Entinen puolustusvoimien tiedustelupäällikkö, kenraalimajuri Pekka Toveri kehuu brittiläisen Policy Exchange -ajatuspajan julkaisemaa Edward Stringerin artikkelia.
– Erinomainen artikkeli ilmamarsalkka Stringeriltä. Ukrainan sota ei ole sprintti vaan pikemminkin maratoni, ja tärkeintä ei ole että Ukraina ei häviä, vaan että Venäjä häviää. Muuten juututaan Euroopassa vuosikymmenien konfliktiin kun resursseja tarvittaisiin muihin asioihin, Toveri kirjoittaa.
Kirjoituksessaan Stringer kehuu Viron presidentti Kaja Kallaksen ilmaisemaa kantaa, että Vladimir Putinille tulee pistää hanttiin, eikä Putinin tule hyötyä millään tapaan hyökkäyksestään ja sotarikoksistaan Ukrainassa.
Stringer huomauttaa, että sotahistoria osoittaa sotien vaikuttavan pitkään tasaväkisiltä. Harvoin sodat päättyvät yksittäisiin ratkaisutaisteluihin tai nopeisiin kampanjoihin. Tärkeintä onkin pitkäjänteinen strategia ja kestokyky, kumpi osapuoli kestää kauemmin ja paremmin.
Jakautunut Eurooppa – moraali vastaan kaasu
Ukrainan osalta kestokyvyn määrittää osittain se, kuinka kauan läntiset demokratiat jaksavat tukea Ukrainaa, huomauttaa Stringer. Läntisten demokratioiden taloudelliset resurssit lyövät Venäjän omat moninkertaisesti.
Läntisten demokratioiden yhteistyötä rajoittaa kuitenkin Euroopan jakautuminen itään ja ”vanhaan Eurooppaan”, joista jälkimmäisen toiminnan epäjohdonmukaisuus jäytää yhtenäistä tukea Ukrainalle.
– Dynaaminen tuki ja moraalinen selkeys ovat tyypillisiä länsiliittouman Itämeren ja Itä-Euroopan maille. Ne ovat kokeneet totalitaarisen ja roistomaisen venäläisvallan, tietävät mitä se tarkoittaa ja ovat varmoja, etteivät halua sitä. Ne myös tietävät, kuinka surkea Venäjän karhu rajan takana on.
– Ne tietävät, että oletettu sotilaallinen supervalta on myös rappeutuva kleptokratia, jossa korruptio hallitsee ja hyvin vähän mikään toimii, lisäksi sen voima groteskia. He tietävät Venäjän olevan lyötävissä ja uskovat sen olevan lännen etujen mukaista, koska se vähentäisi Natoon kohdistuvaa sotilaallista uhkaa. Putinin voitto Ukrainassa tarkoittaisi asianmukaisesti suuria puolustusmenoja vuosikymmeniksi eteenpäin.
Vanhassa Euroopassa taas on kehittynyt vuosisatojen aikana strateginen kulttuuri, joka katsoo ”atavistisesti [periytyvästi] Venäjän mahdin ja vallan olevan välttämättömiä”. Se on myös olettanut menneisyyden perusteella Venäjän olevan sotilaallinen supervalta.
– Ranskan ja Saksan historiat ovat muokanneet näiden maiden strategisen kulttuurin sellaiseksi, että ne hahmottavat Venäjän ikiaikaisena toimijana, jonka kanssa asioiminen pienellä asiaankuuluvalla kunnioituksella tuottaa hyötyä. Näin ollen muutamista tiukoista sanoista huolimatta, Macron on toistuvasti henkilökohtaisesti vedonnut, ettei Venäjää saa nöyryyttää ja soitellut Putinille.
– Saksassa ostpolitik-ajattelijoiden kouluttama [Olaf] Scholz taas sanoo, ettei Ukraina saa hävitä, muttei sitä, että siten Venäjän täytyy. Tämä älyllinen akrobatia paljastaa uskon johonkin kolmanteen tiehen, jossa on kunniallinen poistumismahdollisuus ja paluureitti edeltävään status quo’hon. Ja kukapa tietää, ehkäpä jälleen halpaan kaasuun.
Stringer huomauttaa, että Saksa ostaa tällä hetkellä Venäjältä kaasua hintaan, joka vastaa 150 prosenttia sen nykyisestä puolustusbudjetista.
Venäjä hyödyntää Euroopan kahtiajakoa. Vanhan Euroopan sanojen ja tekojen välinen ristiriitaa rohkaisee Venäjää jatkamaan tuhoisaa toimintaansa. Epäselvyys myös rohkaisee autoritaarisia maita, esimerkiksi Kiinaa, toimimaan omin päin myös vastaisuudessa. Paljon on siis pelissä.
– Yhtenäinen tuki liittolaisilta on elintärkeää, mutta vanhan Euroopan ristiriita sanojen ja tekojen välillä tarkoittaa käytännössä Venäjän sodan rahoittamista enemmän kuin Ukrainan. Ei ihme, että pallonpuoliskon eteläpuolen nousevat vallat ovat ihmeissään, kun vaadimme niiltä moraalista selkeyttä ja puolen valitsemista.
Erinomainen artikkeli ilmamarsalkka Stringeriltä. Ukrainan sota ei ole sprintti vaan pikemminkin maratoni, ja tärkeintä ei ole että Ukraina ei häviä, vaan että Venäjä häviää. Muuten juututaan Euroopassa vuosikymmenien konfliktiin kun resursseja tarvittaisiin muihin asioihin. https://t.co/JFooan68xV
— Pekka Toveri (@PToveri) July 7, 2022
