Euroopan keskuspankki (EKP) kaavailee mahdollisuutta laskea liikkeelle digieuro, joka toimisi käteistä täydentävänä digitaalisena maksuvälineenä.
Pankkien eurooppalainen kattojärjestö EBF luettelee teettämässään selvityksessä kolme osa-aluetta, joihin on kiinnitettävä erityistä huomiota, kun digitaalista euroa kehitetään. Nämä ovat vaikutukset rahoitusvakauteen, kustannukset sekä vaikutus sähköiseen maksuliiketoimintaan.
Finanssiala ry:n (FA) mukaan digitaalinen euro ei toisi lisäarvoa hyvin toimivaan ja tehokkaaseen rahajärjestelmään.
FA:n mukaan digieuroon liittyy runsaasti avoimia kysymyksiä ja suoranaisia uhkia.
– Pankkien eurooppalainen kattojärjestö EBF löysi teettämässään selvityksessä kolme osa-aluetta, joihin digitaalisella eurolla olisi todennäköisesti merkittävä vaikutus. Ensimmäinen on rahoitusvakaus eli koko rahoitusjärjestelmän kyky kestää häiriöitä.
Digieurokaavailuissa on ajateltu, että yksittäisellä kansalaisella voisi olla omistuksessaan vain rajattu määrä digieuroja. Yksi esimerkkisumma on ollut 3 000 euroa, mikä on kierrossa olevien eurosetelien määrä jaettuna euroalueen väkiluvulla.
Jos ihmiset muuttaisivat joukolla talletuksiaan digieuroiksi, voisi se EBF:n mukaan aiheuttaa pankkitalletusten ulosvirtauksen jopa yli 700 miljardin euron edestä.
– Tällainen pudotus pankkien varoissa vaikuttaisi väistämättä rahoitusvakauteen. Etenkin pienille pankeille talletukset ovat keskeinen ja edullisin varainhankinnan muoto, joten ulosvirtaus vaikuttaisi myös lainojen saatavuuteen, huomauttaa Finanssialan toimitusjohtaja Arno Ahosniemi.
Kustannuksia ilman hyötyjä
EBF myös muistuttaa, että tämän kokoluokan hankkeesta koituu pankeille merkittäviä kustannuksia, mikä voi heikentää pankkien kilpailukykyä. Digieuron kustannuksia arvioitaessa EBF on peilannut niitä aiempiin suuriin maksu-uudistuksiin, kuten SEPA-pikamaksuun.
Pankit ovat vuosien kuluessa käyttäneet suuria summia rakentaakseen järjestelmän, jolla maksut liikkuvat turvallisesti ja petoksia ja rahanpesua pystytään torjumaan. EBF kysyykin, aiotaanko digitaalinen euro rakentaa liikepankkien ratkaisujen päälle vai luodaanko tyhjästä uusi.
– Joka tapauksessa uuden järjestelmän kustannukset olisivat mittavat sekä yhteiskunnalle että liikepankeille. Digieuron hyödyistä ei vieläkään ole näyttöä, mutta on selvää, että kustannuksia tulee. Polttava kysymys kuuluu, kuka maksaa viulut, Ahosniemi sanoo.
Ehdotuksessa digitaalisen euron peruspalvelut olisivat käyttäjille ilmaisia, mutta pankeille tulisi digitaalisen euron jakeluvelvoite, josta aiheutuu lisää kustannuksia. Ainoa tulonlähde jakelijoina toimiville pankeille olisivat transaktiopohjaiset kauppiasmaksut, joista pankeille tulisi mahdollisesti säännelty osa.
Finanssialan mukaan ehdotettu liiketoimintamalli ei ole kestävällä pohjalla.
Lisäkerros sähköiseen maksamiseen
Digieuro on ajateltu nykyisen maksujärjestelmän tueksi ja rinnalle. FA on jo useaan kertaan painottanut, että digitaalinen euro ei toisi lisäarvoa jo nykyisin hyvin toimivaan ja tehokkaaseen rahajärjestelmään. EBF:kin toteaa, että julkisin varoin ylläpidetty digieuro syrjäyttäisi olemassa olevia maksutapoja.
Vaikka Suomessa pääosa maksamisesta tapahtuu sähköisesti, muualla EU:ssa asiat ovat toisin.
– EKP:n tavoite edistää eurooppalaista maksamisen suvereniteettia digieurolla on ymmärrettävä, mutta henkilöiden väliset maksut, maksaminen kivijalkakaupoissa ja verkkokauppa on jo nykyisellään hoidettu markkinaehtoisesti tehokkaasti, Ahosniemi toteaa.
Hänen mukaansa digieuron kehittämisessä on perustavanlaatuisia avoinna olevia kysymyksiä, joilla on laajamittaista vaikutusta muun muassa pankkien liiketoimintamalleihin, rahoitusrakenteeseen, maksujärjestelmiin sekä rahoituksenvälitykseen.
EBF:n teettämän selvityksen toteutti Copenhagen Economics.
