Euroopan unioni on viime vuosina tuottanut huomattavan määrän uutta lainsäädäntöä, erityisesti ilmasto- ja ympäristöpolitiikan alueilla. Tavoitteena on ollut luoda sääntelyä ja standardeja, jotka määrittäisivät globaalin kehityksen suuntaa. Autoteollisuus on tästä hyvä esimerkki. Tämä sääntelyvyöry on kuitenkin alkanut kuormittaa jäsenvaltioita, joiden ministeriöt kamppailevat direktiivien toimeenpanon kanssa. Myös Euroopan komissio on välillä kompastunut omaan tahtoonsa, ja ohjeistuksia on jouduttu odottamaan pitkiä aikoja.
Nyt on kuitenkin nähtävissä merkkejä muutoksesta. Komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen on asettanut tavoitteekseen keventää byrokratiaa ja vähentää tarpeetonta sääntelyä, jotta yritykset ja teollisuus voisivat keskittyä talouskasvun vauhdittamiseen. Tämä on tärkeä tavoite, mutta monien mielessä herää kysymys: onko sen toteuttaminen realistista?
Vaikka Brysselissä on herätty huomaamaan, että runsas sääntely ei aina johda toivottuihin lopputuloksiin, on syytä suhtautua varauksella tuleviin lupauksiin. Uusi komissio, joka odottaa virallista nimitystään, koostuu kunnianhimoisista ihmisistä, jotka haluavat jättää jälkensä EU:n kehitykseen. Historia on osoittanut, että tämä pyrkimys on usein tarkoittanut uutta sääntelyä, ei vanhan purkamista.
Yritykset ja teollisuus ovat jo pitkään sopeutuneet nopeasti muuttuviin olosuhteisiin, mutta jatkuva epävarmuus sääntelyn suunnasta voi haitata investointipäätöksiä. Energia-ala on hyvä esimerkki. Epävarmuus ydinvoiman, bioenergian ja hiilensidontateknologioiden tulevaisuudesta on estänyt investointeja, jotka olisivat välttämättömiä siirtymässä kohti hiilineutraalia Eurooppaa.
Von der Leyen on kuitenkin viestinyt komissaarien toimeksiannoissaan selkeästi, että EU:sta on tehtävä yksinkertaisempi ja nopeampi toimija. Pk-yrityksiä koskevia raportointivelvollisuuksia halutaan keventää jopa 35 prosentilla, mikä onnistuessaan tarjoaisi huomattavan helpotuksen Euroopan yrityksille ja parantaisi EU:n globaalia kilpailukykyä.
Samalla on aihetta huoleen EU:n sisämarkkinoiden kehityksessä. Energia-, digi- ja talousunioni odottavat edelleen toteutumistaan, ja jäsenvaltioiden kansalliset tukipolitiikat rikkovat yhteisiä pelisääntöjä. Euroopan taloudellinen asema on suhteessa Yhdysvaltoihin heikentynyt merkittävästi, erityisesti digi- ja teknologia-aloilla. Maailman 50 suurimmasta teknologiayrityksestä vain neljä on Euroopasta, mikä on selvä osoitus siitä, että muutos on välttämätön.
Sääntelyn keventäminen ei kuitenkaan ole yksinkertainen prosessi. EU:n toiminta on aina perustunut monimutkaiseen sääntelykoneistoon, ja aiemmat yritykset sen yksinkertaistamiseksi ovat osoittautuneet haastaviksi. Päätöksentekojärjestelmän kehittäminen vaatisi perussopimusten avaamista, mutta nykyisessä poliittisessa tilanteessa se ei ole realistista. Lisäksi on olemassa riski, että sääntelyn keventämisyritykset johtavat uuteen, monimutkaisempaan sääntelyyn.
Positiivista on kuitenkin se, että von der Leyenin komissio on rakenteeltaan aiempaa yhtenäisempi. Komissioon on esitetty kuutta johtavaa varapuheenjohtajaa, jotka johtavat useiden, vastuualoiltaan limittäisten komissaarien työtä. Tämä voi vähentää siiloutumista ja parantaa koordinointia, joka on aiemmin ollut EU:n päätöksenteon akilleen kantapää.
Vaikka von der Leyenin komissio pyrkii keventämään sääntelyä ja edistämään talouskasvua, on selvää, ettei tämä tapahdu ilman haasteita. Tavoitteiden saavuttaminen vaatii tarkkaa tasapainoilua eri intressien välillä, ja lopputuloksen onnistuminen riippuu siitä, kuinka hyvin komissio pystyy yhdistämään eri politiikkalohkot ja tehostamaan investointeja samalla, kun se pyrkii keventämään hallinnollista taakkaa.
Lopuksi onnea tulevalle komission johtavalle varapuheenjohtajalle ja komissaari Henna Virkkuselle. Hänelle osoitettu salkku ja johtavan varapuheenjohtajan rooli ovat merkittävä tunnustus Hennan pitkäjänteisestä ja vaikuttavasta työstään. Henna tulee varmasti olemaan keskeisessä asemassa, kun EU pyrkii kohti von der Leyenin julistamia tavoitteita talouskasvun ja sääntelyn tasapainon löytämiseksi.
