Euroopan parlamentin vaalien tuloksena Suomesta lähtee Brysselin päätöksentekijöiksi 15 kokenutta ja ansioitunutta poliitikkoa. Suomi saa varmasti myös erittäin pätevän komissaarin.
Ikävänä puolena eurovaaleissa oli sen sijaan laimea äänestysinto. Kun äänestysprosentti nousi keskimäärin EU-maissa, Suomessa se laski hivenen. Ottaen huomioon vahvat vaaliehdokkaat ja geopoliittinen tilanne, tämä on jopa hämmästyttävää. Kannattaisi puida kunnolla, miksi niin moni jätti äänestämättä.
Ilahduttavana puolena vaalituloksessa on, että siinä saattaa olla aineksia oikeusvaltion vankentamiselle. Hankalimmissa ongelmamaissa Unkarissa ja Puolassa EU:ta arvoyhteisönä rökittäneet puolueet säilyivät edelleen kookkaina, mutta kärsivät silti rökäletappion. Molemmissa maissa on nyt lisäksi vahva eurooppalaisiin arvoihin uskova poliittinen liike ja vastavoima.
Kun vielä EU:n oikeusvaltiomenettelyjä on saatu tehostettua rahoitusruuvilla katkaisten varojen jako ongelmamaihin, tuloksia pitäisi alkaa syntyä. Työtä oikeusvaltion puolesta on silti jatkettava sekä Suomessa että Euroopassa. Toivottavasti suomalaismepit tekevät vahvaa työtä tässäkin asiassa.
Joissain maissa eurovaalien ympärillä loiskui kärjekäs kansallismielisyys, ja tämä saattaa vaikeuttaa talouden uudistamista. Italian ex-pääministeri Enrico Letta luovutti EU-maiden johtajille huhtikuussa sisämarkkinaraportin, ja lähiaikoina Euroopan keskuspankin ex-pääjohtaja Mario Draghi antaa vastaavan selvityksen kilpailukyvystä. Molempien raporttien suositusten läpivienti edellyttää melkoista määrää uusia EU-päätöksiä ja integraation syventämistä.
Kitka kansallismielisyyden kanssa on näin välitön ja esimerkiksi EU:n parhaillaan neuvottelemat uudet kauppasopimukset ovat maalilinjalla. Toivottavasti ainakin selvä enemmistö uuden Euroopan parlamentin jäsenistöstä näkee, että yhteinen eurooppalainen etu on usein sama kuin oman maan asioiden edistäminen.
Lettan ja Draghin kaikki esitykset eivät toki ole automaattisesti toimivia, mutta niiden perusajatus kestävän kasvun ja tuottavuuden voimistamisesta tulee kipeään tarpeeseen yhtä lailla Suomessa kuin muuallakin tässä maanosassa.
Samanlaista kaukokatseisuutta tarvitaan uudessa europarlamentissa vihreän siirtymän edistämiseksi. Akava Worksin Oxford Economicsilta tilaama selvitys, jonka julkaisimme vastikään, kertoo selvää kieltä siitä, että siirtymästä on saavutettavissa mittavat taloushyödyt ympäristöhyötyjen lisäksi. Sekä ansioihimme että vuosien mittaan kertyvään bruttokansantuotteeseen tulevat lisäykset olisivat huomattavia ja ne helpottaisivat julkisen taloutemme tervehdyttämistä.
Siirtymässä pakittaminen ja tavoitteista tinkiminen kävisivät meille aivan kirjaimellisesti kalliiksi. Seuraava komissio antaa virallisen esityksen EU:n päästövähennystavoitteista vuodelle 2040 tieteen suositellessa tasoksi 90 prosenttia. Toivottavasti uudet mepit seuraavat Suomen hallituksen linjaa 90 prosentin tavoitetason tukemisessa.
Tuore raporttimme toteaa, että hyödyt vihreästä siirtymästä eivät tule Suomelle mitenkään itsestään. Yksi edellytyksistä on, että tutkimukseen ja koulutukseen panostetaan riittävästi, ja uusi teknologia ja osaavat työntekijät ovat siirtymässä avainasemassa. Komissio tekee ensi vuonna esityksen EU:n monivuotisesta budjetista. EU:n rahanjakoa tulisi kytkeä oikeusvaltion lisäksi maiden talousuudistuksiin sekä digitaalisen ja vihreän siirtymän edistämiseen.
Uudet edustajamme tulevat paljon vartijoiksi. Toivotan heille onnea ja menestystä tärkeässä työssä!
