Saksan Ramsteinin lentotukikohdassa toimii ad hoc-pohjalta muodostettu kokonaan Yhdysvaltain Euroopan-ilmavoimien (USAFE) henkilöstöstä koostuva Grey Wolf Team eli Harmaasusi-työryhmä, joka neuvoo ukrainalaislentäjiä taistelussa venäläisiä vastaan, kirjoittaa Coffee or Die. Ryhmä on täysin ainutlaatuinen ja aloitti Venäjän suurhyökkäyspäivän 24. helmikuuta jälkeen.
Ryhmään kuuluu viidestä kahdeksaan henkeä ja sen jäseninä on hävittäjälentäjiä, taistelunjohtajia, tiedusteluhenkilöstöä ja muita asiantuntijoita. Ryhmällä on myös käytössään salaista tiedustelutietoa.
– Olemme olemassa, koska joukko motivoituneita ihmisiä halusi auttaa. Ilmavoimissa ei ole toista meidän kaltaistamme ryhmää, joka tekisi samaa, sanoo Yhdysvaltojen ilmavoimien hävittäjälentäjä, joka on toiminut Harmaasusi-ryhmässä.
Yksikkö on nimetty kansainvälisestikin palkitun ukrainalaisen lentäjälegendan eversti Oleksandr Oksatšenkon koodinimen ”Harmaasusi” mukaan. Jo neuvostoarmeijassa uransa aloittanut ja eläkkeelle jäänyt Oksatšenko lähti taivaalle vielä 53-vuotiaana, kun Venäjä aloitti invaasion Ukrainaan. Hän sai surmansa 25. helmikuuta puolustaessaan Kiovaa jouduttuaan venäläisen S-400-ohjuksen pudottamaksi.
Ryhmä keskittyy niihin rajallisiin teknisiin välineisiin, joita ukrainalaisilla on käytössä. Ukrainan ilmavoimat koostuu pääasiassa neuvostoaikaisesta kalustosta.
Yhteistyössä ukrainalaiskollegoiden kanssa ryhmä laatii ”halpoja ja käänteentekeviä”-ratkaisuja Ukrainan ilmavoimien tarpeeseen. Ratkaisuehdotukset kulkevat komentoketjua pitkin aina Yhdysvaltain puolustusministeriön johtoon asti.
– Tuntien heidän lentäjänsä ja lentokoneensa, voimme päätellä, minkä varaan voimme laskea tuottaaksemme tuloksia taistelukentillä, sanoo eräs lentäjä lehdelle.
Esimerkiksi ukrainalaiset saattavat pyytää jotain asetta, jota ei voi käyttää neuvostoaikaisessa hävittäjässä, tai jota amerikkalaiset eivät voi toimittaa.
Tällöin ryhmä selvittää, mitä vaikutusta ukrainalaiset sotatoimissaan hakevat ja kuinka se onnistuisi heillä olevien teknisten mahdollisuuksien puitteissa. Ryhmän jäsen tulee olla visionäärisiä ja heillä on vapaat kädet löytää luovia ratkaisuja.
– Tietyt asiat eivät voi toimia. En voi pistää AIM-120:tä [amerikkalaishävittäjien kehittynyt ilmataisteluohjus] ukrainalaishävittäjään, mutta muut asiat eivät ole niin monimutkaisia ja voivat tarjota merkittäviä mahdollisuuksia, sanoo eräs ryhmän jäsen.
Ryhmän yhdysupseerina toimii sujuvaa englantia puhuva ukrainalainen Su-24-hävittäjälentäjä, jolla on taistelukokemusta nykyisen suurhyökkäyksen ajalta.
– Meidän tulee olla erittäin varovaisia, kuinka kertoa [ukrainalaisille] mitä tehdä. Koska en tunne heidän järjestelmäänsä enkä asevoimien toimintatapaa, enkä halua ehdottaa heille väärin. Tällä on suuri merkitys meille USAFEssa, että meillä on tämä herrasmies, joka on itse juuri ollut taivaalla lentäjänä, omaa taistelukokemusta ja tietää kuinka Ukrainan asevoimat toimivat. Että joku voi meille tulkata, ei ainoastaan kielen, vaan sen, miten erilaiset armeijat toimivat ja eroavat.
Ukrainalaislentäjät eivät ole niin itsenäisiä toiminnassaan kuin amerikkalaiset, joilla on lentäessään varsin laaja päätöksentekovapaus. Vaikka ukrainalaiset ovat hiljalleen luopuneet neuvostoarmeijan toimintatavasta ja tiukasta hierarkiasta, rajoittavat neuvostoaikainen kalusto ja avioniikka eli ilmailuelektroniikka lentäjien päätöksentekovapautta.
– Ukrainalaiset korostavat lennonjohtoa ja johtamisjärjestelmää ohjatakseen, mitä lentäjien tulee tehdä. Sanoisin, että heidän doktriininsa on jostain venäläisten ja amerikkalaisten välistä. Heidän avioniikkansa ei ole säädetty kuten meillä takaamaan yksittäisen lentäjän mahdollisimman suuri omatoimisuus, kuvailee Ukrainan ilmavoimien kanssa vuodesta 2015 lähtien toiminut Kalifornian kansalliskaartin F-15-lentäjä Drew Armey.
Ukrainalaisia ja Ukrainan ilmavoimia on aliarvioitu
Erityisesti Kalifornian kansalliskaartin 144. lennosto on tehnyt yhteistyötä Ukrainan ilmavoimien kanssa jo vuodesta 1993 lähtien. Työryhmän perustamisen keskiössä oli eversti Robert Swertfager, joka komensi lennoston operatiivista ryhmää. Hän oli myös Oksatšenkon ystävä.
Koulutus on ukrainalaisten vahvin ase, koska Armeyn mukaan venäläiset ovat johdonmukaisesti aliarvioineet harjoittelun merkityksen.
Hän sanoo ukrainalaisten olevan halukkaita ja kykeneväisiä omaksumaan nopeasti uutta tekniikkaa ja taktiikoita. Esimerkiksi hän pitää ”uskomattomana” ukrainalaisten kykyä lentää todella matalalla venäläisten tutkien alapuolella.
– Me olemme koko ajan aliarvioineet Ukrainan asevoimia ylipäätään, mutta erityisesti heidän ilmavoimiaan ja kykyään omaksua uusia taktiikoita ja aseita. Ukrainalaiset ovat sopeutuvaisia. He yllättävät minut yhä uudelleen kyvyllään omaksua uusia taktiikoita ja hyödyntää Venäjän heikkouksia. Mitä tahansa informaatiota olemme heille antaneetkin – ja se on ollut varsin rajallista – on se joka kerta tuottanut positiivisia tuloksia, Armey sanoo.
Ilmavoimien tärkeys näkyy muun muassa Mariupolin tuhossa. Vaikka ukrainalaiset muuten onnistuivat nopealle liikutellullaan pitämään ilmavoimansa poissa Venäjän iskujen ulottuvilta, ja siten säilyttämään toimintakykynsä ja paikoittain jopa ilmaherruuden, menettivät he täyden ilmaherruuden hyökkääjälle Mariupolissa. Tämä antoi venäläisille mahdollisuuden pommittaa kaupunkia umpimähkäisesti perinteisin lentopommein.
Tällä hetkellä Ukrainan taivaalla on pattitilanne. Kumpikaan osapuoli ei uskalla operoida vastustajan hallitsemassa ilmatilassa.
– Jos Ukraina menettää kykynsä toimia ilmassa, maasota tulee sujumaan erittäin huonosti. Käytännössä taivaalla on pattitilanne, jossa ukrainalaiset eivät lennä yli venäläisten linjojen eivätkä venäläiset lennä Ukrainan hallitsemalla alueelle. Jos tämä tilanne menetetään, ei sota tule sujumaan hyvin. Emme voi jättää huomiotta tätä puolta sodasta, ja väittäisin, että me hieman olemme, Armey sanoo.
