Myös Suomen kannattaa varautua aseellista hyökkäystä vastaan kenttälinnoitteilla, toteaa pääesikunnan entinen koulutuspäällikkö, kenraalimajuri (evp.) Jukka Sonninen.
Tammikuussa Viron, Latvian ja Liettuan puolustusministerit ilmoittivat rakentavansa liikkumisen estäviä puolustusasemia Venäjän ja Valko-Venäjän vastaisella rajalla. Rakentaminen aloitetaan ensi vuonna, ja Baltiaa linnoitetaan Ukrainan sodan opeilla. Tavoitteena on pysäyttää Venäjän uhka.
– Jos Viro, Latvia ja Liettua näkevät ne tarpeellisiksi uhkakuvan mukaisesti, on tietysti myös meillä syytä varautua pahimpaan ennakoivasti ja rakentaa taistelunkestäviä pesäkkeitä niille joukoille, jotka aloittaisivat ensimmäisinä taistelun, Sonninen sanoo Verkkouutisille sähköpostin välityksellä.
Useat Naton komentajat ja länsimaiden johtajat ovat viime aikoina varoittaneet sodan mahdollisuudesta puolustusliiton ja Venäjän välillä 3–8 vuoden kuluessa.
Sonninen muistuttaa, että puolustus taistelulajina ei ole koskaan menettänyt merkitystään suhteessa hyökkäykseen.
– Ohut linjapuolustus hylättiin, ja puolustustaistelua varten ryhmityttiin hyvin syviin puolustusasemiin (50 km) tai oikeammin vyöhykkeisiin jo toisen maailmansodan taisteluissa, kuten vaikkapa Kurskin suurtaistelussa 1943 oli (150 km). Toki vastahyökkäyksillä murrot lyötiin tai tuhottiin.
Viro on arvioinut, että 600 betonibunkkeria riittää puolustamaan Venäjän-vastaista rajaa. Bunkkerit olisivat kooltaan 35 neliömetriä ja niihin mahtuisi kymmenen sotilasta. Bunkkereiden täytyisi myös kestää tykistötulta.
– En usko virolaistenkaan pyrkivän linjapuolustukseen. Kyseiset linnoitustyöt Baltiassa ovat nähdäkseni raja-alueen ja etuasemien joukkojen kenttälinnoitteita, eivät siis Maginot-linjan (Ranskan ensimmäisen maailmansodan jälkeen Saksaa vastaan rakentama puolustuslinja) massiivisten kantalinnoitteiden kaltaisia ”linnoituksia”, pioneeri- ja suojelutarkastajana aikoinaan toiminut Sonninen arvioi.
– Todennäköisesti kyseiset ensi vuonna rakennettavat kenttälinnoitteet ovat epäsuoraa tulta hyvin kestäviä betonisia ryhmän majoituskorsuja ja taistelijoiden puu- tai betonielementtipoteroita. Todennäköisesti niihin liittyen on myös sulutteita, siis erilaisia panssariesteitä, kaivantoja, panostiloja räjähteille ja jopa miinoitteita.
Suomi on varautunut
Jukka Sonnisen mukaan Suomessa on varauduttu hyvin, ja valmiuslinnoitteita on rakennettu.
– Olemme kehittäneet vuosikymmeniä, harjoitelleet ja myös rakentaneet kenttälinnoitteita valmiselementeistä. Rakenteita kutsutaan valmiuslinnoitteiksi. Lisäksi on tehty tuotantovarauksia teollisuudelta massatuotannon aloittamiseksi.
Linnoitteita rakennetaan lukuisiin eri tarkoituksiin. Kyse on suojan edistämisestä ja rauhan aikana tehtävästä valmiusrakentamisesta.
– Tarkoitus voi olla Puolustusvoimien kohteen suojaaminen, esimerkiksi vartiolinnoite tai yksinkertainen lähipuolustusaseman taistelulinnoite kohteen suojaamiseksi, tai sitten taistelulinnoitteiden käyttäjien majoituslinnoite eli korsu, Maastokoulun johtaja, eversti Janne Mäkitalo kertoo Ilta-Sanomille.
Rauhan aikana ei rakenneta juurikaan suojia sodan aikaa varten. Sodan ajan linnoitteita ei kannata rakentaa ennakkoon.
– Jos me rauhan aikana rakentaisimme linnoitteita niihin todellisiin asemiin, niin sehän paljastaisi meidän suunnitelmiamme. Pääosa sodanajan linnoittamisesta tapahtuu tilanteen kehittymisen myötä, kun valmiutta kohotetaan, Mäkitalo sanoo.
Satojen linnoitteiden määrä on syntynyt harjoitusalueille ja varikkoalueille suojatarkoitukseen kymmenien vuosien varrella.
”Venäjän rajamaiden valmistauduttava uhkaan”
Myös latvialaisvaikuttaja Artis Pabriks totesi viime syksynä Verkkouutisille, että Venäjän rajamaiden Euroopassa on valmistauduttava entistä paremmin Venäjän uhkaan. Hänen mielestään EU:ta pitäisi saada hoitamaan rajan linnoittamisen kustannuksia yhdessä.
– Rajan linnoittaminen ulottuisi pohjoisesta Suomesta ainakin eteläiseen Puolaan. Näihin rajan linnoitteisiin pitäisi käyttää EU:n taloudellista tukea, ja ne varustettaisiin rajanylitysten torjuntaa varten ja tarpeen vaatiessa myös sotilaalliseen toimintaan.
– Kyse on sodasta Euroopan puolesta. Emme voi puolustaa tätä rajaa yksin. Jos Nato kerran sanoo, ettemme saa antaa [sodassa] periksi tuumaakaan alueesta, miten siinä onnistutaan?
Valtioneuvosto päätti viime viikolla, että Suomen ja Venäjän maarajan rajanylityspaikat pysyvät edelleen suljettuina 14.4.2024 asti. Myöskään kansainvälistä suojelua ei voi hakea Suomen ja Venäjän välisen maarajan rajanylityspaikoilla.
Päätös jatkaa itärajan täyssulkua kahdella kuukaudella. Vallitsevassa tilanteessa tämä on välttämätöntä ja oikeasuhtaista, koska kyseessä on vakavasti kansallista turvallisuutta ja yleistä järjestystä uhkaava välineellistetyn maahantulon ilmiö. Viranomaisten tietojen perusteella on todennäköistä, että ilmiö käynnistyisi uudelleen, jos itärajalla olisi avoinna olevia rajanylityspaikkoja.
– Venäjän toiminnan muutoksesta ei ole saatu mitään havaintoja. Päinvastoin, saadut tiedot vahvistavat sitä arviota, että Venäjä jatkaa hybridioperaatiotaan. On syytä olettaa, että käsillä on pitkäkestoinen tilanne. Venäjän rajan läheisellä alueella oleskelee vähintään satoja mutta todennäköisesti tuhansia siirtolaisia, jotka odottavat mahdollisuutta jatkaa Suomeen, sisäministeri Mari Rantanen (ps.) totesi.