Ukraina voittaisi Venäjän, jos me vain haluaisimme. Erittäin kokeneen amerikkalaisupseerin näkökulmasta tilanne ei ole mahdoton, mutta edellyttää meiltä, että me järjestäydymme ja lakkaamme jännittämästä.

– Olen oikeastaan aika optimistinen, sanoo kenraaliluutnantti evp Frederick ”Ben” Hodges. Hän oli kaikkien Yhdysvaltojen Euroopassa sijaitsevien maavoimien joukkojen komentaja vuodesta 2014 vuoteen 2017.

Verkkouutiset haastatteli Hodgesia maanantaina Turussa, jossa hän piti esityksen Turun yliopistolla Centrum Balticum -säätiö Baltic Sea Region Forumissa.

Hodgesin mukaan keskeisin este Ukrainan auttamiselle ja voitolle on omien korviemme välissä.

– Me pelottelemme itseämme, kun puhumme Venäjän valmiudesta käyttää ydinaseita. Olen käyttänyt siitä nimitystä self-deterrence, hän sanoo.

– Todennäköisyys että Vladimir Putin käyttäisi Ukrainassa ydinaseita on varsin pieni. Hänellä ei ole siinä mitään voitettavaa, koska hän tarvitsee ydinaseen tuomaa pelotetta. Ja he näkevät selvästi, miten tämä pelote meihin toimii. Yhdysvallat pelkää sitä, Saksa pelkää sitä ja piiloutuu Yhdysvaltojen selän taakse. Me pelottelemme itseämme, ja sen vuoksi Ukraina ei saa riittävästi apua.

Hodgesin mielestä ukrainalaiset ymmärtävät Venäjän ajatusmalleja ja toimintaa omien taustojensa vuoksi hyvin. Hän toivoo, että ukrainalaiset auttaisivat Yhdysvaltojakin ymmärtämään.

Venäjä ei vaikuta muutenkaan siltä, että voisi voittaa Ukrainassa. Nyt saavutukset Avdijvkan valtauksesta ovat hyödyntämättä, eikä puskurivyöhykkeen rakentamiseksi kutsuttu sotilaallinen toiminta Harkovan seudulla vaikuta tehokkaalta. Kymmenen vuotta Krimin valtauksen jälkeen sillä ei edelleenkään ole hallussaan kuin parikymmentä prosenttia Ukrainan pinta-alasta.

– Minusta Ukraina on jo osoittanut, että sillä on mahdollisuudet päihittää Venäjä. Se on torjunut Venäjän offensiivia onnistuneesti myös niinä aikoina, kun me emme ole auttaneet sitä lahjoittamalla tarpeeksi aseistusta.

Hodgesin mielestä meidän, eli läntisten demokratioiden, tulisi järjestäytyä voittoa varten. Ilmaisu on tarkkaan harkittu ja pitää sisällään sen, että vähempi kuin Venäjän päihittäminen ei riitä.

– Ajatus voittamisesta tuntuu varmasti vieraalta. Meidän ei ole tarvinnut ajatella tätä noin 80 vuoteen sen jälkeen, kun Winston Churchill ja Franklin Roosevelt ryhtyivät yhdessä luomaan strategiaa natsi-Saksan voittamiseksi. He onnistuivat.

Kyse on strategisesta ajattelusta, jonka saavuttamisessa meillä on vielä puutteita, Hodges sanoo.

– Vladimir Putinin voittamisella on muitakin merkityksiä ja tavoitteita kuin Ukrainan voitto. Koska Venäjä ja Iran tukeutuvat toisiinsa, Putinin toiminnan pysäyttämisellä välitetään viesti myös Iranille ja muille maailman valtioille, jotka vastustavat sääntöpohjaista järjestystä. Kuten Kiinalle ja Pohjois-Korealle, joista ainakin Pohjois-Korea toimittaa Venäjälle ohjuksia käytettäväksi Ukrainassa.

Tip tip aseapu

Hodges käyttää esimerkkinä strategisen ajattelun ja järjestäytymisen puutteista aseapua Ukrainalle.

-Ei vieläkään F16-koneita. Niiden on tarkoitus saapua kesällä, mutta niitä olisi tarvittu jo vuosi sitten. Me olemme myöhässä, ja apu saapuu Ukrainalle tipoittain. Tip, tip.

Kyse ei ole siitä, etteivät länsimaat pystyisi tuottamaan aseistusta ja ammuksia enemmän ja nopeammin. Hodges huomauttaa, että yhden Patriot-järjestelmän valmistaminen kestää Yhdysvalloissa nyt aivan yhtä kauan kuin se kesti kaksi vuotta sitten.

– Nyt puhutaan yksityisestä sektorista. Yrityksistä, jotka toimivat liike-elämän säännöillä. Eivät ne ole mitään hyväntekeväisyysjärjestöjä, vaan ne tarvitsevat hallinnolta määräyksen toimia, jotta ne voivat palkata lisää väkeä ja tehostaa tuotantoaan.

Jostain syystä EU-maissa tuotetuista ja aseista ja ammuksista noin 70 prosenttia menee Hodgesin mukaan kuitenkin Euroopan ulkopuolelle, esimerkiksi Arabiemiraatteihin.

Hogdes ei kuitenkaan usko, että Venäjä pystyy pitämään sotatalouttaan ja sen tuotantotahtia järin kauaa. Hän muistuttaa, että Venäjän talous on samaa kokoluokkaa Italian kanssa.

– Kaikella kunnioituksella Italiaa kohtaan tietenkin! Mutta verrattuna EU:hun ja Natoon yhdessä, se ei todellakaan ole kovin paljon.

Ongelma onkin siinä, miten järjestäydymme siten, että saamme omat tehomme käyttöön. Nyt päätöksentekokoneisto sakkaa. Se, että Ukrainaa luvataan tukea niin kauan kuin on tarpeen, on väärä viesti. Me voimme vaikuttaa siihen, kuinka kauan on tarpeen sillä, autammeko tarpeeksi tai milloin autamme tarpeeksi.

– Tästä käy esimerkkinä se, että Yhdysvallat ei salli Ukrainan käyttää saamaansa aseistusta Venäjän puolelle iskemiseksi. Tämähän on pelkkä hallinnollinen päätös. Aiemmin toukokuussa ulkoministeri Antony Blinken kävi Kiovassa ja sanoi että Yhdysvallat ei toivo, että Ukraina iskisi Venäjän puolelle, mistä puolustusministeriömme puolestaan vakuutti, että Yhdysvaltojen kanta ei ole muuttunut. Hajanaisuus näkyy, ja vastustajat käyttävät niitä hyväkseen.

Miten tästä hajanaisuudesta ja epäröinnistä nyt päästäisiin eteenpäin?

– Meidän on palattava Churchillin ja Rooseveltin selkeyteen, koottava rivimme ja tehtävä päätöksiä. Poliitikkojen meillä ja teillä on pystyttävä tähän.

Artikkelia on päivitetty 22.5.2024 klo 09.11: Artikkelista saattoi saada käsityksen, että Baltic Sea Region Forumin järjesti Turun yliopisto. Tapahtuman järjesti Centrum Balticum -säätiö Turun yliopiston tiloissa.