Presidentti Vladimir Putinin helmikuussa käynnistämä ”sotilaallinen erikoisoperaatio” Ukrainaa vastaan on jatkunut kompuroiden pian kahdeksan kuukautta, eikä hänen syyskuussa määräämänsä osittainen liikekannallepanokaan näytä onnistuneen odotetusti.
Kun tietoa sotaretken jatkuvista takaiskuista tihkuu kaiken aikaa, Venäjän sotilasjohto puolustusministeri Sergei Šoigua myöten on joutunut venäläisittäin yhä ankaramman julkisen kritiikin kohteeksi. Nyt kysytään brittihistorioitsija Owen Matthewsin mukaan, milloin tulilinjalle joutuu Putin itse.
– Mielikuva hyvästä tsaarista, jota huonot neuvonantajat ympäröivät, on yhtä vanha kuin Venäjän historia. Mutta historia osoittaa myös, että sotilaallinen tappio – Venäjän ja Japanin sodasta Afganistaniin – päättyy harvoin hyvin, sillä hallitusten korruptio ja epäpätevyys käyvät sodan stressitestissä raa’asti ilmi, Matthews toteaa brittiläisessä The Spectator -lehdessä.
Tähän mennessä Putin on onnistunut hänen mukaansa pysyttelemään askeleen edellä eskaloimalla konfliktia sitä mukaa kuin kriittiset äänenpainot Venäjällä ovat voimistuneet. Tilanne voi kuitenkin muuttua nopeasti, jos Ukrainan vastahyökkäys jatkuu menestyksekkäästi.
– Kreml on ollut jo vuosia käytännössä turvallisuuspalvelu FSB:n jatke. Venäjän kolme vaikutusvaltaisinta miestä ovat kaikki nykyisiä tai entisiä FSB:n johtajia – Putin itse, turvallisuusneuvoston puheenjohtaja Nikolai Patrušev ja nykyinen johtaja Aleksandr Bortnikov. He tapasivat Leningradin KGB:ssä 1970-luvun puolivälissä ja ovat tunteneet ja työskennelleet yhdessä lähes puoli vuosisataa, Matthews huomauttaa.
Myös esimerkiksi Rosneftin johtaja Igor Setšin, ulkomaantiedustelua johtava Sergei Naryshkin ja moni muu Putinin luottomies ovat aloittaneet uransa Leningradin KGB:ssä.
Kuin vuonna 1917
Patrušev on Matthewsin mukaan jo vuonna 2000 kuvannut FSB:tä Venäjän ”uudeksi aatelistoksi”. Seuraavien 20 vuoden aikana turvallisuuspalvelu on ottanut haltuunsa suuren osan Venäjän valtion- ja yksityisyrityksistä, järjestänyt avainhenkilöidensä lapsille ministerisalkkuja ja jopa dynastisia avioliittoja tsaarin ajan aristokratian tavoin.
FSB:n tosiasiallisen aseman nyky-Venäjällä Matthews arvioi niin vahvaksi, että mikään muu valtakoneiston osa ei kykene sitä haastamaan. Jos ja kun joku voi Putinin hallinnon kaataa, se on hänen mukaansa nouseva, vihainen kansa, joka kokee joutuneensa korruptoituneiden johtajiensa pettämäksi.
– Vallankumouksesta tulee todennäköisesti yhtä kaoottinen ja ruma kuin Venäjän viimeisintä katastrofaalista sotilaallista tappiota vuonna 1917 seurannut vallankumous. Se epäilemättä alkaa edeltäjänsä tapaan siitä, että vihaiset sotilaat syrjäisillä asemalaitureilla käyvät raivokkaasti tsaarin korruptoituneita ministereitä vastaan, Matthews ennustaa.
