Euroopan ja Yhdysvaltojen suhde on historiallisen syvässä kriisissä, mutta USA:n antamille turvatakuille ei liettualaistutkija Linas Kojalan mukaan ole todellista vaihtoehtoa.
– Transatlanttisten suhteiden julistaminen romahtaneiksi olisi kuin astuisi laivasta keskellä valtamerta, eikä toista laivaa olisi näkyvissä, Vilnan geopolitiikan tutkimuskeskusta johtava Kojala sanoo ajatushautomo Carnegien julkaisemassa artikkelissa, johon on haastateltu johtavia turvallisuuspolitiikan asiantuntijoita useista maista.
Euroopalla ei Kojalan mielestä ole tässä tilanteessa muuta vaihtoehtoa kuin niellä Donald Trumpin hallinnon esittämä kritiikki ja tehdä kaikkensa vaaliakseen suhdettaan Yhdysvaltoihin.
– Euroopan maiden on kuitenkin alettava myös rakentaa todellista sotilaallista voimaa. Jo vuonna 1963 Yhdysvaltain silloinen presidentti John F. Kennedy kehotti eurooppalaisia ottamaan enemmän vastuuta omasta puolustuksestaan. Samaa viestiä on toistettu vuosikymmenten ajan, mutta Eurooppa on johdonmukaisesti sivuuttanut varoitukset ja jättänyt omat haavoittuvuutensa korjaamatta, Kojala toteaa.
– Eurooppalaisten joukkojen sijoittaminen Ukrainaan on välttämätöntä, vaikkakin rajoitetusti ja etulinjan taakse – samoin EU:n yhteinen lainanotto kansainvälisiltä rahoitusmarkkinoilta puolustusmenojen nopean lisäämisen mahdollistamiseksi, hän painottaa.
Arvovaltaisen International Institute for Strategic Studies -ajatushautomon Venäjä-asiantuntija Nigel Gould-Davies luonnehtii vallitsevaa tilannetta ennennäkemättömäksi transatlanttiseksi kriisiksi.
– Kylmän sodan aikana pelättiin, että Yhdysvallat irtautuu liittoumasta, hylkää Euroopan ja palaa eristäytymiseen. Se, mitä nyt on tapahtumassa, on vielä pahempaa. Neuvottelemalla Venäjän kanssa eurooppalaisten päiden yli ja puuttumalla Euroopan politiikkaan Yhdysvallat ei ainoastaan etäänny liittosuhteesta, vaan myös päättää Euroopan puolesta ja horjuttaa sitä, Gould-Davies sanoo.
Toistaiseksi ei hänen mukaansa kuitenkaan varmasti tiedetä, onko Trumpin Eurooppa-politiikka satunnaisten impulssien vai tietoisen strategian tulosta. Lisäksi monet avainhenkilöt Trumpin ympärillä ovat yksityisesti eri mieltä hänen linjauksistaan ja pyrkivät hillitsemään hänen radikaaleimpia ja epävakauttavimpia päähänpistojaan.
Huomionarvoista on Gould-Daviesin mukaan myös se, että puolustusministeri Pete Hegseth on vakuuttanut eurooppalaisille kollegoilleen, että Yhdysvallat on edelleen sitoutunut Natoon ja puolustuskumppanuuteen Euroopan kanssa.
Hän ei sulje pois myöskään skenaariota, jossa Kreml esittää liian kovia vaatimuksia hyökkäyssotansa lopettamisen ehtona, jolloin turhautunut ja oikukas Trump saattaa vielä kääntyä Venäjää vastaan.
Viron kansainvälisen puolustustutkimuskeskus ICDS:n johtaja Kristi Raik korostaa, että pelkät julistukset eivät Eurooppaa pelasta.
– Eurooppa tarvitsee todellista sotilaallista kapasiteettia ja tietenkin myös poliittista tahtoa Venäjän aggression pysäyttämiseksi. Viimeiset kolme vuotta Eurooppa on käyttäytynyt kuin painajaisunessa odottaen heräävänsä ja palaavansa takaisin normaaliin. Se ei ole onnistunut ottamaan kohtaloaan omiin käsiinsä. Jos se ei tee sitä nyt, sen kohtalosta saattavat päättää vahvemmat ja pimeämmät voimat, Raik varoittaa.
