Nykyisen hallituksen omistajaohjauspolitiikassa korostuvat jatkuvuus sekä muuttunut geopoliittinen tilanne.
Valtioneuvosto hyväksyi toukokuussa uuden omistajaohjauspolitiikan periaatepäätöksen. Se on strategisen tason paperi, jonka tarkoitus on luoda jatkuvuutta yli hallituskausien.
– Jos peilaa eroa edellisiin, niin tässä on kaksi täysin uutta asiaa: riskienhallinta ja turvallisuus sekä omistusjärjestelyt. Muilta osin tämä on kehitetty vastaamaan muuttunutta geopoliittista tilannetta ja hallituksen poliittisia painopisteitä, kiteyttää Eurooppa- ja omistajaohjausministeri Anders Adlercreutz (r.) Verkkouutisten haastattelussa.
Adlercreutz tarkentaa, että riskienhallinnan huomioiminen tarkoittaa, että yhtäältä yhtiöt vastaavat liiketoimintaansa kuuluvista riskeistä. Toisaalta valtio-omistaja seuraa ja tunnistaa omistamiinsa yrityksiin liittyviä riskejä.
– Kun katsotaan strategisten intressien omistuksia, niin huoltovarmuus on yksi niistä syistä, miksi haluamme pysyä omistajina, esimerkiksi energia-, liikenne- ja logistiikkasektoreilla.
Omistajaohjauksen uusi linjaus on myös, että yhtiöiden on oltava tietoisia geopolitiikkaan liittyvistä riskeistä.
Mitä tämä käytännössä tarkoittaa?
– Käytännössä toivotaan, että yhtiöissä olisi geopolitiikan seuraamiseen tähtääviä prosesseja. Geopolitiikka ei ole asia, jota katsotaan silloin tällöin, vaan se on mukana harkinnassa, kun yhtiön toimintaa, asemaa ja tulevaisuutta pohditaan, ministeri taustoittaa.
Valtio omistaa kymmeniä yhtiöitä
Valtion omistamat yritykset voidaan jakaa kolmeen ryhmään. Valtiolla on omistuksia 15 pörssiyhtiössä. Lisäksi valtiolla on omistusosuus 19 listaamattomassa yhtiössä. Nämä yhtiöt on jaettu kahteen ryhmään sen mukaan, onko valtiolla niissä vahva sijoittajaintressi vai liittyykö omistukseen lisäksi strategisia intressejä.
Kolmanneksi, valtiolla on omistusosuus 37:ssä yrityksessä, jotka on määritelty erityistehtäviä hoitaviksi.
Erityistehtäväyhtiössä valtiolla on omistajana sääntelyyn tai viranomaistehtäviin liittyvä erityisintressi. Yhtiöllä on valtion määrittelemä elinkeino-, yhteiskunta- tai muu poliittinen tehtävä tai jokin muu erityisrooli.
Hallitusohjelmaan on kirjattu, että erityistehtäväyhtiöistä tehdään arviointi. Adlercreutzin mukaan se valmistuu vielä tämän vuoden aikana.
Voiko listalle tulla uusia yhtiöitä ja voidaanko nykyisiä erityistehtäväyhtiöitä poistaa listalta?
– On selvää, että kun arviointia tehdään, etukäteen ei voi tietää millaiseen lopputulokseen päädytään. Muutoksia voi tulla.
– Geopolitiikka ja huoltovarmuus ovat koko ohjelmassa kysymyksiä, jotka peilautuvat aika moneen harkintaan ja varmaan tässäkin, Adlercreutz vastaa kysyttäessä näiden merkitystä arviointikriteerinä.
Palkkiotaso kilpailukykyisemmäksi
Palkitsemisessa valtio edellyttää kohtuullisuutta ja läpinäkyvyyttä. Valtio-omisteisilta yhtiöiltä edellytetään yritysvastuutavoitteiden sisällyttämistä johdon palkitsemiseen.
Hallitus päätti muuttaa pörssiyhtiöiden palkitsemista siten, että muuttuvan palkitsemisen maksimiraja nostetaan 200 aiemmasta 120 prosentista.
– Yhtiöt kilpailevat globaalisti myös osaajista. Jos meillä on tilanne, että palkoilla ei pysty kilpailemaan, niin se on ongelma. Jo edellinen hallitus totesi, että hallituspalkkioissa on jälkijättöisyyttä. On arvioitu, että tässä on tarkistamisen tarvetta, että ne saadaan lähemmäs markkinaehtoisia palkkoja, Adlercreutz avaa.
– Muuttuvan palkitsemisen kasvattamisella halutaan välttää sitä, että kiinteä palkkio nousisi ja olisi suhteettoman korkea. Tässä pyritään hillitsemään sitä kehitystä. On yhtiön, muiden osakkeenomistajien ja myös veronmaksajien intresseissä, että palkkiota ei makseta huonosta performanssista. Tähän asetetaan tavoitteita ja selkeitä ennalta määritettyjä mittareita ja näihin pitää päästä. Korkeimman palkkion saadakseen tavoitteet pitää reilusti ylittää, ministeri muistuttaa.
Yhtiöiden omistusrajoja muutettiin
Osana periaatepäätöstä hallitus päätti laskea viiden yhtiön osalta omistusrajoja.
Omistajaohjauslain mukaan omistusrajoja on neljä: 100 prosenttia, 50,1 prosenttia, 33,4 prosenttia sekä 0 prosenttia. Eduskunta päättää omistusrajan muutoksesta valtioneuvoston esityksestä.
Finavia Oyj:n ja VR Group Oyj:n vähimmäisomistusrajat lasketaan aiemmasta 100 prosentista 50,1 prosenttiin. Gasum Oy:n ja Posti Group Oy:n vähimmäisomistusrajat laskevat 33,4 prosenttiin aiemmasta 50,1 prosentista.
– Olemme arvioineet yhtiöitä ja pohtineet, millaisella omistuksella voidaan varmistaa se, että valtion intressi on turvattu. Omistusrajat on laskettu meidän mielestä järkevälle tasolle. Tämä ei tarkoita, että omistus laskisi sille tasolle. Tässä on varauduttu siihen, että jos tulevaisuudessa tulee tarvetta pohtia omistuksia uudelleen, niin on liikkumavaraa. Tällä hetkellä ei ole käynnissä sellaisia prosesseja.
Lisäksi esitetään, että valtio voisi luopua kokonaan A-Kruunu Oy:n omistuksesta. A-Kruunu on valtion 100-prosenttisesti omistama yleishyödyllinen kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen omistaja ja rakennuttaja.
– Koska kohtuuhintaisia asuntoja rakennuttavia ja omistavia yleishyödyllisiä yhteisöjä on useita, välttämätöntä perustetta valtion omistamalle toimijalle ei ole. Valtion rooli asuntopolitiikassa on vaikuttaa lainsäädännöllä, tukipolitiikalla ja muilla vastaavilla toimilla, ympäristö- ja ilmastoministeri Kai Mykkänen (kok.) kommentoi toukokuussa A-Kruunun omistusjärjestelyjä.
Adlercreutz ei lähde ennakoimaan, millaisissa tilanteissa omistuksen muutoksia pitäisi lähteä miettimään. Hän korostaa, että yrityksiä arvioidaan koko ajan.
– Talouspoliittinen ministerivaliokunta käsittelee näitä säännöllisesti ja sen kautta arviointi on jatkuvaa.
Kemijoki Oy:n osalta omistusraja päätettiin nostaa nollasta 33,4 prosenttiin.
– Viime vuosina on selvästi nähty säätövoiman tarve, ja miten säätövoiman puute voi isosti heilauttaa sähkön hintaa. Kun Kemijoen osalta omistuksen ryhmittely muuttui strategiseksi intressiksi, silloin on oleellista, että omistus kuvaa sitä intressiä. Tämä on sellainen taso, jolla strategista intressiä voidaan valvoa, Adlercreutz avaa päätöksen taustoja.
Omaisuustuloilla rahoitetaan investointeja
Hallitus toteuttaa ohjelmansa mukaisesti myös neljän miljardin euron investointiohjelman vaalikauden aikana. Ohjelma on tarkoitus rahoittaa pääosin liikelaitosten tuloutuksilla ja omaisuustuloilla, joita ovat osingot, pääomanpalautukset, osakemyynnit ja muut yritysjärjestelyt.
– Minkälaisista virroista se rahoitus muodostuu, niin silläkään en lähde spekuloimaan. Se voi olla ylipääomistusten purkua, osinkovirtoja tai muita omaisuustuloja. Tasapaino riippuu monista tekijöistä, esimerkiksi markkinatilanteesta.
Valtion tämän vuoden talousarviossa osinkotuloja arvioidaan kertyvän 1,15 miljardia euroa.
Valtio sai yhtiöomistuksistaan omaisuustuloja viime vuonna yhteensä 1,6 miljardia euroa. Osinkokertymää kasvatti erityisesti Nesteen hyvä osinko ja sijoitusyhtiö Solidiumin maksamat osingot. Valtion yhtiöomistusten arvo oli noin 37 miljardia euroa vuoden 2023 lopussa.
Erityistehtäväyhtiö Solidium on valtion kokonaan omistama osakeyhtiö, joka omistaa vähemmistöosuuksia kahdessatoista yhtiössä, joista yksitoista on pörssilistattuja.
Kaikkien valtionyhtiöiden on määriteltävä ja julkaistava osinkopolitiikkansa. Osinkopolitiikan lähtökohtina ovat tehokas ja toimialalla vertailukelpoinen pääomarakenne sekä suhteellisen tasainen, ennakoitava osinkovirta.
Myös listaamattomien yhtiöiden ylipääomituksista on käynnissä parhaillaan selvitys, joka tulee valmistumaan tämän vuoden kuluessa.
Tuleeko valtio vähentämään pörssiyhtiöiden omistuksia tällä vaalikaudella?
– Tämä on asia, jota en lähde spekuloimaan. Arviota tehdään silloin, kun se katsotaan tarpeelliseksi. Sinänsä kaikkia yhtiöitä katsotaan säännöllisesti ja meillä on prosessit sen osalta käynnissä koko ajan omistajaohjausosastolla ja talouspoliittisessa ministerivaliokunnassa, Adlercreutz vastaa.