Viron neuvostomiehityksestä ei Suomessa saanut puhua ääneen, muistelee menneitä vuosikymmeniä kirjailija ja ex-poliitikko Jutta Zilliacus Hufvudstadsbladetin haastattelussa. Virolaistaustainen Zilliacus toimi rkp:n kansanedustajana Helsingistä vuosina 1975-1987. Hänen virolaiset vanhempansa pakenivat Venäjän vallankumousta Suomeen vuonna 1917, ja Helsingissä syntynyt Jutta sai Suomen kansalaisuuden vasta kymmenvuotiaana.
Zilliacus kertoo etelänaapurin olleen sotienjälkeisessä Suomessa ”näkymätön”. Hän myöntää itsekin pitäneensä vanhempiensa miehitettyä kotimaata menetettynä, eikä hän tästä syystä puhunut pojalleen äidinkieltään viroa. Illallisseurueissa Virosta ei Zilliacuksen kanssa keskusteltu. Eduskunnan ulkoasiainvaliokunnassa Zilliacuksen puheet Viron demokraattisesta menneisyydestä torpattiin ”roskapuheena”, hän kertoo. Virosta puhunut Zilliacus saataisiin vielä kuriin, uhosi edustajakollega.
Suomalaisten olisi Zilliacuksen mielestä pitänyt olla rohkeampia Viron suuntaan.
– Kyllä, mutta suomalaiset oli kasvatettu näin, se oli osa kuuluisaa suomettumista. Sanaa ”miehitys” ei saatu käyttää, ja narratiivi oli se, että Viro on ja pysyy neuvostotasavaltana. Se ajatus elää yhä, Zilliacus sanoo.
Zilliacus myöntää pelänneensä Venäjä aina talvisodasta alkaen. Hän ei uskonut Venäjän muuttuvan ja demokratisoituvan edes Neuvostoliiton romahdettua, hän kertoo.
– Riippumatta siitä, miten paljon rakastankaan venäläistä mentaliteettia ja venäläisiä ihmisiä, tosiasia on se että heillä on aina ollut väärät johtajat. Oli kyse sitten tsaareista, kommunisteista tai (Vladimir) Putinista, kesällä 99 vuotta täyttävä Zilliacus sanoo.
