Israelissa päivämäärä 7.10 tulee jatkossa kantamaan samoja assosiaatioita kuin esimerkiksi 11.3 Espanjassa, 7.7 Iso-Britanniassa tai 13.11 Ranskassa.
Hamas aloitti lauantaina lokakuun 7. päivänä terroristisen hyökkäyksensä Israeliin, johon ottivat osaa myös pienemmät aseelliset ryhmät, kuten Islamilainen jihad. Hyökkäys alkoi tuhansien rakettien laukaisemisella Israeliin, mutta merkittävämmässä roolissa oli noin tuhannen taistelijan lähettäminen rajan yli eri keinoin.
Kaksi päivää myöhemmin hyökkäyksen aiheuttamien Kuolouhrien määrä oli vahvistettu jo yli 700 henkeen. Loukkaantuneita oli yli 2000, osa hengenvaarallisesti.
Tämä on synnyttänyt trauman israelilaisissa, jonka syvyyttä ja pitkäaikaisvaikutuksia on todella haastavaa arvioida. Osittain se lienee rinnastettavissa jihadistisen liikehdinnän tuhovoimaisimpaan hetkeen, vuoden 2001 syyskuun 11. päivän iskuihin ja sen aiheuttamaan traumaan Yhdysvalloissa.
Israel on ollut viime kuukaudet pitkittyneen poliittisen kriisin kourissa. On mahdollista, että tämä on vaikuttanut iskun ajoitukseen. Kyseessä ei kutenkaan ole täysin opportunistinen hyökkäys. Toteutustavasta on pääteltävissä, että se on vaatinut huolellista ja pitkäjänteistä suunnittelutyötä, harjoittelua ja koordinointia hyökkäykseen osallistuneiden ja sitä mahdollisesti tukeneiden toimijoiden välillä.
Suoritetun hyökkäyksen luonne tekee varsin selväksi hyökkäykseen osallistuneiden toimijoiden, erityisesti Hamasin, perimmäisen luonteen terroristisina toimijoina.
Näkökulmasta riippuen, miehityksen yhteydessä suoritettua, asevoimiin kohdistunutta hyökkäystä voidaan pitää legitiiminä aseellisena vastarintana – riippuen tavoista, jolla väkivaltaa käytetään, mihin sitä tarkemmin kohdistetaan ja minkälaisissa olosuhteissa. Tämä oli kuitenkin vain pieni osa laajempaa Hamasin johdolla toteutettua hyökkäystä.
Suuremmassa roolissa oli laajamittaisen ja järjestelmällisen väkivallan kohdistaminen Israelin siviiliväestöön Gazan rajaseudun välittömässä läheisyydessä. Tämä ei ole millään tavalla oikeutettavissa tai perusteltavissa olevaa vastarintaa vaan terrorismia. Iskun yhteydessä taistelijat suorittivat myös useita sotarikoksia.
Tämä näkyi esimerkiksi Supernova-musiikkifestivaaliin kohdistetussa iskussa. Siellä Hamasin taistelijat pyrkivät silminnäkijöiden mukaan teurastamaan yllätetyt juhlijat kurinalaisesti, järjestelmällisesti ja tuhovoimaisesti.
Teurastus tuo monelle mieleen Bataclanin tragedian Pariisissa marraskuussa 2015, jossa menehtyi 90 henkilöä ja loukkaantui satoja. Festivaaliin kohdistuneen iskun uhriluku on lähes kolminkertainen ja saattaa vielä nousta.
Hyökkäyksessä menehtyi tiettävästi useiden muiden maiden kansalaisia. Monia joutui myös panttivangeiksi. Hyökkäyksen aikana kaapattujen panttivankien määrän on arvioitu olevan yli 100. Heidän joukossaan on niin sotilaita kuin siviilejä.
Tämän lisäksi osa rajan ylittäneistä taistelijoista pyrki etsimään rajaseudun lähialueiden koteja ja rakennuksia ja teloittamaan ja kaappaamaan israelilaisia siviilejä järjestelmällisesti – miehiä, naisia, vauvoja, lapsia, vanhuksia. Ainakin yhden holokaustista selvinneen henkilön on raportoitu päätyneen Hamasin panttivangiksi.
Rajua terroripropagandaa
Ryhmä käynnisti osana hyökkäystä myös aggressiivisen kampanjan sosiaalisessa mediassa. Hyökkäyksistä ja siviileihin kohdistetusta väkivallasta on jaettu taltioitua materiaalia ja live-kuvaa. Tarkoituksena on lietsoa pelkoa, kauhua, epätoivoa ja syvää turvattomuuden tunnetta.
Israelin mediassa on jo toistunut useita tarinoita, joissa ihmiset ovat kertoneet saaneensa tietää läheistensä kohtalosta – kaapatuksi joutumisesta, kuolemasta, vakavasta loukkaantumisesta – sosiaalisen median kautta.
Historiallisesti Hamasin säilyvyys ja osittain myös sen tuhovoimaisuus nojaa suurelta osin ulkoiseen, Iranilta saatuun tukeen. Maa on tukenut Hamasia 2000-luvulta asti logistisesti, taloudellisesti, ja ennen kaikkea sotilaallisesti tarjoamalla ryhmälle strategisesti merkittävää aseistusta ja Hamasin taistelijoille sotilaallista koulutusta. Myös Iranin Libanonissa toimiva liittolainen, radikaali-islamistinen terroristiorganisaatio Hizbollah on tarjonnut Hamasille tietotaitoaan terrorismin saralla.
Vaikka monet hätäisimmät kommentaattorit ovat nostaneet sosiaalisessa mediassa myös Venäjän strategisten kumppaneiden kategoriaan, on tästä toistaiseksi saatavilla vain vähäisesti näyttöä.
Alustavien tietojen mukaan Iranilla on ollut roolinsa hyökkäyksessä. Julkisesti maan hallinto onkin asettunut Hamasin tueksi, mutta tämä ei luonnollisesti ole todiste osallisuudesta. Iranin todennäköisen roolin luonne ja tuen laajuus ja merkittävyys selvinnee seikkaperäisemmin vasta viikkojen, todennäköisemmin kuukausien ja mahdollisesti jopa vasta vuosien päästä.
Edessä on joka tapauksessa monia tuhovoimaisia päiviä – mahdollisesti viikkoja – ennen kun Hamasin hyökkäyksen käynnistämä eskalaationvaihe konfliktissa on ohi.
Hyökkäyksen jälkeen Israelin poliittinen johto ja asevoimat ovat myös suuren paineen alla turvallisuudentunteen palauttamiseksi israelilaisten keskuudessa. Hyökkäyksen seurauksena aloitetun sotilasoperaation tavoitteeksi onkin julistettu Hamasin taistelullisen ja hallinnollisen infrastruktuurin tuhoaminen.
Gaza on huolestuttavasti Israelin asevoimille toimintaympäristö, jossa siviiliuhreja on todella vaikea välttää. Oman lisähaasteensa tässä muodostaa Hamas, joka pyrkii tarkoituksellisesti toimimaan siviiliväestön parissa ja piilottaa taisteluinfrastruktuurinsa tietoisesti siviiliväestön keskuuteen pyrkimyksenään neutralisoida Israelin sotilaallinen ylivoima.
Tällä hetkellä on vaikea ennakoida miltä konfliktin ja sen osapuolten tilanne tulee näyttämään kun Israelin operaatio tulee päätökseen. Todennäköistä kuitenkin on, ettei konfliktidynamiikka tule palaamaan ennalleen.
Vastuun tulevista tapahtumista kantaa ensisijaisesti Hamas, joka on uusimman hyökkäyksensä myötä viestittänyt jälleen maailmalle siitä minkälainen toimija ryhmä pohjimmiltaan on. Hamasin muodostama terrorismin uhkaa ei ole oikeutettavissa eikä perusteltavissa, ja Israelilla on täysi oikeus puolustaa itseään sitä vastaan.
Ryhmä on myös ottanut tietoisen riskin hyökkäyksellään, tietäen varsin hyvin Israelin laukaisevan mittavan sotilasoperaation sen seurauksena. Hamasin toteuttama hyökkäys tekeekin varsin selväksi sen, että ryhmän johto ulkoisine tukijoineen on valmis uhraamaan satojen ellei peräti tuhansien gazalaisten siviilien elämän oman asemansa ja “vastarintansa” edistämiseksi.
