EU-maat käyttävät enemmän rahaa Venäjän fossiilisiin polttoaineisiin kuin Ukrainalle myönnettävään rahoitustukeen. Asia käy ilmi energialähteitä ja -politiikkaa tutkivan ajatushautomo Crean (Centre for Research on Energy and Clean Air) selvityksestä Venäjän hyökkäyssodan kolmevuotispäivänä. Pelkästään vuonna 2024 EU osti venäläistä öljyä ja kaasua 21,9 miljardilla eurolla. Ukrainaan annettiin rahoitustukea 18,7 miljardilla eurolla. Rahoitustuki tosin ei sisällä sotilaallisia ja humanitaarisia avustuksia Ukrainalle.
Crean raportin perusteella on kuitenkin selvää, että EU ei ole merkittävästi onnistunut vähentämään energiariippuvuuttaan hyökkäyssotaa käyvästä Venäjästä, ja pakotteista huolimatta Venäjän energiavientikin on vähentynyt alle kolmanneksella. Vuonna 2021 Venäjän öljyn, kaasun ja hiilen viennin yhteisarvo oli 264 miljardia euroa. Vuonna 2022 se nousi 356 miljardiin, josta se putosi vuonna 2023 250 miljardiin. Vuonna 2024 Venäjän energiavienti oli 242 miljardia.
Crean kartta osoittaa, että suurin yksittäinen venäläisen energian ostaja Euroopassa on Unkari. Mutta määrällisesti eniten Unkarin jälkeen osti Ranska, ja kolmantena Espanja.
Venäjä saa jopa puolet verotuloistaan öljy- ja kaasualalta, ja se on pyrkinyt kiertämään pakotteita kuljettamalla polttoaineita vanhojen ja alivakuutettujen säiliöalusten varjolaivastolla. Crean mukaan varjolaivaston tekemät kuljetukset vastaavat noin kolmannesta Venäjän fossiilisten polttoaineiden kaikista vientituloista.
Crean tutkijat arvioivat, että Venäjän fossiilisesta energiaviennistä saamat tulot voisivat laskea 20 prosenttia, jos nykyisiä pakotteita tiukennettaisiin ja aukkoja tukittaisiin. Toimenpiteisiin kuuluu muun muassa sellaisen ”jalostusporsaanreiän” sulkeminen, jonka kautta Eurooppa voi ostaa toisessa maassa jalostettua venäläistä raakaöljyä, ja Turkstream-putken kautta kulkevien kaasuvirtojen rajoittaminen. Määrä on surullisen vähäinen.
Brittilehti The Guardianin selvitystä koskien haastattelema Kielin maailmantalouden instituutin taloustieteilijä Christoph Trebesch huomautti, että avunantajien Ukrainalle antaman avun määrässä on silmiinpistävä ero verrattuna aiempiin sotiin: eurooppalaiset avunantajat käyttävät keskimäärin alle 0,1 prosenttia BKT:stä vuodessa.
– Monet maat ovat olleet aiemmissa konflikteissa anteliaampia. Esimerkiksi Saksa antoi paljon enemmän ja nopeammin apua Kuwaitin vapauttamiseksi vuosina 1990-1991 kuin se on antanut apua Ukrainalle vastaavana aikana, Trebesch sanoi.
