Hetkinen, siitähän tulee melkein 70 vuotta stadilaisena. Helsingin entinen kaupunginjohtaja Jussi Pajunen ei ole täältä juuri liikahtanut.

– Vuoden opiskelin Ranskassa – sitä lukuun ottamatta.Syyskuussa hän täytti 70 vuotta. Syntyperäinen helsinkiläinen on Pajusen lisäksi myös Daniel Sazonov. Eikä hänkään ole juuri poistunut pääkaupungista, vaikka ikää on tosin vasta 31 vuotta.

– Jos ei lasketa 12:ta viikkoa Rukissa (reserviupseerikoulu) Haminassa. Asepalveluksenkin suoritin täällä Santahaminassa, Sazonov sanoo.

Kokoomustaustainen Jussi Pajunen toimi Helsingin kaupunginjohtajana 2005–2017. Daniel Sazonov taas pyrkii Helsingin seuraavaksi pormestariksi. Kokoomus valitsi hänet pormestariehdokkaakseen syyskuussa.

Helsinki on Pajusen ajoista muuttunut, mutta ovatko keskeiset ongelmat sittenkään? Tästä on tarkoitus keskustella kaksikon kanssa. Entä mitä Pajunen nykyisin tuumaa pormestarimallista? Tai mitä ominaisuuksia Helsingin pomolta tässä ajassa vaaditaan?

Tapaamme Sanomatalon ja keskuskirjasto Oodin kulmauksessa. Pajunen ja Sazonov ovat pukeutuneet molemmat tummansinisiin. Silmälasien kehykset ovat mustat. Kaulahuivienkin kuvitus samankaltainen. Tämä kaikki on sattumaa, mutta persoonina heissä on myös samaa.

”En ole some-ajan räiskyvin poliitikko”

Pajusta on kiitelty rakentavasta yhteistyöstä muiden puolueiden suuntaan. Hän oli Helsingin johdossa määrätietoinen, mutta keskittyi asioihin, ei itseensä.
Samankaltaisia ominaisuuksia on nähty Sazonovissa. Sosiaalinen media on tuonut tässä ajassa lisäkierroksia, joita vielä Pajusen aikana ei ollut. Tunteet kuumenevat, vastakkainasettelu kärjistyy ja ihmiset jakaantuvat identiteettipoliittisiin leireihin.

Pärjääkö Helsingin pomona enää ”asiapentti”?

– Tunnistan itsessäni sen, etten ole some-ajan räiskyvin poliitikko, joka käy identiteettipoliittisia miekkailuja X:ssä. Minusta tämä sopii kuitenkin kaupunkipolitiikkaan ja johtamiseen, koska kyse on ihmisten asioiden, arjen sujuvuuden ja palvelujen käytännön hoitamisesta. Ja siihen liittyy lopulta aika vähän identiteettipolitiikkaa. Lisäksi kaupunkipolitiikassa ei ole hallitus-oppositioasetelmaa, vaan meidän on rakennettava vahvasti konsensusta, Sazonov sanoo.

Laskeudumme Helsingin päärautatieaseman alittavaan tunneliin, joka nousee ylös Kaisaniemen puiston nurkilla. Tänä syksynä puisto on ollut ikävissä otsikoissa. Avointa huumekauppaa. Nyrkkitappeluja. Ryöstöjä. Monet helsinkiläiset kiertävät puiston kaukaa. Paraikaa puiston junaradan puoleiselle nurkalle on pysähtynyt poliisiauto, josta käydään keskustelua punatakkisen miehen kanssa.

Sazonov paljastaa valinneensa puiston pari kertaa lenkkireitikseen, kun keskustelu kävi kuumimmillaan. Seurasi siis juoksutrikoissaan pimeässä tilannetta lähietäisyydeltä.

– En havainnut isoja levottomuuksia, mutta jos ihmisille tulee turvattomuuden tunne, on selvää, että kyseessä on ongelma.

Kaisaniemen puistossa on paraikaa meneillään myös iso remontti. Sazonov uskoo, että sen valmistuminen korjaa osin tilannetta. Puisto on jatkossa esimerkiksi paremmin valaistu.

Pajunen kysyy remontin hintaa, ja Sazonov kaivaa esiin tarkat luvut. 18 miljoonaa euroa. Ja Helsingin kaupunki maksaa. Entistä kaupunginjohtajaa kiinnostaa moni muukin yksityiskohta. Kuten ensi vuoden budjetti.

Lukuja ja numeroita Pajunen pyörittelee vapaa-ajallaankin. Tavoite on juosta 1 500 kilometriä vuodessa. Se tarkoittaa kolmea tai neljää noin kymmenen kilometrin lenkkiä viikossa. Pajusen on kerrottu laatineen aikanaan myös tarkkoja vaaliennusteita. Tätä haastattelua tehtäessä SDP oli kiilannut kokoomuksen ohi valtakunnallisissa gallupeissa, mutta pääkaupungissa kokoomus on ollut perinteisesti vahva.

No, miten kevään kuntavaaleissa käy?

– En ole enää niin tietojen lähteillä, että tietäisin tarkasti, mutta käsittääkseni kokoomus on kyllä vahvoilla.

Ja samaan hengenvetoon tulee tilastoa:

– Se on mielenkiintoinen ilmiö, että lähes 50 vuotta Helsingin kaupungilla on ollut kokoomuslainen kaupunginjohtaja tai pormestari. Väittäisin, ettei eurooppalaisista pääkaupungeista löydy montaa vastaavaa esimerkkiä, että sama puolue olisi näin onnistunut.

Kokoomuksen ohella myös muut puolueet ovat nimenneet pormestariehdokkaitaan Helsinkiin. SDP:n ehdokas on Eveliina Heinäluoma ja perussuomalaisten Wille Rydman. Tämän haastattelun jälkeen selvisi, ettei julkisuudessa spekuloitu Pekka Haavisto lähde sittenkään vihreiden ehdokkaaksi, mikä parantanee kokoomuksen mahdollisuuksia kisassa.

Helsinki oli kolmas kunta, joka siirtyi Suomessa pormestarimalliin. Tämä tapahtui vuonna 2017, kun pormestariksi valittiin Jan Vapaavuori. Pormestareita on kaupungin- tai kunnanjohtajien sijaan nykyään kuudessa kunnassa. Mallia suunniteltiin viimeksi Lahteen, mutta se kaatui 2021.

Toisin kuin virkasuhteessa oleva kunnanjohtaja, pormestari on luottamushenkilö ja hänet voidaan valita aina enintään valtuustokaudeksi kerrallaan.

Jussi Pajunen ei ollut aluksi innostunut mallista, kun sitä ryhdyttiin pohtimaan hänen virkakaudellaan. Mitä ajattelet siitä nyt?

– Demokratian ote kaupungin toiminnassa on kasvanut, mutta pormestarin rooli on samalla vahvempi kuin ehkä on ymmärretty. Hän on sekä poliittisen koneiston ykkönen eli kaupunginhallituksen puheenjohtaja, mutta johtaa samaan aikaan myös aidosti kaupungin organisaatiota. Se kytkentä organisaatioon ehkä hakee vielä itseään, Pajunen pohtii.

”Tätä ilmiötä ei ole syytä katsoa läpi sormien”

Jatkamme kävelyä puiston reunalla kulkevaa kävelytietä eteenpäin. Vaikea taloustilanne koettelee koko Suomea, myös Helsinkiä. Silti pääkaupungilla menee varsin hyvin. Tuore Alueiden tutkimus -raportti listaa Helsingin vahvuuksiksi monipuolisen elinkeinorakenteen, väkiluvun kasvun ja nettomuuton, ikärakenteen, korkeakoulutetun väestön, syntyvyyden ja keskimäärin korkean tulotason.

– Lempipaikkani Helsingissä on "Maltsun jättäri", paljastaa Daniel Sazonov. Kuva: Mikko Suutarinen

Helsingissä oli asukkaita vuoden 2023 lopussa 674 500. Väkiluku kasvoi viime vuonna reippaasti yli 10 000:lla, mikä on koko 2000-luvun ennätys ja perustui valtaosin maahanmuuttoon. Helsinkiin muutti ulkomailta 8 227 henkeä enemmän kuin mitä pääkaupungista muutti ulkomaille. Ukrainan pakolaisten osuus oli noin 1 500.

Myöhemmin tämän haastattelun jälkeen aiheesta syntyi vielä miekkailua, kun perussuomalaisten Wille Rydman kuvasi pormestarikampanjassaan Helsingin väestönkehitystä ”murhaavaksi” viitaten kasvavaan maahanmuuttoon ja ”hyviin veronmaksajiin”, jotka tämän vuoksi jättävät Helsingin.

Väestötilastoihin perehtynyt Timo Aro kuittasi pelottelun viestipalvelu X:ssä arvellen, että useimmat kunnat ottaisivat ilomielin vastaan ”näin murhaavan kamalan väestönkehityksen”.

Helsinki on yksi noin 30 kunnasta, jossa syntyy enemmän ihmisiä kuin kuolee. Lisäksi pääkaupunki saa muuttovoittoa myös kotimaasta ja vetää puoleensa työmarkkinoiden kannalta juuri optimaalista ikäluokkaa.

Tulevina vuosina väestönkasvun ennakoidaan jatkuvan, mutta jonkin verran hitaampana. Elinvoiman edellytys on kasvu, mutta sen myönteiset tulokset eivät synny itsestään.

– Kun kaupunki kasvaa vauhdilla, se vaatii meiltä investointeja, jotta palvelut pysyvät perässä. Tarvitsemme asuntotuotantoa ja infraa, mutta samalla meidän on tasapainoiltava rakentamisen kanssa niin, että myös lähiluontoa säilyy, huomauttaa Sazonov.

Maahanmuuton lieveilmiöitä ei pidä myöskään vähätellä. Kun Sazonovilta kysyy Helsingin ykköshaastetta, vastaus liittyy juuri tähän.

– Segregaation torjunta on vahvasti kaupungin omissa käsissä. Emme saa päästää segregaatiota lipsahtamaan käsistä. Ettei meille synny sellaisia sosiaalisia ongelmia, joita nähdään Ruotsissa tai Norjassa tällä hetkellä, hän sanoo.

Alueellisella segregaatiolla tarkoitetaan eri asuinalueiden voimakasta eriytymistä toisistaan esimerkiksi asukkaiden tulotason tai etnisen taustan takia.
Sazonovin mukaan monipuolista asuntotuotantoa on Helsingissä kyetty toteuttamaan toistaiseksi varsin hyvin. Lisäksi hän nostaa esiin ”kaupunkiuudistusalueet” -hankkeen, mikä tarkoittaa resurssien lisäämistä ja vetovoiman ja viihtyvyyden parantamista tietyissä lähiöissä yhdessä alueen yritysten ja asukkaiden kanssa.

Kuntapoliitikkojen käsissä on se, että päiväkodit, koulut ja lastensuojelu toimivat. Sazonov korostaa, että näiden lisäksi tarvitaan myös kovia keinoja.

– Jengiytymiseen liittyen tarvitsemme poliisilta tiukkaa linjaa. Tätä ilmiötä ei ole syytä katsoa yhtään läpi sormien.

– Jos peruutuspeiliin katselee, niin monia asioita olisi voitu tehdä paremmin, tuumaa Jussi Pajunen. Kuva: Mikko Suutarinen

Huoli segregaatiosta eli asuinalueiden eriytymiskehityksestä oli – kuinka ollakaan – juuri sama asia, jonka Jussi Pajunen nosti esiin kaupunginjohtajan ”tilinpäätös”-haastattelussaan Helsingin Sanomissa keväällä 2017.

Pajusen mielestä segregaatio on yhä pääkaupungin kohtalon kysymys. Ilme vakavoituu:

– Jos Helsinki ei selviydy segregaatiosta voittajana, ei Helsinki selviydy muutenkaan.

Maailman esimerkit ovat ”karmeita”, mutta Pajunen uskoo Helsingin kykenevän välttämään ne, kunhan asian kanssa tehdään koko ajan töitä.

– Tämä ei tarkoita mitään suuria linjaratkaisuja, vaan Helsingin kehittämistä jatkuvasti sellaisena kaupunkina, jossa jokaisella ihmisellä on mahdollisuus elää.
Edellisen hallituksen päättämä sote-uudistus on osoittautumassa murheenkryyniksi. Uudet hyvinvointialueet ovat tällä hetkellä isoissa vaikeuksissa.

Sote-uudistus vei pari miljardia

Suuret kaupungit vastustivat aikanaan tiukasti uudistusta peläten sen vaarantavan niiden elinkeinoelämän ja investoinnit. Helsinki sai muista poiketen erityisvapauden järjestää itse sosiaali- ja terveyspalvelunsa. Sazonov toimii tällä hetkellä Helsingin apulaispormestarina, vastuualueellaan juuri sote-palvelut.

Miten arvioisit sote-uudistuksen vaikutuksia Helsinkiin nyt?

Sazonov toistaa, ettei Helsinki olisi uudistusta halunnut eikä hän itsekään sitä kannattanut, mutta pääkaupunki on sinänsä pärjännyt hyvin ja alueista ainoa, jonka talous on tasapainossa. Uudistuksen rahoitukseen liittyen myös Helsinki menetti verotuloja.

– Onhan tämä toki vaikuttanut investointikykyymme, kun meiltä pari miljardia siirtyi valtion käsiin. Verotulokertymän dramaattinen pieneneminen on johtanut siihen, että joudumme tekemään monia kasvuun liittyviä investointeja ihan eri tavalla velkarahaksi kuin vielä muutama vuosi sitten, Sazonov sanoo.

Sote-uudistusta synnytettiin kauan, mutta vielä Pajusen kaupunginjohtajavuosina toinen iso hanke oli kuntauudistus. Myös pääkaupunkiseudun kuntia kaavailtiin yhteen. Tätä kannatti myös Pajunen.

Kuntauudistus kuitenkin kaatui. Miten olet sopeutunut tilanteeseen?

– Politiikassa oleminen edellyttää sitä, että osaa sopeutua, toteaa Pajunen mietteliäästi ja jatkaa sitten:
– Mutta jos peruutuspeiliin katselee, niin monia asioita olisi voitu tehdä paremmin. Yksi niistä on juuri tämä pääkaupunkiseudun yhteen nivominen.

Näin jälkikäteen Pajunen arvioi, että taannoisessa keskustelussa ehkä liikaa keskityttiin ”joko tai” -ratkaisuihin eli yhdistetäänkö kunnat vai tuleeko seutuhallinto. Järkevämpi etenemistapa olisi saattanut olla ”askel kerrallaan”.

– Historiankirjoitus tekee varmaan sitten aikanaan tulkinnan siitä, mikä tämän uudistuksen kaatumisen hinta on ollut meille. Joku hinta sillä kuitenkin on ollut, että rakennamme erilaisia maailmoja.

Sazonovin mielestä tilanne ei ole ihan niin synkkä.

– Keskustelulla, joka silloin käytiin, on minusta ollut kuitenkin eteenpäin sysäävä vaikutus. Väitän, että pääkaupunkiseudun yhteinen tekeminen on noista ajoista syventynyt, Sazonov sanoo.

Tampereelle ”oli aina kiva mennä”

Käännetään katsetta lopuksi hitusen pohjoisemmaksi. Suomen suurista kaupungeista etenkin Tampere on paistatellut viime vuosina positiivisissa otsikoissa. Jo kolmatta kertaa vetovoimaisin kaupunki. Onnistuneita rakennushankkeita, kuten ratikka, Nokia-areena ja Tammelan Stadion.

Mitä ajatuksia tämä teissä helsinkiläisissä herättää?

– Sehän on hieno juttu, että Tampereella on hyvä draivi päällä, tuumaa Sazonov.

Hänestä kyse ei ole Helsingille ongelmallisesta kilpailuasetelmasta. Pääkaupungin verrokit löytyvät ennemmin Tukholmasta, Göteborgista tai Kööpenhaminasta.
Onko jotain, mistä Helsinki voisi ottaa Tampereesta oppia?

Sazonov arvioi, että Tampereella on kenties ”piirun verran parempi” poliittinen yhteen hiileen puhaltaminen.

– Sanoisin ehkä näin, että me Helsingissä kykenemme lopulta hakemaan yhteisiä ratkaisuja, kompromisseja mutta välillä aika kovan konfliktin kautta.

Jussi Pajusen mukaan on ollut myös ”hienoa seurata Tampereen menestystä”. Hän muistuttaa, että kaupungit elävät syklejä, jotka tulevat ja menevät. Positiiviset kierteet ja draivit lähtevät liikkeelle ihmisistä. Ja keskinäinen kilvoittelu – se kuuluu kaupunkien elämään.

Pajunen nostaa esiin vielä muiston kuuden suurimman kaupungin ”sixpack” -yhteistyöstä, johon kuului kokoontumisia eri kaupungeissa.

– Keskustelimme tuolloin keskenämme, että Tampereelle oli aina kiva mennä, koska siellä kaikki ihmiset ovat iloisia.
Ja väläyttää hymyn.

Juttu on julkaistu kokonaisuudessaan ensin joulukuussa 2024 ilmestyneessä Nykypäivä-lehdessä