Suomi liittyi jalkaväkimiinat kieltävään Ottawan sopimukseen kansainvälisestä paineesta, sillä se uhkasi jäädä ainoaksi sopimuksen ulkopuoliseksi maassa EU:ssa. Samaan aikaan tiedettiin, että jalkaväkimiinoja sellaisenaan ei voisi itärajan puolustuksessa korvata. Näin toteaa opintovapaalla oleva Suomen entinen Moskovan- ja Washingtonin-suurlähettiläs Mikko Hautala Suomen Kuvalehden Näkökulma-kirjoituksessaan.
Kylmän sodan vastakkainasettelu oli purkautunut ja suurvallat rakensivat yhteistyötä.
– Mihin jalkaväkimiinoja tarvittaisiin, kun ei olisi sotiakaan, hän kuvailee.
Miinankylvön aiheuttama humanitaarinen hinta maailman kriisialueilla sai paljon huomiota. Muilla mailla oli Hautalan mukaan myös varaa nostaa omaa häntäänsä moraalisella jalustalla, kun tarvetta miinoille ei ollut.
Hautalan mukaan monilla EU-mailla oli jopa vääriäkin käsityksiä Suomen miinojen käytöstä.
– Muistan 2000-luvun alkuvuosina joutuneeni Brysselissä usein kiistämään väitteet itärajamme ”valtavista miinakentistä”. EU-kollegoiden oli vaikea uskoa, ettei yhtään suomalaista miinaa ollut rajalla, vaan ne olivat varastoissa.
Hautala toteaa, että kun muut EU-maat halusivat korostaa Ottawan sopimusta ja humanitaarista miinapolitiikkaa koko maailmassa, suomalaiset joutuivat sopimuksen ulkopuolisena maana jättämään unionin julkilausumiin omia varaumiaan.
– Tietysti se oli kiusallista. En tiedä, tuliko kenenkään mieleen olla hiljaa ja jättää kiinnittämättä muiden huomiota asiaan. Tuskin meitä olisi tästä hirtetty.
– Meillä ei ollut itseluottamusta pitää kiinni miinoistamme vastoin ajan henkeä. Emme myöskään kyenneet selittämään asiaa parhain päin, mikä olisi pehmentänyt muiden reaktioita, Hautala sanoo.
Hän jatkaa, että sopimukseen ei nykyisessä maailmantilanteessa suurella todennäköisyydellä enää liityttäisi.
– Eikä Suomea hirtettäisi, vaikka se irtautuisi Ottawan sopimuksesta. Niin rajusti Euroopan turvallisuustilanne on muuttunut.
Pohjimmiltaan muut Euroopan maat hyötyisivät Suomen vahvemmasta puolustuksesta.
– Tämä vaimentaisi ainakin hallitustason kritiikkiä, arvioi Hautala, ja muistuttaa ettei myöskään Yhdysvallat ole sopimuksen piirissä.
Harkinta olisi Hautalan mielestä kuitenkin paikallaan ennen mahdollista sopimuksesta irtautumista.
– Pohjalle tarvittaisiin päivitetty arvio jalkaväkimiinojen tarpeesta.
Hautala huomauttaa, että teknologian avulla tulevaisuuden jalkaväkimiinoista voisi luoda tehokkaampia ja turvallisempia, vanhoja sakaramiinoja tuskin jäädään kaipaamaan.
– Näitä kannattaisi rohkeasti tarkastella.
