Kun hallitusta ryhdyttiin neljä vuotta sitten kasaamaan hallitustunnustelija Jyrki Kataisen (kok.) johdolla, suurimmaksi kompastuskiveksi näytti muodostuvan Suomen linja euroalueen pelastusoperaatioissa. SDP oli vaaleissa vaatinut tiukempaa linjaa. Syntyi ”yhteisymmärrysasiakirja”, jonka myötä Suomen linjan väitettiin tiukkenevan. Todellisuudessa asiakirja sisälsi pelkästään vanhoja linjauksia.
Tällä kertaa EU-linjausten suhteen on edetty samanlaisen käsikirjoituksen mukaan. Hallitustunnustelija Juha Sipilän (kesk.) puolueille esittämiin kysymyksiin muotoiltiin Euroopan talous- ja rahaliiton kehittämistä koskeva liite, joka näyttäisi siltä, että Suomen EMU-linja tiukkenisi. Todellisuudessa se oli toisinto edellisen hallituksen EMU-linjasta.
No bailout
Sipilän eurokriisin hoitoa koskevan hallitusohjelmakirjauksen ensimmäinen kappale sisältää selostuksen siitä, miten EU:ssa on sovittu edettävän, jos maa ajautuu velkakriisiin. Siinä ei edellytetä mitään muutosta EU:n nykyiseen toimintaan. Sipilän liitteen toisessa kappaleessa todetaan, että ”hallitus pyrkii toimillaan palauttamaan no bailout -säännön ja talouspolitiikan kehikon uskottavuuden.” No bailout -sääntö tarkoittaa EU-sopimuksen velkojen yhteisvastuun kieltävää lauseketta.
Samaa no bailout -sääntöön palaamista korostaa perussuomalaiset vastauksessaan. Linja ei ole uusi. Suomen piti ottaa kantaa Euroopan talous- ja rahaliiton kehittämiseen vuonna 2012, kun silloinen Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Herman van Rompuy esitti suunnitelmansa unionin kehittämisestä. Raporttiin sisältyi muun muassa visiot yhteisvastuullisista velkakirjoista, euroalueen omasta valtiovarainministeriöstä ja verotusoikeudesta. Suomi otti näihin liittovaltiosuunnitelmiin tiukan torjuvan kannan. EU-ministerivaliokunta määritteli kannan tuolloin näin:
”Euroalueen no bailout -sääntö on koko talous- ja rahaliiton perusta. EMU:n uskottavuus edellyttää, ettei yhteisvastuuta lisätä nykyisestä edes väliaikaisesti. Suomi ei kannata euroalueen maiden yhteisvastuullista velkaa.”
Yhteisvastuun purkaminen
Kokoomukselle Sipilän EU-liitteen viimeinen kappale osoittautui haasteelliseksi. Sipilän linjauksen mukaan ”pyrkimyksestä talouspolitiikan koordinaation edelleen syventämiseen tulee luopua. Tavoitteena tulee olla talouspolitiikan koordinaatiokehikon yksinkertaistaminen ja sen myötä talouspolitiikan omistajuuden palauttaminen jäsenvaltioille. Pitkän tähtäimen tavoite on velkojen yhteisvastuuta synnyttävien rakenteiden purkaminen.”
Kokoomuksen vastauksessa todetaan, että ”kokoomuksen eduskuntaryhmä ei kannata kategorista talouspolitiikan koordinaation syventämisestä luopumista tai ’yhteisvastuuta synnyttävien rakenteiden’ eli muun muassa Euroopan vakausmekanismin purkamisen asettamista hallituksen tavoitteeksi”.
Jyrki Kataisen hallitus otti kantaa EMU:n syventämiseen valtioneuvoston selonteossa EU-politiikasta vuonna 2013. Siinä todettiin, ettei ”Suomi näe nyt tarvetta muuttaa Euroopan unionin rakenteita”. Selonteon mukaan ”EVM:n ja EKP:n poikkeuksellisten toimien tarvetta tulee tarkastella jatkossa, kun akuutista kriisistä on selvitty.”
Linja vastaa Sipilän liitteen määrittelyä, mutta muotoilu ”yhteisvastuuta synnyttävien rakenteiden purkamisesta” on epäselvä. EVM on kriisitilanteita varten luotu rahoituslaitos, jolla on oma maksettuun pääomaan ja velkarahoitukseen perustuva taloutensa. Sen kautta euromaat eivät ole yhteisvastuullisia toistensa veloista.
SDP:n mielestä ”linjausten tulisi antaa hallitukselle tilaa toimia myös muuttuvissa tilanteissa”. Puolue myötäilee vastauksessaan Sipilän linjausta, mutta antaa ymmärtää, että lievemmät muotoilut olisivat viisaita.
Sipilän ehdottama EU-kirjaus on muotoiltu siten, että sanamuotoihin on jätetty pientä liikkumavaraa. Uskottavuutensa säilyttääkseen perussuomalaisten on vaadittava tiukempia sanamuotoja ja kokoomuksen vastaavasti löysempiä. SDP:lle kirjauksen muotoilulla ei ole niin väliä. Todellisuudessa Eurooppa-politiikassa mikään ei muutu aiempaan verrattuna riippumatta siitä, minkälainen hallituspohjasta lopulta tulee.
