Venäjä on viime kuukausina käyttänyt rintamalla tuhansittain liitopommeja Ukrainaa vastaan, kertoo Wall Street Journal. Määrän arvioidaan olevan 16 kertaa suurempi kuin viime vuonna.
Käytännössä Venäjän käyttämät liitopommit ovat vanhoja neuvostoaikaisia pommeja, joihin on jälkikäteen asennettu muun muassa kauko-ohjattavat siivekkeet ja peräsin. Venäjällä on edelleen valtavat varastot ilmasta pudotettavia FAB-pommeja, joita se nyt voi käyttää rakentaakseen liitopommeja.
– Ne [FAB:t] ovat hyvin yksinkertaisia, neuvostoaikaisia ohjaamattomia pommeja, joiden oleellisin piirre on niiden massiivinen koko, kertoo Wall Street Journalin Ukrainan-osaston johtaja James Marson.
Pommien koko vaihtelee 250 kilogrammasta 1,5 tonniin. Suurimmat pommit voivat tuhota jopa kokonaisia rakennuksia.
Vertailun vuoksi, tyypillinen venäläinen 152 millimetrin tykistöammus sisältää vain noin kahdeksan kiloa räjähdeainetta.
Marsonin mukaan pommien tuhovoima on suuri, ja se on erittäin tehokas keino tuhota ukrainalaisten asemia. Esimerkiksi kellarit kestävät kyllä tykistöammukset, mutta FAB-pommit romahduttavat rakennukset ukrainalaissotilaiden päälle.
Liitopommien kantama on noin 65 kilometriä. Se tarkoittaa, että etenkin Harkovan rintamalla Venäjä voi iskeä ukrainalaisasemiin ilman, että sen lentokoneet poistuvat Venäjän ilmatilasta.
Liitopommien vahvuuksiin lukeutuvat niiden suuren tuhovoiman lisäksi halpa hinta. UMPK-moduulin asentaminen FAB-pommiin maksaa vain joitakin kymmeniä tuhansia euroja. Se on murto-osa oikean ohjuksen hinnasta. Myös niiden rakentaminen on verrattain helppoa.
Lisäksi liitopommeja on vaikea havaita ja lähes mahdotonta pysäyttää.
– Niiden tutkajälki on erittäin pieni, ne näkyvät ruudulla vain pieninä pisteinä. Ukrainalaiset eivät välttämättä edes havaitse niiden lähestyvän, Marson kertoo.
Muuttaakseen pommit ohjuksiksi FAB-pommit varustetaan UMPK-moduuleilla, joka on lyhenne sanoista ”yleinen suunnittelu- ja korjausmoduuli”. UMPK sisältää sateliittinavigaatiojärjestelmän, joka voidaan ohjelmoida iskemään tiettyyn kohteeseen.
Ihmeaseita liitopommit eivät kuitenkaan ole. Niillä ei esimerkiksi voi iskeä liikkuviin kohteisiin. Venäjä onkin lähinnä tyytynyt iskemään liitopommeilla siviilikohteisiin ja linnoitettuihin asemiin. Erityisesti liitopommien uhriksi on joutunut Harkovan kaupunki.
– [Venäjä] ei ainoastaan aiheuta vahinkoa ja tuhoa etulinjassa, vaan terrorisoi myös siviiliväestöä, Marson harmittelee.
Asiantuntijat arvelevat, että Venäjä onnistui valtaamaan Itä-Ukrainassa sijaitsevan Avdijivkan kaupungin juuri liitopommien ansiosta. Kaupunkiin pudotettiin niin paljon pommeja, että ukrainalaisten oli yksinkertaisesti mahdotonta puolustaa kaupunkia.
Ukrainalle F-16 -hävittäjät voisivat olla merkittävä apukeino liitopommien torjumiseksi, sillä niillä voitaisiin iskeä liitopommeja laukaiseviin venäläishävittäjiin. Joidenkin asiantuntijoiden mukaan tämä olisi kuitenkin riskialtista, sillä venäläiset voisivat ampua ukrainalaishävittäjät alas.
Toinen mahdollisuus olisi panostaa elektroniseen sodankäyntiin. Liitopommien vaikutus heikkenisi huomattavasti, jos niiden sateliittinavigaatiojärjestelmiä saataisin häirittyä. Ukrainalla ei tosin välttämättä ole riittävää osaamista tähän.
Myös uusista ilmatorjuntajärjestelmistä, kuten yhdysvaltalaisista Patriot-patteristoista, olisi apua. Ne pitäisi kuitenkin tuoda lähelle etulinjaa, jossa ne olisivat houkuttelevia kohteita venäläisille drooneille.
– Jos ukrainalaiset onnistuvat pysäyttämään liitopommit, on heillä paljon parempi mahdollisuus pysäyttää Venäjän eteneminen, Marson tiivistää.
