Henna Virkkusen toimisto EU-parlamenttirakennuksen kuudennessa kerroksessa koostuu kolmesta pienestä huoneesta. Virkkunen istahtaa sohvalle, jonka yläpuolella huomio kiinnittyy harvinaisen värikkääseen taideteokseen.
– Brysselissä on aina niin harmaata, niin halusin tuoda jotain väriä toimistoon, naurahtaa Virkkunen vilkaisten ikkunasta ulos.
Taidemaalari ei ole kuka tahansa, vaan hänen 14 vuotta nuorempi veljensä Jukka. Opiskellut Lontoossa sijaitsevassa taideyliopistossa ja asuu paraikaa Brasiliassa. Teos lähtee mukaan, kun Virkkunen muuttaa pian uusiin tiloihin komissioon.
EU-komissaari Henna Virkkusen salkussa ovat teknologia- ja digitaaliasiat. Hänet valittiin myös yhdeksi komission kuudesta varapuheenjohtajasta – vastuualueinaan teknologinen suvereniteetti, turvallisuus ja demokratia. Komission ”ytimessä”, hehkuttavat EU-politiikan tuntijat.
Kun Nykypäivä ja Verkkouutiset tapasi Virkkusen marraskuussa Brysselissä, komission nimitys ei ollut vielä selvä. Prosessiin oli ilmaantunut yllättäen poliittinen umpisolmu, joka alkoi purkautua kuitenkin jo seuraavalla viikolla. Parlamentti pääsi äänestämään komissiosta marraskuun lopulla ja uusi komissio aloittamaan työnsä joulukuun alusta.
Henna Virkkusen salkun ei pitänyt olla vaarassa. Hän oli selvinnyt myös hyvin EU-parlamentin kolmen tunnin kuulemisesta. Tenttaamista saattoi seurata suorana parlamentin verkkosivuilta. Virkkunen vastaili kysymyksiin rauhallisesti.
Tässä ja nyt – meppitoimistonsa sohvalla istuessaan – hän kuvaa kokemusta ”mukavaksi”.
– Minähän tykkään keskustella politiikan aiheista.
”Hevoset ovat pakoeläimiä”
Virkkunen hörppää kahvia mukista, jossa on mustan tamman kuva. Hevoset ovat olleet aina Virkkusen sydäntä lähellä. Talleilla vietetyt ajat ovat vaikuttaneet myös siihen, miten hän suhtautuu politiikan paineisiin.
– Hevoset ovat muokanneet minua tosi paljon ihmisenä, minkälainen olen ja kuinka toimin. Kun hevoset ovat pakoeläimiä, niiden kanssa on oltava hyvin rauhallinen, ettei paniikki ylly.
Henna Virkkunen ehti toimia kokoomuksen meppinä kymmenen vuotta. Kun hän lähti keväällä ehdolle eurovaaleihin 2014, kotimaassa media kirjoitti Virkkusen pakenevan kuntauudistusta Brysseliin. Virkkunen ilmoitti jättävänsä väliin myös kokoomuksen puheenjohtajakisan kesällä 2014.
”Ykköstähtäimeni on EU-politiikassa”, Virkkunen perusteli tuolloin Facebookissa.
Lausahdus on kauaskantoinen, jos katsoo Virkkusen etenemistä EU-uralla. Ja sitä missä hän on nyt. Komissaarin salkkua, jonka sisältö koostuu juuri hänen kiinnostuksen kohteistaan ja aihealueista, mihin hän on meppinä perehtynyt.
Taidat olla juuri nyt unelmapestissäsi?
– No, kaikki ovat tähän saakka olleet minulle unelmapestejä. Olen saanut tehdä politiikassa ja työelämässä asioita, jotka ovat minulle tärkeitä, hän toppuuttelee.
– Mutta totta kai tämä minulle esitetty (komissaarin) tehtävä on sillä tavalla huikean hieno, että itsellenikin tärkeimmät teemat ovat liittyneet juuri Euroopan kilpailukyvyn, turvallisuuden ja demokratian vahvistamiseen.
Mitä itse nostaisit salkusta tärkeimmäksi?
Virkkunen toteaa, että ”kaikki liittyvät toisiinsa”, mutta nostaa esiin digitaalisuuteen ja teknologiaan liittyvät asiat, jotka ovat suoraan hänen alaisuudessaan. Keskeistä on investointien ja innovaatioiden vauhdittaminen.
– Meillä on tässä tosi kova tekeminen, sillä tällä hetkellä Eurooppa ostaa noin 80 prosenttia teknologioistaan ulkopuolelta. Tulevaisuudessa menestys riippuu vahvasti siitä, miten kykenemme pitämään hallussa näitä huipputeknologioita.
Huipputeknologioilla Virkkunen viittaa puolijohteisiin eli mikrosiruihin, tekoälyyn sekä kvanttilaskentaan.
Tekoälystä puhutaan julkisuudessa paljon, mutta miten selittäisit Nykypäivän lukijoille, mitä on kvanttilaskenta?
– Jaa-a. Ei riitä sanoa, että se on huippunopeaa laskentaa, vaan kyse on tulevaisuuden laskentamenetelmästä, jolla pystytään ratkomaan ongelmia, mihin supertietokoneet eivät pysty.
Yksityisen rahan liikuttava Euroopassa
Euroopan keskuspankin ex-pääjohtajan Mario Draghin raportin ydinviesti on, että Eurooppa on jäänyt isosti jälkeen Yhdysvaltoja ja Aasiaa. Olet seurannut meppinä vuosia teknologia-alaa. Miksi näin on käynyt?
– Meillä on EU:ssa usein 27 erilaista lähestymistapaa asioihin. Ja vaikka olemme yrittäneet luoda yhteistä digilainsäädäntöä, monissa maissa on olemassa erilaisia tulkintoja.
Draghi katsoo raportissaan, että EU:n pitäisi investoida lähes 800 miljardia euroa vuodessa lisää pärjätäkseen globaalissa kilpailussa.
Pitäisikö EU:n ottaa yhteisvelkaa?
– En ole ollut mikään yhteisvelan suuri kannattaja koskaan.
Virkkunen korostaa, että paraikaa EU:n komissiossa valmistellaan seitsenvuotista rahoituskehystä, minkä yhteydessä pohditaan tulevia painopisteitä. Hänestä on myös järkevää käyttää ensin EU:n budjetista kaikki käytettävissä olevat osuudet täysimääräisesti ja katsoa, mihin ne riittävät.
– EU:n budjettihan ei ole iso, ja myös jäsenmaiden omat budjettisuuntaukset ovat tärkeitä. Olennaista on ennen kaikkea se, miten me saamme yksityisen rahan liikkumaan Euroopassa paremmin.
Virkkunen huomauttaa, että esimerkiksi kvanttitietokoneisiin käytetään Yhdysvalloissa ja Euroopassa suunnilleen saman verran julkista rahaa, mutta Eurooppaan tulee vain viisi prosenttia alan yksityisestä rahoituksesta.
– Ja tämä on juuri se ongelma, miten saisimme yksityisen rahan liikkumaan täällä Euroopassa, ettei se mene sinne Yhdysvaltojen markkinoille.
Puolustusteollisuudessa tilanne on investointien osalta niin ikään vaikea, koska EU-maat ovat laiminlyöneet omien suorituskykyjensä kehittämistä vuosikymmeniä. Yli puolet alueen puolustushankinnoista tulee EU:n ulkopuolisilta toimittajilta.
Olennaista on myös pohtia, missä yhteistyötä kannattaa tiivistää ja ettei investoinneissa synny päällekkäisyyksiä. Komission valmistelussa olevassa puolustuksen valkoisessa kirjassa on tarkoitus linjata käytännön yhteistyöstä esimerkiksi ilma- sekä kyberpuolustuksessa.
– Nämä kaikki tehdään tietysti Naton kanssa tiiviissä yhteistyössä.
Suomen strateginen merkitys iso
EU:n puolustusulottuvuuteen liittyen Virkkunen nostaa tärkeänä elementtinä esiin myös sotilaallisen liikkuvuuden. Teiden, rautateiden, satamien ja lentokenttien kuntoon laittamiset niin, että sotilaat ja kalusto pystyvät liikkumaan tehokkaasti koko EU:n alueella.
– Suomen strateginen merkitys ja sijainti on EU-kartoillakin noussut erittäin suureksi sen jälkeen, kun Venäjä käynnisti hyökkäyssotansa Ukrainaan ja Suomi liittyi Natoon. Sen takia on tärkeätä, että myös meille pääsevät sotilaat ja kalusto liikkumaan muualta Euroopasta.
Yhteisvelan puolesta on käytetty painavia puheenvuoroja myös liittyen puolustusteollisuuden rahoitukseen. Virkkunen peräänkuuluttaisi vastuuta myös jäsenmailta.
– Tässä kannattaa huomioida myös se, että jos kaikki EU-maat, jotka ovat Naton jäseniä, käyttäisivät vähintään Naton edellyttämän kaksi prosenttia omasta bruttokansantuotteestaan puolustukseen, tällä saisimme jo 60 miljardia vuodessa lisää näihin puolustusinvestointeihin.
Käännetään katsetta teknologia- ja digialan lainsäädäntöön. Elinkeinoelämän keskusliiton toimitusjohtaja Jyri Häkämies ryöpytti taannoisessa Helsingin Sanomien kirjoituksessaan EU:ta yritysten näkökulmasta liian pitkälle menneestä ennakkosääntelystä.
Mitä vastaat Häkämiehelle?
Virkkunen muistuttaa komission puheenjohtajan Ursula von der Leyenin linjanneen, että jokaisen komissaarin vastuulla on keventää hallintoa, byrokratiaa ja yritysten liiallisia raportointivelvollisuuksia omilla toimialoillaan.
– Ja aion kyllä käyttää kaikki keinot sen eteen, miten ylimääräistä hallintoa, sääntelyä ja päällekkäisyyksiä voidaan vähentää.
– Samalla innovaatioiden ja investointien kannalta minusta on myös tärkeää, että meillä on EU:ssa olemassa vahvaa sääntelyä. Yritysten on hyvä tietää, että jos ne satsaavat johonkin tiettyyn teknologiaan, ettei sitä vaikkapa kielletä muutamien vuosien kuluttua.
Vähemmän sääntelyä on vaatinut myös Donald Trumpin hallinnon lähipiiriin lukeutuva miljardööri ja teknologia- ja digialan yrittäjä Elon Mask.
Miten aiot toimia hänen kanssaan?
– Edellisellä Trumpin kaudellahan meillä käynnistyi tiivis yhteistyö teknologiapuolella ja esimerkiksi kyberturvallisuudessa meillä on paljon yhteisiä intressejä Yhdysvaltojen kanssa. Mutta jos ajatellaan, että näitä digitaalisia jättejä ei EU-tasolla säänneltäisi lainkaan, niin eihän se ole realistista. Kaikkien on noudatettava meidän yhteisiä sääntöjä, oli sitten kyse eurooppalaisista, yhdysvaltalaisista tai kiinalaisista toimijoista. Niin X:lle kuin Metallekin on omistajasta riippumatta olemassa samat säännöt.
Onko Unkarille oltu liian lepsuja?
Ihmiset lähtevät politiikkaan erilaisista syistä. Henna Virkkuselle syy politiikkaan lähtemiselle oli EU. Ratkaiseva sysäys oli Suomen tuleva kansanäänestys 1994, mitä ennen Virkkunen oli liittynyt jäsenyyttä ajavaan Kyllä Euroopalle -liikkeeseen.
Virkkusta puhuttelivat vahvasti EU:n arvot, jotka liittyivät esimerkiksi vapaaseen liikkuvuuteen, taloudellisiin mahdollisuuksiin ja ympäristökysymyksiin. Parikymppinen Virkkunen oli palannut Suomeen näihin aikoihin juuri Tanskasta, jossa oli työskennellyt hevosten parissa.
– Tanska oli EU-maa ja halusin, että pohjoismaat liittyisivät laajemmin osaksi tätä läntistä arvoyhteisöä.
Olet sanonut, että EU:n perusarvot ovat nyt uhattuina enemmän kuin koskaan. Miksi näin?
– Tietysti me näemme huolestuttavaa luisumista tietyissä jäsenvaltioissa pois oikeusvaltioperiaatteesta.
Et maininnut Unkaria nimeltä, mutta onko EU ollut liian lepsu suhteessa Unkariin?
– EU on käyttänyt niitä välineitä, mitä on käytettävissä. EU:ssa ei ole kovin hyvin varauduttu siihen, että joku jäsenmaa alkaisi luisua pois näistä meidän yhteisistä arvoistamme.
Virkkunen toteaa, että EU-parlamentti aktivoi Unkaria kohtaan jo kuusi vuotta sitten seitsemännen artiklan, jonka nojalla jäsenmaalta voidaan pidättää äänioikeus neuvoston pöydissä. Artiklan toimeenpano vaatisi kuitenkin jäsenmaiden yksimielisen päätöksen lukuun ottamatta maata, jota se koskee.
– Ja tämä ei ole mennyt koskaan päätökseen asti, koska aina on löytynyt jäsenmaita, jotka ovat tukeneet Unkaria.
– Toinen keino on rahoituksen pidättäminen jäsenvaltioilta, jotka eivät noudata EU:n oikeusvaltioperiaatetta. Se on osoittautunut toimivaksi ja tätä uusi komissio tulee nyt entisestään vahvistamaan ja tiukentamaan.
Pääsiäisperinteenä tuplamaraton
Virkkusen työhuoneen hyllyllä notkuu kaulanauha, joka kertoo taannoisesta osallistumisesta Nizzan ja Cannesin väliselle maratonille Ranskassa.
Virkkunen harrastaa kestävyysjuoksua. Pääsiäisperinne on juosta tuplamaraton eli yli 84 kilometriä, minkä hän teki viime keväänäkin.
– Se on selvä, että täytyy pitää omasta kunnosta ja jaksamisesta huolta, varsinkin jos on vaativa työ. Siitä ei kannata tinkiä, että itsellä säilyy hyvä henkinen ja fyysinen vire.
Samaan hengenvetoon Virkkunen tunnustaa, ettei ole tänä vuonna juurikaan juossut pitkiä matkoja. Kysymykseen, miten EU-komissaarin työ ja ultrajuoksu ovat yhteen sovitettavissa, hän vastaa näin:
– Katsotaan tätä sitten. Täytyy ottaa huomioon, että todella pitkien matkojen juokseminen on myös hyvin rasittavaa. Eli tällaiset matkat eivät käy pelkästään palautumisesta. Täytyy sopeuttaa juoksuharrastus myös siihen työkuormaan, että kuinka kovalle rasitukselle vie itsensä.
Palataan lopuksi vielä eurooppalaisiin arvoihin ja kokoomukseen. Virkkunen on perinteisesti edustanut puolueen liberaalisiipeä. Kaikki kokoomuslaiset eivät ole sulattaneet nykyistä hallitusyhteistyötä perussuomalaisten kanssa.
Huolestuttaako hallitusyhteistyö perussuomalaisten kanssa ja miten sparraisit kokoomusta tässä?
– Kun hallitusyhteistyössä joudutaan tekemään kompromisseja, kaikille puolueille tahtoo käydä niin, että omat arvot äänestäjien silmissä jossain määrin liukenevat, toteaa Virkkunen, jolla on ministerinä kokemusta hallitusyhteistyöstä niin SDP:n kuin keskustankin kanssa.
Virkkunen pitää pienen tauon ja jatkaa sitten:
– Miten sitten pystytään tekemään hallitusyhteistyötä niin, että omat arvot ovat koko ajan näkyvissä? Siinä kokoomuksen pitää tehdä varmasti paremmin edelleenkin. Samaan aikaan kun pidetään huolta hallitusyhteistyöstä ja siitä, että päätöksiä syntyy, on katsottava myös, etteivät omat arvot pääse himmenemään. Kokoomuksen osalta nostaisin tässä yhteydessä esiin erityisesti kansainvälisyyden, suvaitsevaisuuden ja sivistyksen. Ne eivät saa hämärtyä.
Juttu on julkaistu ensin joulukuussa ilmestyneessä Nykypäivä-lehdessä.