Australian asevoimien kenraalimajuri (evp.), sotatutkija Mick Ryan arvioi uudessa kirjoituksessaan, että Kreml on asettanut loppuvuodelle seitsemän tavoitetta Ukrainassa.
Ryanin mukaan Venäjä on viime vuodesta lähtien jälleenrakentanut asevoimiaan suurten tappioiden jälkeen, joita se koki sodan ensimmäisen vuoden aikana. Tässä Venäjä on ollut erittäin tehokas. Kun alun perin uskottiin prosessin kestävän 5–10 vuotta, on joidenkin arvioiden mukaan Venäjä onnistunut paikkaamaan lähes kaikki tappiot. Tähän liittyy kuitenkin suuria epävarmuustekijöitä.
Venäjän arvioidaan rekrytoivan noin 30 000 uutta sotilasta joka kuukausi. Tämä riittää tappioiden paikkaamiseen sekä mahdollisesti myös uusien sotilasyksiköiden perustamiseen.
Ukrainan ongelmana on nyt se, että Venäjä pystyi onnistuneesti mobilisoimaan väestönsä ja teollisuutensa sotaa varten. Ukrainalla ei taas ole vastaavaa kykyä paikata tappioitaan, ellei Yhdysvallat lisää sotilasapuaan ja Ukraina käynnistä laajaa liikekannallepanoa.
Näiden seikkojen valossa Ryan uskoo, että Venäjän ensimmäinen tavoite vuodelle 2024 on eliminoida Ukrainan kyky strategisiin iskuihin.
Vaikka taistelukentillä ei ole nähty suuria liikkeitä viime kuukausina, on Ukraina hyödyntänyt taitavasti asymmetristä sodankäyntiä iskemällä drooneilla muun muassa venäläisiin öljynjalostamoihin. Venäjän tavoitteena voikin olla tuhota Ukrainan kyky iskeä esimerkiksi Mustanmeren laivaston aluksiin sekä strategisiin teollisuuskohteisiin Venäjällä.
Toinen tavoite taas on Ukrainan logistiikkajärjestelmien ja operatiivisen reservin eliminointi.
Venäjä haluaa, että Ukraina ei kykenisi enää loppuvuodesta 2024 vastaamaan Venäjän maa- ja ilmaiskuihin. Tämä edellyttää Ukrainan maavoimien liikkuvan reservien tuhoamista. Myös ammusvarastojen ja komentokeskusten tuhoaminen auttaisi Venäjää, sillä se eittämättä heikentäisi Ukrainan sotilasyksikköjen taistelukykyä.
Kolmas tavoite olisi uusien alueiden valtaaminen.
Ukrainan asevoimien puutteiden vuoksi maan sodanjohto on puun ja kuoren välissä: Joko Ukraina täytyy vetäytyä tai sietää raskaampia tappioita. Alueiden menetys voisi myös heikentää Ukrainan tukijamaiden intoa jatkaa tukitoimia sekä voimistaisi narratiivia Venäjän ”väistämättömästä voitosta”. Siksi uusien alueiden valtaaminen olisi Venäjän intresseissä.
Neljäs tavoite olisi Krimin suojaaminen Ukrainan iskuilta, viides taas Ukrainan asevoimien miesvahvuuden heikentäminen. Koska Ukrainan kyky korvata tappioitaan on heikompi kuin Venäjällä, olisi tappioiden aiheuttaminen tehokas keino murentaa Ukrainan taistelukykyä.
Kuudes tavoite olisi heikentää Ukrainan yhteiskunnan taisteluhalua sekä kylvää erimielisyyttä kansalaisten sekä hallituksen ja asevoimien välille. Tämä toteutettaneen niin propagandan kuin siviilikohteisiin kohdistettujen iskujen kautta.
Viimeinen eli seitsemäs tavoite olisi taas tarvittaessa disinformaation keinoin vakuuttaa ulkopuoliset toimijat siitä, että Venäjä on voittanut. Konkreettisetkin menestystarinat menettävät merkityksensä, jos kukaan ei usko niitä. Siksi länsimaiden kansalaisten ja johtajien on uskottava, että Ukraina on kokenut tappion.
Ryan uskoo Kremlin käyttävän tavoitteidensa saavuttamiseksi samaa taktiikkaa, mitä se on käyttänyt Ukrainassa tähänkin asti: Murhaamista, kidutusta, raiskaamista, kidnappauksia, ryöstelyä ja infrastruktuurin tuhoamista.
Tilanne ei kuitenkaan ole Ukrainan kannalta toivoton. Kun Venäjän tavoitteet tiedetään, voivat Ukraina ja Nato-maat myös vastata niihin tehokkaammin.
– Näiden tavoitteiden pohjalta voidaan rakentaa perusta, jota Ukraina ja Nato voivat käyttää kehittääkseen mekanismeja, joilla Venäjän tappiota edistetään, Ryan tiivistää.
