Eläkkeellä oleva kansliapäällikkö Erkki Virtanen pitää Suomen talouden nykyisiä näkymiä synkkinä.

– Minusta Suomen talouden näkymät ovat ankeat. Talous ei ole reaalisesti kasvanut 15 vuoteen, eikä se näytä kasvavan lähivuosina monestakaan eri syystä, Virtanen toteaa Verkkouutisten haastattelussa.

Virtanen muistuttaa, että Suomen talouden tuottavuus ei ole kasvanut ja kansantalouden työtunnit ovat myös vähentyneet. Hän mainitsee kehityksen taustaksi myös EU-alueen vaatimattoman talouskasvun sekä Suomen kannalta tärkeän talousveturin Saksan rämpimisen syvällä. Lisäksi murheita on ollut muun muassa puunjalostusteollisuudessa ja tilauskantojen alenemisen seurauksena useilla toimialoilla.

Virtasen mielestä Suomen talouspolitiikkaa on finanssikriisin jälkeen hoidettu onnettomasti. Valtiontalous ei ole kertaakaan ollut ylijäämäinen vuoden 2008 jälkeen.

– Hallitukset eivät ole saaneet – ehkä Sipilän hallitusta lukuun ottamatta – juuri mitään aikaan. Vertailukohdaksi vuonna 2008 Suomi saavutti bruttokansantuote per asukas -luvuissa Ruotsin, joka oli ihme. Siihen se sitten loppuikin. Ruotsi on karannut meistä. Hallitukset ovat olleet saamattomia, Virtanen kommentoi.

Sanna Marinin (sd.) hallituksen velanotolle Virtanen antaa kovaa kritiikkiä. Marinin hallituskaudella pysyviä menoja lisättiin kymmenellä miljardilla eurolla.

– Marinin hallitus ei pitänyt velanottoa minkäänlaisena ongelmana. Rahaa otettiin aina, kun joku keksi jonkin rahareiän. Siitä talouspolitiikasta ei voi käyttää muuta sanaa kuin holtiton.

45-vuotisen virkamiesuran tehnyt Virtanen toimi työ- ja elinkeinoministeriön ja sen edeltäjän kauppa- ja teollisuusministeriön kansliapäällikkönä vuosina 1998-2015. Sitä ennen hän toimi muun muassa valtiovarainministeriön budjetti- ja apulaisbudjettipäällikkönä.

Virtanen muistuttaa, ettei Suomella ole talouskasvua juuri näköpiirissä. Useiden tutkimuslaitosten tekemien laskelmien mukaan Suomen talouden kasvupotentiaali on lisäksi matala.

– Prosentin talouskasvu ei riitä mihinkään. Sieltä ei tule mitään apua. Jos muistelee menneitä, niin esimerkiksi kun 1990-luvun alun laman jälkeen talous lähti kasvuun, kasvu oli reaalisesti keskimäärin neljä prosenttia vuodessa 15 vuotta peräkkäin. Se oli huikea kasvu. Moni varmaan luulee tai toivoo, että sellaista nytkin tapahtuisi. Sehän ei pidä paikkaansa. Pitäisi tunnustaa nämä realiteetit. Suomi on tuomittu matalaan talouskasvuun ja siitä pitäisi tehdä johtopäätökset muun muassa valtion velkaantumisen suhteen.

Julkisen talouden kasvavia alijäämiä hän pitää huolestuttavana. Valtiovarainministeriön joulukuisen taloudellisen katsauksen mukaan julkisen talouden alijäämä suhteessa bkt:hen kasvaa tänä vuonna jo 3,5 prosenttiin. Valtio ottaa tänä vuonna uutta velkaa 11,5 miljardia euroa. Kunnat ja hyvinvointialueet ovat alijäämäisiä. Julkisyhteisöjen velkasuhteen arvioidaan nousevan 83 prosenttiin vuonna 2026.

– Valtiontalous on ajautunut noin kymmenen miljardin euron rakenteelliseen alijäämään. Jos tämä hallitus saa politiikkansa hoidettua, niin alijäämä vaan pysähtyy siihen kymmenen miljardin tasolle, mutta ei se siitä käänny mihinkään suuntaan. Se vaatisi todella kovaa talouskasvua ja sellaista ei ole näköpiirissä, Virtanen muistuttaa tilanteen vakavuudesta.

– Sehän on ihan selvä, ettei tätä kymmenen miljardin vuodessa tahtia voida loputtomasti jatkaa. Ei me vieläkään olla velka per bkt -suhteessa lähelläkään EU:n kärkeä mutta ei sinne kannata pyrkiäkään. Tämä kehitys pitäisi saada taittumaan hallitulla politiikalla kahdessa tai kolmessa vaalikaudessa, hän jatkaa.

Nipistämisen varaa Virtanen löytäisi esimerkiksi hyvinvointialueilta.

– Hyvinvointialueilla on menojen kasvun hidastamisvaraa vaikka kuinka paljon, kun ruvetaan tekemään hommia järkevästi, vaikka hyvinvointialueiden ratkaisu tuollaisenaan ei ollut järkevä pohja ollenkaan. Olisi pitänyt pitäytyä enintään kymmenessä alueessa.

Onko riskinä, että jos velkaantumistavoite karkaa koko ajan kauemmas ja mikäli laivaa ei saada käännettyä, parin vaalikauden päästä IMF tulee tänne sanelemaan leikkauslistat?

– Kyllä se lähellä on. En näe sellaista tapaa, että tämä laiva kääntyisi. Vuotuinen lisävelanotto voi jähmettyä kymmenen miljardin euron ympärille. 1990-luvulla talous saatiin kuntoon devalvaatiolla ja markan kellutuksella, mutta nyt se pelivara on pois käytöstä ja homma pitää saada kääntymään ihan omin voimin.

Suomen talouden tuleva kantokyky on keskellä hyvin vaikeaa yhtälöä. Samaan aikaan, kun työmarkkinoilta poistuu suurempia ikäluokkia enemmän kuin sinne tulee, myös syntyvyys pysyy alhaisena.

Suomen hedelmällisyysluku oli vuonna 2022 noin 1,3, mikä on pienin lukema koko vuonna 1776 alkaneen mittaushistorian aikana. Väestön uusiutuminen vaatisi noin 2,1 hedelmällisyyslukua.

– Jos tämä toistuu vuodesta toiseen, niin eihän meillä ole kohta ketään enää töissä, edelleen tarkasti tilastoja seuraava Virtanen muistuttaa.

Virtanen toivoo myös tietyiltä asiantuntijatahoilta aktiivisempaa otetta julkisessa talouskeskustelussa.

– Talouspolitiikan arviointineuvosto saisi ottaa voimakkaamman roolin, koska jos se pääsee yksimielisyyteen asioista, sillä pitäisi olla jotain vaikutustakin. Talousneuvosto sen sijaan on ihan paperielin. Taloustieteilijöissä puolestaan on harakkalaumana yhtä ja toista mielipidettä. Sieltä saa jokainen haluamansa vastauksen.

Hallituksella on keväällä luvassa hikinen kehysriihi, jossa joudutaan tekemään vaikeita päätöksiä.

Valtiovarainministeriön vuosiltaan Virtanen muistetaan hyvin nyt jo edesmenneen Raimo Sailaksen kanssa vaikutusvaltaisena työparina, joka muun muassa valmisteli useita leikkauslistoja 1990-luvun laman yhteydessä.

Onko eläkkeellä olevalla konkarikansliapäälliköllä vielä hihassaan leikkauslista evästykseksi hallitukselle?

– Kun Sailaksen kanssa tehtiin aikanaan listoja, niin niiden kokonaissumma oli 60 miljardia markkaa ja ne menivät kaikki läpi. Joku voisi kaivaa ne esiin ja katsoa mitä silloin tehtiin. Kaikki ei ole tehtävissä, mutta moni olisi tehtävissä. Silloin tehtiin isoja ja pitkän aikavälin rakenteellisia uudistuksia myös tulopuolella. Otettiin esimerkiksi käyttöön palkansaajien eläkemaksu ja palkansaajien työttömyysvakuutusmaksu. Tällaisia pitkän aikavälin isoja hommia. Valmisteleeko nyt kukaan tällaisia?