Lastensuojelun asiantuntijat peräävät Suomeen uusia lapsensuojeluyksiköitä, joihin voitaisiin sijoittaa erittäin väkivaltaisia lapsia ja nuoria, kertoo Helsingin Sanomat.
Uusissa yksiköissä pitäisi lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarisen ja Husin lastenpsykiatrian linjajohtaja Leena Repokarin mukaan pystyä käymään koulua ja olla tarjolla yliopistosairaaloiden tuottamaa psykiatrista hoitoa.
Mielipide jaetaan kaksikon mukaan myös lastensuojelukentän ja lastenpsykiatrien parissa.
Pekkarisen ja Repokarin mukaan väkivaltaisilla lapsilla ei ole aina mitään tiettyä psyykkistä häiriötä, jota voitaisiin hoitaa esimerkiksi lääkkeillä. Sen sijaan väkivaltainen käytös on usein monimutkainen reaktio kohtuuttomiin olosuhteisiin
– Sitä ei voida hoitaa sairaalan osastolla. Nämä lapset tarvitsevat pysyvyyttä ja kodin, Pekkarinen tiivistää.
Ongelma on, että tällä hetkellä lastensuojelujärjestelmä ei myönnä, ettei tällaisia lapsia ole olemassa. Tavalliset lastenkodit eivät pärjää tällaisten väkivaltaisten lasten kanssa, eikä heitä voida myöskään päästää tavalliseen kouluun.
Lapsilla onkin suuri riski ajautua rikolliselle tielle.
– Lapsi voi hakea itselleen hyötyä tekemällä väkivallantekoja. Hän voi harkita, miten saisi eniten tuhoa aikaan ja taustalla on usein ajatus kostosta, Repokari kuvailee.
Ratkaisuksi Pekkarinen ja Repokari esittävät väkivaltaisiin lapsiin ja nuoriin erikoistuneita hybridiyksikköjä. Mallina voisi toimia Rinnekotisäätiön ylläpitämä helsinkiläinen lastenkoti, jossa toimii myös Husin lastenpsykiatrian yksikkö sekä sairaalakoulu. Yksikössä on paikalla psykologi, neuropsykologi, sairaanhoitaja ja lääkäri.
Tulijoita on kuitenkin enemmän kuin paikkoja, eikä yksikkö ole varsinaisesti erikoistunut väkivaltaisiin lapsiin. Usein väkivaltaisia lapsia siirrelläänkin yksiköstä toiseen.
– Sellaisessa tilanteessa on erittäin vaikeaa kuntoutua, Pekkarinen huomauttaa.
Uudet hybridiyksiköt edellyttäisivät poliittista tahtoa ja lakimuutoksia. Esimerkiksi lasten toimintaa pitäisi pysyä rajoittamaan tehokkaammin, ja rajoituksia pitäisi voida myös löyhätä asteittain. Myös osaavaa henkilökuntaa tarvittaisiin.
Työ olisi hoitajille eittämättä raskasta, ja väkivaltaiset lapset pyrkivät usein provosoimaan työntekijöitä koviin otteisiin. Henkilökunta ei saisi myöskän alituisesti vaihtua.
– Työnohjaus ja kollegoiden vahva tuki olisi erittäin tärkeää, Repokari tiivistää.
