Jotkut asiantuntijat ovat arvioineet, että Venäjän hajoaminen olisi mahdollista lähitulevaisuudessa. Verkkouutiset kirjoitti syyskuussa, kuinka tutkija Janusz Bugajski epäili Venäjällä olevan edessään Jugoslavian kohtalo. Samankaltaisia ennustuksia on noussut esiin muitakin Venäjän kehnon sotamenestyksen myötä.
Helsingin yliopiston tutkijakollegiumin johtaja Tuomas Forsberg ja Ulkopoliittisen instituutin ohjelmajohtaja Arkady Moshes ovat asian suhteen epäileväisiä.
– Järjestelmän romahtamista ei ole nähtävissä lähitulevaisuudessa tilanteessa, jossa ihmisten halu osoittaa mieltään on pysynyt matalalla ja oppositio on tuhottu. Sotilaallinen tappio Ukrainassa ei tule kaatamaan presidentti Vladimir Putinia, mutta pitkä sota ja taloudellinen kurjuus yhdessä saattavat kaataa nykyisen Putinin ympärille rakentuneen hallinnon, Moshes sanoo Verkkouutisille.
Tuomas Forsberg yhtyy Moshesin näkemyksiin. Hän kuitenkin painottaa, että muutoksiin vaikuttavat taustatekijät tapahtuvat hitaasti, mutta irtautumiset tapahtuvat yleensä kaoottisessa tilanteessa ja hyvinkin nopeasti. Sen tähden hän ei täysin poissulje Venäjän hajoamisen mahdollisuutta, vaikkakin pitää sitä epätodennäköisenä.
– Maailma on nyt niin kummallinen, että Venäjän hajoaminen pienempiin osiin on asia, jota ei voi täysin sulkea pois. Mutta tavallaan niitä tekijöitä, jotka mahdollistivat Neuvostoliiton hajoamisen, ei nyt ole, Forsberg sanoo.
Samaan hengenvetoon Forsberg muistuttaa, että Venäjällä on alueita, joilla on voimakas alueellinen identiteetti. Esimerkkinä tällaisesta hän mainitsee Tatarstanin. Sillä on kuitenkin alueellisesti rajoittavia tekijöitä. Tatarstan sijaitsee keskellä Venäjää ja tästä syystä sen irtautuminen Venäjästä olisi vaikeaa.
Sekä Forsberg että Moshes vertaavat tämän hetken Venäjän hajoamista 1990-luvulla kuopattuun Neuvostoliittoon. Vertaukset Neuvostoliittoon eivät ole tuulesta temmattuja. Putin on haikaillut avoimesti Neuvostoliiton suuruuden päivien perään ja on nimittänyt Neuvostoliiton hajoamista viime vuosisadan suurimmaksi geopoliittiseksi katastrofiksi.
Forsbergin mukaan sattuma oli suuressa roolissa Neuvostoliiton hajoamisessa.
– Neuvostoliiton hajoamiseen johti se, että Boris Jeltsin näki sen mahdollisuudeksi syrjäyttää Mihail Gorbatshov perustamalla Itsenäisten valtioiden yhteisön ad hoc-sopimuksella Ukrainan ja Valko-Venäjän johtajien kanssa. Mitkään taustatekijät eivät olleet sellaisia, että ne olisivat luoneet selvää painetta Neuvostoliiton hajoamiseen muiden kuin jo tuolloin irtautuneiden Baltian maiden osalta.
Vladimir Putin on rakentanut valtaansa koko kuluneen vuosituhannen ajan. Parinkymmenen vuoden aikana hän on sementoinut valtansa Venäjällä, ja valta on henkilöitynyt hänen ympärilleen. Moshesin mukaan Putinin seuraajalla ei ole mahdollisuutta samanlaiseen valtaan. Järjestelmän kaatumiseen ja demokratian nousuun Venäjällä Moshes ei usko. Vaikkakin Putinin jälkeen valta tulee olemaan huomattavasti pirstaloituneempaa kuin hänen valtansa aikana.
– Josif Stalinin kuoleman jälkeen Neuvostoliiton valta oli huomattavasti jakautuneempaa kuin ennen hänen kuolemaansa, Moshes muistuttaa.
Venäjä ei hajoa, ja siitä tuskin syntyy demokratiaa hetkessä. Vaikka johto vaihtuisi, niin järjestelmä pysyy ennallaan.
– Jos uusi johtaja tulee ilman, että kansa valitsee hänet, niin systeemi ei muutu. Valtaa hänellä toki on vähemmän kuin Putinilla tällä hetkellä. Jos vaihdos tapahtuu kansan vaatimuksesta, niin rajallinen mahdollisuus demokratian kasvulle on olemassa. Vuonna 1991 demokratian kehitykselle oli Venäjällä aito mahdollisuus, mutta 2000-luvulle tultaessa se haudattiin, Moshes sanoo.
Onko demokraattinen kehitys mahdollista?
Liikehdintä Venäjän sisällä on tällä hetkellä hyvin vähäistä.
– Venäjällä on ollut hetkellistä liikehdintää vain silloin, kun tilanne on muuttunut entistäkin huonommaksi, kuten sodan alussa ja nyt liikekannallepanon takia. Lisää liikehdintää on luvassa vasta, kun tilanne menee entistäkin huonommaksi, Tuomas Forsberg sanoo.
Jotta kansalaisliikehdinnällä olisi aitoja menestymisen mahdollisuuksia, Kremlin eliitissä pitäisi kuitenkin olla jonkinlainen halkeama, joka ei vastustaisi liikehdintää.
Kritiikki sotatoimille Venäjän sisällä on kasvanut viime aikoina. Kumpikaan asiantuntijoista ei usko kuitenkaan, että tämä riittäisi syrjäyttämään Putinia. Syyn kehnosta sotamenestyksestä saavat Putinin sijasta kantaa joko asevoimien päällikkö Valeri Gerasimov tai puolustusministeri Sergei Shoigu.
– Jos Shoigu tai Gerasimov syrjäytetään, niin tilalle tulee todennäköisesti vain entistä kovemman linjan kannattajia, Forsberg sanoo.
Näiden lojaalisuudesta Putinia kohtaan ei kuitenkaan ole mitään varmuutta. Lännen johtajien intresseissä ei ole ollut Neuvostoliiton eikä Venäjän hajottaminen. Venäjän hajoaminen toisi mukanaan liian suurta epävakautta.
– Venäjä, Putin mukaan lukien ovat ylläpitäneet tarinaa, että lännen tarkoituksena on hajottaa Venäjä. Se ei ole Lännen intresseissä. Näin ei ollut edes Neuvostoliiton aikana Baltian maiden irrottamista lukuun ottamatta, Forsberg sanoo.
Vain pitkittynyt sota ja huono taloustilanne voivat nakertaa Putinin valtaa Venäjällä. Sitä ennen lännen pitää kestää erilaisia hybridioperaatioita, joista Nord Stream-iskut saattavat olla yksi osoitus.
– Paine länttä kohtaan jatkuu energian avulla painostamalla ja informaatiovaikuttamisen avulla, Moshes sanoo.
Vielä hybridi- ja informaatiovaikuttamista enemmän Arkady Moshes on huolissaan korruptiosta, jolla Venäjä voi vaikuttaa itäisen Keski-Euroopan maiden liike-elämän avainalojen päätöksiin ja jopa koko maan johtoon. Ydinaseiden käyttöön Ukrainassa Moshes sen sijaan ei usko.
– Sotilaallinen vaikutus jäisi liian pieneksi ja sen seuraukset olisivat liian vakavat Venäjälle. Länsi eristäisi Venäjän täydellisesti ja Venäjän suhteet Kiinaan heikkenisivät.
