Seurasaaren ulkomuseo, ateljeekoti Hvitträsk, Mannerheimin syntymäkoti, keisarillinen kalastusmaja Langinkoski, mahdollisesti Kansallismuseo. On kuin kansallisperintömme olisi joutunut pommituksen kohteeksi.
Suomen keskeisimmät museot ovat kestäneet pystyssä sisällissodan, talvisodan ja jatkosodan, mutta ne eivät selvinneet pystyssä omien hyökkäykseltä.
Tulee mieleen Britanian pääministeri Winston Churchillin sanat vuodelta 1940 vihollisen maihinnousun uhatessa: ”Jos meillä ei ole kulttuuria, mitä me sitten puolustaisimme?”
Päivänä, jona talvisota syttyi, pommeja putoili eduskuntatalon ympäristöön. Pommien jäljet ovat edelleen näkyvissä eduskuntatalon ulkoseinissä, pylväikössä ja graniittiportaissa. Luonnontieteellisen museon ikkunat ja terraariot särkyivät ja terraarioihin suljetut käärmeet pääsivät luikertelemaan vapaiksi. Kauhajokelainen kansanedustaja Antti Rantamaa, siviiliammatiltaan pastori, näki käärmeissä symbolin. ”Sota on syttynyt – käärmeet ovat irti”, hänen kerrotaan hokeneen. Käärmeitä etsittiin taskulamppujen kanssa koko ilta eduskuntatalon ympäristöstä, mutta kun käärmeet oli saatu kiinni, oltiin keskellä sotaa ja eduskunta joutui pakenemaan evakkoon Kauhajoelle.
Tällä kertaa vertauskuvalliset käärmeet ovat hallituksen itsensä irti päästämiä. Käärmeitä ovat väärin kohdistetut leikkaukset hyvinvointivaltion elintärkeisiin palveluihin ja sosiaaliturvaan. Käärmeitä ovat autoritääriset päätökset ja kieltäytyminen ottaa huomioon asiantuntijoiden lausuntoja. Demokratiaa uhkaavia käärmeitä ovat autoritääriset päätökset asiantuntijoita kuulematta ja uhkaus kieltää kokonaan ilmastoaktivismi. Ei kansalaisyhteiskunta ole uhka demokratialle, vaan hallituksen demokratiaa horjuttava toiminta.
Talvisodan syttymisen aamuna kansanedustajat kokoontuivat valiokuntien kokouksiin kuten minä päivänä tahansa, koska eivät halunneet uskoa sodan syttymisen. Kansanedustajat nousivat juuri eduskuntatalon portaita, kun pommilentokoneet lähestyivät keskustaa. Omia koneita ovat, kun lentävätkin noin matalalla, juteltiin. Vasta kun pommeja alkoi putoilla, kansanedustajat ymmärsivät katselevansa eduskuntatalon portailta sodan syttymistä.
Maailman ajautuminen ilmastonmuutoksen viimeiseen vaiheeseen on täysin verrattavissa maailmansodan puhkeamiseen. Ei voi kuin ihmetellä, miten johtavat poliitikot eivät tunnusta ilmiselviä ilmastonmuutoksen merkkejä vaan jatkavat kuin mitään tavallisuudesta poikkeavaa ei olisi tapahtumassa.
Jokainen aika jättää jälkensä. Eduskunnan portaissa ja pylväissä on nyt paitsi pommitusten jättämiä jälkiä, myös jälkiä mielenosoituksesta, jolla kansanedustajat yritettiin saada heräämään ja katsomaan maailmaa eduskuntatalon portaita pidemmälle. Ei voi kuin ihmetellä kiihkoa, jolla hallitus käy kulttuuriperinnön, koulutuksen, lapsiperheiden, järjestöjen ja koko vaivoin rakennetun hyvinvointivaltion kimppuun. Mihin tässä enää tarvitaan uhkakuvia Suomeen kohdistuvasta hyökkäyksestä? Seuraavaksi Kansallismuseo sulkee ovensa ja vastedes katsomme sisällissodan merkitsemää ovea ainoastaan ulkopuolelta?
