Petteri Orpon (kok.) hallitus on käynnistänyt rasismin vastaisen kampanjan ”Me puhumme teoin”. Siinä kehotetaan kansalaisjärjestöjä sitoutumaan konkreettisiin toimiin rasismin havaitsemiseksi ja torjumiseksi omassa organisaatiossaan. Perussuomalaiset ja punavihreät, vasemmistoliitto, SDP ja vihreät ovat kieltäytyneet osallistumasta kampanjaan. Voidaanko siis sanoa, että nämä puolueet samalla tavalla eivät välitä rasismista ongelmana.
Perussuomalaisten perustelu on, että he eivät usko, että he saavat jäseniään osallistumaan kampanjaan. Syy tähän on ilmeinen. Punavihreät ovat tehneet rasismikortista lyömäaseen kaikkia perussuomalaisia vastaan. Jäsenistöllä on ennakkoluulo, että kampanja ei olisi asiasisältöinen, vaan he kuvittelevat woke-porukan tulevan kertomaan heille, kuinka pitäisi käyttäytyä.
Punavihreiden perustelut kieltäytymiselle ovat hyvin mielenkiintoiset. Rasismi ei olekaan tärkeä vaan se, kuka määrittelee agendan. SDP:n Elisa Gebhard sanoo, ettei hallitus ole uskottava. Vihreät sanovat myös, ettei hallitus ole uskottava. Hallitus on rasistinen, koska se leikkaa kehitysyhteistyöstä, laskee pakolaiskiintiötä, pienentää vastaanottorahaa ja rajoittaa maassa laittomasti oleskelevien terveydenhuoltoa osana talouden tasapainotuspakettia. Näissä puheenvuoroissa kuultaa ylemmyyden tunne. Vain punavihreät ovat ainoita oikeita rasismin vastustajia. Muita ei halutakaan rasismin vastaiseen työhön. Se on heidän yksinoikeutensa.
Sanna Marinin (sd.) hallituksella oli myös rasismin vastaisen työn täytäntöönpano-ohjelma. Siinä oli paljon seminaareja ja hallinnollisia kokouksia. Siksi ei ole yllättävää, että kukaan ei ollut kuullut mitään ohjelmasta ennen Orpon hallituksen täytäntöönpano-ohjelman valmistumista. Mielenkiintoista on, että siinä ohjelmassa antisemitismiä ei tuotu esille lainkaan. Marinin ohjelma antoi vaikutelman, että sen tarkoitus oli antaa toimiin osallistuvien itse pörhistellä omahyväisesti erinomaisuudellaan rasismin vastustamisessa.
Rasismikeskustelun ongelma ja pilaaja onkin nyt rasismin käsitteen väärinkäyttö. Rasismi on syrjintää ihmisen syntyperään liittyvän seikan perusteella. Kuten keskustelu osoittaa, rasismin käsite halutaan levittää niin, että siitä tehdään poliittinen lyömäase. Kehitysavun leikkaaminen ei ole syrjintää syntyperän perusteella. Jos näin olisi, minun mielestäni silloin ankara tuloverotus on rasismia, koska se heikentää maahanmuuttajien halukkuutta muuttaa Suomeen.
Kaikki kietoutuu lopulta pakolaispolitiikan ympärille. Punavihreiden tarkoitus on leimata tiukan pakolaispolitiikan kannattajat rasismin polttomerkillä, vaikka mm. Venäjältä pakenee valkoisia miehiä. Muistan vielä hyvin, kuinka itsesuomettumisen aikana neuvostovastaisuuden kortilla voitiin tyrmätä asiallinen jopa tieteellinen perustelu vääränä ja vahingollisena. Stalinistiset metodit eivät politiikasta ole hävinneet.
Punavihreiden oma rekordi ei ole vakuuttava. Marinin hallituksen esitystä eläinten hyvinvointilakia käsiteltäessä vasemmisto ja vihreät olivat valmiita kieltämään muslimien ja juutalaisten teurastustavan, mikä olisi saattanut ajaa perinteiset vähemmistöt juutalaiset ja tataarit pois maasta. Perustuslakivaliokunta tyrmäsi ehdotuksen ihmisoikeuksien vastaisena. Eli punavihreillä onkin muita asioita kuten eläinten oikeudet, jotka oikeuttavat rasismiin.
Hamasin hyökättyä Israeliin 7.10.2023 ja murhattua etnisin perustein 1200 juutalaista laitapuolen punavihreiden myötätunto oli vähissä. Tannerilaiset demarit ovat olleet juutalaisten tärkeimpiä puolustajia Suomen historiassa. Israelin pääministeriä saa ja pitääkin arvostella. Mutta viha ja boikotit (kuten Kiasma-boikotti) yksittäisiä politiikan ulkopuolisia juutalaisia kohtaan ovat rasismia.
Äärivasemmiston vaikea suhtautuminen Israeliin ja juutalaisiin on perintöä Neuvostoliiton ajoilta. Israel kuuluu läntiseen arvoyhteisöön. Neuvostoliitto vastustaessaan länttä tuki kaikkia, jotka se sai mukaansa, myös terroristijärjestöjä. Kulttuurityöntekijäin liitto ja Rauhanpuolustajat olivat tämän politiikan etäispäätteitä Suomessa. Perinne elää. Lähi-Idän ja myös Ukrainan suuri ongelma on Iran. Emme ole nähneet rasismin vastaista työtä tai suuria mielenosoituksia, kun Iran murhaa huivia väärin käyttäneen tytön, Masha Amanin tai hirttää satoja myös poliittisia vastustajia vuosittain.
Rasismi on vuosituhantinen ongelma. Se ei poistu yhdellä kampanjalla. Mutta puolueiden pitäisi nyt unohtaa poliittinen peli ja toisiin ihmisiin kohdistuvat ennakkoluulonsa, istua saman pöydän ääreen ja miettiä, kuinka pahimmat rasismiin liittyvät ongelmat voidaan poistaa Suomesta.
