Yhdysvaltalaiset valitsevat marraskuun presidentinvaaleissa kahden hyvin erilaisen ehdokkaan väliltä. Kamala Harris ja Donald Trump ovat eri linjoilla politiikan asiakysymyksistä kuten taloudesta ja eri puolilla tunteita kuohuttavissa identiteettipoliittisissa kysymyksissä. Heidän tyylinsä esiintyä ja puhua politiikasta ovat erilaiset, heillä on erilaiset etniset taustat ja he ovat eri ikäluokkaa ja eri sukupuolta. Äänestäjien luulisi olevan helppo valita heidän väliltään.
Moni onkin lyönyt valintansa lukkoon jo kauan sitten, mutta silti kumpikin ehdokas kampanjoi vaaleja edeltävät viikot vimmaisesti. Tavoitteena on tavoittaa ja vakuuttaa vielä empivät äänestäjät, joita on vähän mutta jotka saattavat siitä huolimatta ratkaista vaalit. Kyseessä on kuitenkin kaikkea muuta kuin yhtenäinen joukko.
Yksi tärkeä viime metrien kampanjoinnin kohderyhmä ovat äänestäjät, jotka ovat kyllä tehneet valintansa kahden pääpuolueen välillä mutta puntaroivat vielä, käyttävätkö näissä vaaleissa ääntään lainkaan. He ovat esimerkiksi tyytymättömiä omaksi kokemansa puolueen tämänkertaiseen ehdokkaaseen tai ylipäätään puolueen tämänhetkiseen linjaan, tai he ovat pettyneitä politiikkaan eivätkä usko äänellään olevan merkitystä.
Pienempi joukko äänestäjiä on aidosti täysin kahden vaiheilla ehdokasvalinnassaan. Tähän ryhmään kuuluu muun muassa ihmisiä, jotka eivät juurikaan seuraa politiikkaa esimerkiksi siksi, että heidän elämäntilanteensa on liian kuormittava, heidän matala koulutustasonsa vaikeuttaa politiikan ymmärtämistä tai he eivät yksinkertaisesti ole kiinnostuneita politiikasta. Lisäksi on kuitenkin äänestäjiä, jotka tietävät Trumpista ja Harrisista paljon, mutta joita valinta repii kahteen suuntaan.
Osalle perinteisistä republikaaneista Trump ja Harris ovat molemmat niin huonoja vaihtoehtoja, että valinta voi tuntua suorastaan mahdottomalta. Tähän ryhmään kuuluvia häiritsevät esimerkiksi Trumpin harhaanjohtavat väitteet vuoden 2020 vaaleista ja hänen roolinsa kongressin Capitol-rakennuksen rynnäkössä tai Trumpin autoritaarisilta kuulostavat kampanjapuheet ja vaalilupaukset. Demokraattipuolue ja Harris ovet kuitenkin heidän näkökulmastaan viemässä Yhdysvaltoja aivan väärään suuntaan.
Ehdokasasettelu herättää ristiriitaisia tunteita muissakin kuin perinteisissä republikaaneissa. Monen amerikkalaisen henkilökohtaiset raha-asiat olivat paremmalla mallilla Trumpin kuin Bidenin kaudella, mikä saa jotkut äänestäjät ajattelemaan, että Trump olisi oman talouden turvaamiseksi Harrisia parempi valinta. Samoilla äänestäjillä saattaa kuitenkin olla vaalien muista avainkysymyksistä kuten abortista voimakkaita mielipiteitä, jotka kallistavat vaakaa Harrisin suuntaan. Tällainen äänestäjä saattaa kokea joutuvansa valitsemaan itsekkään etunsa ja arvojensa välillä.
Nämä erilaiset ihmisryhmät on pyritty ottamaan huomioon kummankin ehdokkaan kampanjoinnissa pitkin matkaa. Ehdokkaat ovat vierailleet esimerkiksi epäpoliittisissa podcasteissa ja keränneet suosituksia viihde- ja urheilutähdiltä saadakseen niiden äänestäjien huomion, jota politiikkaan suoraan keskittyvä viestintä ei yleensä tavoita. Näissä viihteellisemmissä esiintymisissä on korostunut ehdokkaiden ja heidän kosiskelemiensa äänestäjäryhmien sukupuoliero: Trump on saanut kampanjalleen tukea nuorten miesten suosimilta sosiaalisen median vaikuttajilta ja urheilijoilta, kun taas Harris vieraili suositussa naisille suunnatussa podcastissa.
Harris on lisäksi pyrkinyt vetoamaan perinteisiin republikaaneihin järjestämällä kampanjatilaisuuksia yhdessä tunnettujen republikaanitukijoittensa kanssa ja vaalimainoksilla, joissa Trumpin ensimmäisen kauden hallinnossa työskennelleet tunnetut republikaanit kuvaavat Trumpia epäsopivaksi presidentin tehtävään.
Kampanjan loppumetreillä korostuu aivan erityisesti pyrkimys tavoittaa yhä empivät äänestäjät. Ehdokkaiden omien esiintymisten lisäksi merkittävä rooli on vapaaehtoisilla, jotka soittelevat ovikelloja ja tavoittelevat ihmisiä puhelimitse vakuuttaakseen äänestäjiä yksi kerrallaan oman ehdokkaansa tueksi. Käynnit ja soitot kohdennetaan tarkkaan, jotta keskusteluja päästään käymään juuri niiden äänestäjien kanssa, jotka todennäköisesti tarvitsevat vielä vakuutteluja käyttääkseen ääntään tai valitakseen ehdokkaansa.
Tiukassa kisassa jokainen henkilökohtainen kohtaaminen voi olla merkittävä. Moni amerikkalainen kokee maansa olevan tämän syksyn vaaleissa ratkaisevan tärkeässä tienhaarassa, mutta voittoon tarvitaan ääniä myös niiltä, joita vaalit eivät voisi vähempää kiinnostaa.
