Helsingin kaupunki tilasi 1960-luvun lopulla yhdysvaltalaiselta insinööritoimisto Pentti Polviselta ja Wilbur Smith & Associates-yhtiöltä tutkimuksen, jonka piti selvittää koko pääkaupunkiseudun liikennettä. Taustalla oli se, miten Helsinki pystyy vastaamaan kasvavaan väkilukuun ja ajoneuvojen nopeasti kasvavaan määrään.
Suunnitelma esiteltiin kaupungin johdolle loppuvuonna 1968. Smith-Polvisen suunnitelman mukaan Helsinki, Espoo ja Vantaa olisi rakennettu täyteen jopa kahdeksankaistaisia autoväyliä. Yhteensä moottoriteitä ja moottorikatuja olisi rakennettu 315 kilometrin verran.
Helsingin Sanomat käy artikkelissaan yksityiskohtaisesti läpi, miten suunnitelma olisi muuttanut Helsinkiä.
Jos visio olisi toteutunut, rakennustyöt olisivat alkaneet 1970-luvun alussa. Koko hanke olisi ollut valmis vuonna 2000. Siihen mennessä moottoritiet olisivat peittäneet alleen suuren osan Helsingin keskustaa.
Esimerkiksi osa Punavuoren kerrostaloista olisi jyrätty moottoriteiden tieltä. Helsingin keskustassa Oodia, Kiasmaa ja Sanomataloa ei olisi koskaan rakennettu, sillä niiden kohdalla kulkisi moottoritien rampit.
Helsingin keskustaan olisi rakennettu parkkitilaa yhteensä 53[nbsp]000 autolle. Samalla raitiovaunuista olisi luovuttu, sillä suunnitelman mukaan ne olisivat olleet autojen tiellä.
Suunnitelma on täysi vastakohta nykyajan kaupunkisuunnittelulle. Smith-Polvisen suunnitelma Helsingin liikennejärjestelyistä herätti kauhistusta jo 1960-luvulla.
Lopulta suunnitelmaa ei käsitelty kaupunginhallituksessa tai -valtuustossa eikä se ollut lähelläkään toteutumista. Mikäli suunnitelma olisi toteutunut, sen toteuttaminen olisi maksanut 4,5 miljardia markkaa eli 7 miljardia euroa.
