Työministeri Arto Satosesta (kok.) on tullut oikeistohallituksen poliittinen saippua, josta ay-liikkeen on vaikea saada otetta. Pääministeri on säästynyt pahimmilta kolhuilta.
Vaalikauden alku on sujunut perinteisissä merkeissä. Tuoreimman puoluebarometrin mukaan tunnelmat eivät kuitenkaan ole kaikkein myrskyisimmät, vaikka luottamus pääministeri Petteri Orpon (kok.) hallitukseen on heikko.
Tutkimuslaitos Verianin tekemän puoluebarometrin vastaajista 60 prosentin mielestä hallitus on onnistunut tehtävässään vähintään melko heikosti. Toista mieltä oli kolmannes vastaajista, jotka arvioivat Orpon ja muiden ministereiden pärjänneen ainakin melko hyvin.
Syksy on hyvä vuodenaika sosiaalidemokraateille, kun politiikan työlistalla ovat valtion talousarvio ja usein myös tukku työmarkkina-asioita. SDP on päässyt haastamaan hallitusta ja noussut Ylen Taloustutkimuksen tekemässä mittauksessa suosituimmaksi puolueeksi.
Edeltäjiinsä verrattuna oikeistohallitus on pärjännyt siedettävästi. Pääministeri Antti Rinteen (sd.) hallitukseen toimintaan oli syksyllä 2019 tyytyväisiä 31 prosenttia vastanneista.
Orpon ryhmää voi paremman verrata pääministeri Juha Sipilän (kesk.) hallituksen avaukseen 2015. Sipilän porvarijoukkue sai hieman paremman arvosanan kuin Orpo nyt, 36 prosenttia vastanneista oli tyytyväinen hallituksen avaukseen.
Hallituksella meni kuitenkin huonommin. Pakkolaeilla uhannut pääministeri suututti ay-liikkeen, ja jo syyskuussa Helsingin Rautatientorille kokoontui 30 000 ay-aktiivia vastustamaan hallituksen aikeita.
Sipilä riiteli ay-liikkeen kanssa ja kompuroi mediasuhteissaan. Pääministeri ja hallitus kuluttivat rutkasti poliittista pääomaansa muutamassa kuukaudessa.
Ay-liikkeen lisäksi hallitus kärhämöi keskenään. Sipilä ja kokoomuksen puheenjohtaja, valtiovarainministeri Alexander Stubb (kok.) ajautuivat sote-uudistuksessa vastakkain, ja hallitus oli vaarassa mennä nurin jo syksyllä. Tunnelmia vahvisti hallituspuolue perussuomalaisten kannatuksen kääntyminen jyrkkään laskuun.
Orpon hallitus on kesän rasismisotkujen jälkeen saanut rivinsä ojennukseen. Ay-liike on järjestänyt vasta paikallisia tapahtumia. Perussuomalaisten suosio on laskenut, mutta nyt hermot ovat pitäneet puolueessa toisin kuin 2015.
Pääministeri ei ole pannut päätään Sipilän tapaan pölkylle. Orpo on jäänyt sivuun kärkevimmistä keskusteluista. Pääministerillä pitää olla mahdollisuus tehdä uskottavasti uusia avauksia, antaa periksi ja välttää arvovaltatappioita.
Hallituksen oloa helpottaa se, että palkansaajajärjestöt riitelevät keskenään. Ruutia palaa sisäisissä kahinoissa ennen kaikkea ammattiliittojen keskusjärjestössä SAK:ssa ja korkeakoulutettujen Akavassa.
Työelämän uudistuksista vastuun on kantanut työministeri Arto Satonen (kok). Hän on onnistunut välttämään ay-liikkeen väijytykset.
Satonen tuntee politiikan tavat ja työmarkkina-asiat paremmin kuin Sipilä 2015. Työministerin hieman sähläilyltä vaikuttava esiintymistapa ei provosoi ay-liikettä. Puhevälit ovat säilyneet, vaikka Satosen viestit ovat jäitä ay-pamppujen pöksyihin.
Sipilän hallituksen ja palkansaajien suhteet paloivat lähes täysin. Puheväleissä oli välillä vain silloinen elinkeinoministeri Olli Rehn (kesk.). Lopulta hallitus sai haluamansa, ja työmarkkinajärjestöt tekivät kiky-sopimuksen.
Orpon hallituksen ja ay-liikkeen välit voivat kiristyä. Siitä on merkkejä.
Työministerillä on suuri vastuu, että yhteys valtioneuvoston ja ay-liikkeen välillä säilyy. Eduskuntaa ja sen oppositiotakaan ei kannata unohtaa.
Arto Satonen on kaksi kertaa potkittu alas jakkaralta. Hän on vastoin omaa tahtoaan joutunut luopumaan paikastaan eduskunnan puhemiehistössä ja jättämään eduskuntaryhmän puheenjohtajan tehtävät.
Kolmas kerta on vaalikauden puolivälissä, kun nykyisen kokoomuksen ryhmäjohtajan Matias Marttisen on tarkoitus ottaa Satosen salkku. Se ei ole ihan helppo tehtävä.
SDP ja ay-liike ottavat Marttisen hampaisiinsa. Sen lisäksi hänen onnistumistaan verrataan Satosen aikaansaannoksiin.
