereiset, rosoisemmat rantakalliot synnyttävät hiljaisempia, vähemmän tarkkoja kaikuja, kun taas esihistoriallisilla asuinpaikoilla samojen järvien hiekkarannoilla ei ole lainkaan kaikuja.
Äänityksiä jäältä ja lautalta
Akustinen mittausaineisto kerättiin kesällä erikoisvalmisteisella äänityslautalla ja talvella järven jäältä käsin. Aineisto osoittaa, että esihistorialliset metsästäjä-keräilijät, jotka lähestyivät jyrkänteitä järveltä päin, saapuivat erikoiseen aistiympäristöön, jossa todellisuus kuulosti kahdentuneelta.
– Käytetyn psykoakustisen kriteerin mukaan kaiut ovat niin voimakkaita, ettei ole syytä olettaa, että menneisyyden ihmiset eivät kuulleet niitä. Voidaan siis sanoa, että he kuulivat maalattujen hirvien puhuvan ja ihmishahmojen vastaavan äänellä, joka muistutti heidän omaansa, arkeologi Riitta Rainio arvioi tiedotteessa.
Akustisen analyysin lisäksi tutkijat käyttivät impulssivasteita kalliomaalauskohteiden akustisten ominaisuuksien havainnollistamiseen.
Perttu Kesäniemi ja Mikko Ojanen äänittivät taiteilijoiden vokaali- ja soitinimprovisaatioita Helsingin yliopiston Musiikintutkimuslaboratoriossa ja lisäsivät valittujen kohteiden akustiikan niihin digitaalisesti.
Paikan päällä ja ilmasta tehtyjen LiDAR-keilausten perusteella Paavo Rinkkala ja Jami Pekkanen loivat Siliävuoren kohteesta kolmiulotteisen digitaalisen rekonstruktion, joka täydentää äänihavainnollistuksia 5 000 vuoden takaisella visuaalisella maisemalla ja animoiduilla kohtauksilla.
Ääniheijastukset osallistuivat toimintaan
Etnomusikologi Julia Shpinitskaya on innoissaan monivuotisen projektin tuloksista.
– Vaikka esihistoriallisten ihmisten tuottamat äänet ovat ulottumattomissamme, tutkimus tuo esiin olennaisen piirteen kalliomaalauksiin liittyneistä aistikokemuksista – sen, että ääniheijastukset osallistuivat vahvasti tapahtumiin ja tekivät kallioista eläviä ja aktiivisia toimijoita.
Mahdollisuus kommunikoida vastavuoroisesti fyysisen ympäristön tai ihmistä laajemman todellisuuden kanssa saattoi olla keskeinen syy siihen, että näillä kallioilla käytiin, niitä maalattiin ja paikalle jätettiin uhrilahjoja.
Musiikin ja äänen historiaan tutkimus tuo esimerkin siitä, kuinka tärkeä rooli ääniheijastuksilla saattoi olla menneen ajan yhteisöissä.
Tutkimus on osa Suomen Akatemian rahoittamaa hanketta Acoustics and auditory culture at hunter-gatherer rock art sites in Northern Europe, Siberia and North America (2018–2023).
