Euroopan uuden varustautumisen ja vahvistamisen pitäisi palvella puolustuskyvyn lisäämisstrategiaa, jonka Euroopan komissio julkaisi maaliskuussa. Se on jaettu kahteen asiakirjaan: strategian rahoituksen parametrit ja lähteet määrittelevään ReArm Europe –suunnitelmaan ja European Defence Readiness 2030 –raporttiin, jossa kerrotaan, mihin ja miten luvattu 800 miljardia euroa käytetään seuraavan neljän vuoden kuluessa ja millaiset sääntelyn muutokset Euroopan puolustusalan markkinoilla ovat tämän vuoksi välttämättömiä.
Ylevässä yhteiseurooppalaisessa suunnitelmassa on kuitenkin ongelmansa. Ensimmäinen niistä on ymmärryksen erot kansallisesta ja yhteiseurooppalaisesta turvallisuudesta. Entinen Euroopan keskuspankin johtaja Mario Draghi kirjoitti siitä raportissaan The Future of European Competitiveness.
EU-mailta puuttuu poliittinen tahto yhdistää resursseja ja yhdessä rahoittaa, ylläpitää ja modernisoida puolustustaan. EU:lla ei edelleenkään ole keskusorganisaatiota, joka hallinnoisi puolustusta ja turvallisuutta koskevia aloitteita.
Euroopan puolustusteollisuus on Draghin mukaan sirpaloitunutta, mitä heijastaa muun muassa noin kymmenen erityyppistä 155 mm:n haupitsijärjestelmää, joita on toimitettu Ukrainalle ja joista on aiheutunut paljon logistisia ongelmia.
Toinen ongelma on vahvojen ja heikkojen talouksien välinen kuilu. Kaavailtu 1,5 prosentin nousu kansallisissa puolustusmenoissa bruttokansantuotteeseen nähden tarkoittaa monelle maalle ja hallitukselle huomattavaa velanottoa, johon niillä ei ole varaa joko taloudellisesti tai poliittisesti.
Kolmas ongelma on aikataulu. Jos tavoitteena on vahvistaa puolustusta nopeasti eurooppalaisella tuotannolla, mitä sekä komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen ja muutkin Euroopan johtajat ovat korostaneet, neljä vuotta ei riitä Euroopan oman puolustusteollisen pohjan luomiseen. Edes merkittävät investoinnit eivät poista tätä ongelmaa vuosikymmeniä kestäneen alirahoittamisen jälkeen.
Neljäs ongelma on pitkäaikainen riippuvuus Yhdysvaltain asetuotannosta, josta irrottautuminen ei käy käden käänteessä. Monissa asejärjestelmissä ja ampumatarvikkeissa Eurooppa ei voi mitenkään päästä irti riippuvuudestaan Yhdysvalloista, jonka korkeat puolustusmenot ja sitoutuminen Euroopan puolustukseen loivat sille hyvin kilpailukykyiset markkinat mantereellemme.
Euroopan maiden ongelmat puolustuksen vahvistamisessa ylittävät Euroopan komission nykyisen mandaatin ja edellyttäisivät – kuten Draghi toteaa – uuden organisaation luomista, jolle tällaiset kysymykset voidaan jättää ja jotka aiemmin jätettiin Naton harteille.
