Vaasan yliopiston professori Annukka Jokipii ja toimittaja Nadia Paavola pureutuvat teoksessaan suomalaisiin petoksiin. Kirja sai alkunsa Jokipiin tutkimushankkeesta, jossa kerättiin kansalaisilta kokemuksia väärinkäytöksistä. He toivovat kirjan avaavan keskustelun arkipäivän väärinkäytöksistä, joita todellakin tehdään paljon.
Tilastokeskuksen tietojen mukaan vuonna 2021 Suomessa tehtiin lähes 36 000 petosta, kun vuonna 2017 vastaava lukema oli hieman yli 23 000. Näistä törkeitä petoksia oli vuona 2017 noin 1 400 ja neljä vuotta myöhemmin hieman yli 1 900.
Verohallinnon tietoon tuli vuonna 2022 yli 200 miljoonan euron arvosta veroihin liittyviä väärinkäytöksiä. Verohallinnon tekemien tarkastusten perusteella tahallaan väärin toimivia yrityksiä on kaikilla liike-elämän aloilla, mutta erityisen alttiita ovat kuljetusala, ravintola-ala, siivousala, autokauppa sekä rakennusala.
Tavalliset työpaikat
Eräs kerrossiivooja havaitsi, miten joillakin vanhemmilla työntekijöillä oli tapana työpäivän lomassa napata siivouskärrystä suklaapatukoita tai juomista. Todennäköisesti näpistykset merkittiin hävikiksi.
Pitkään huoltoasemayrittäjänä toiminut henkilö toteaa, että eniten alttiina henkilökunnan tekemille rötöksille ovat tupakkatuotteet, Veikkauksen pelit, lahjakortit, rahat ja myyntien korjaukset.
Työtunteja laskevia kulunvalvontajärjestelmiä huijataan paljon. Teoksessa mainitaan röyhkeä tapaus, missä henkilö tuli kesäisin joka perjantaiaamu autolla töihin venetraileria hinaten. Trailerissa oli kyydissä uisteluvene. Hän leimasi itsensä sisälle aamulla, mutta lähti iltapäivällä järvelle uistelemaan ilman ulosleimaamista. Illalla hän ajoi työpaikan kautta ja leimasi itsensä ulos töistä. Näin hän sai kätevästi myös ylityötunteja.
Jokipiin ja Paavolan teoksessa todetaan, että vaikka rikkomuksia havaitaan henkilökunnan keskuudessa, vain harva menee kertomaan niistä ylemmälle johdolle, poliisista puhumattakaan. Saatetaan ajatella, että tekijälle saattaisi tulla pahimmillaan lopputili ja siinä tapauksessa ilmiantajalle tulisi huono omatunto, kun aiheutti työkaverille ongelmia. Moni painiskeleekin työpaikallaan moraalisten konfliktien aallokossa.
Työpaikoilla näyttäisi vallitsevan siis tiukka sosiaalinen kulttuuri, johon kuuluu lojaalisuus työkavereille. Vaikka toisen toiminta havaittaisiinkin vääräksi, niin siitä ei vasikoida. Tämä ei tietenkään poista sitä tosiasiaa, että muiden epärehellisesti saama taloudellinen hyöty harmittaa. Niissä tapauksissa, missä asia oli viety eteenpäin, niin asian puheeksi ottaneet olivat saaneet työpaikalla niuhon kantelupukin maineen.
Hyvin usein työntekijän epärehellinen toiminta on tullut esiin vahingossa tai normaalien työtehtävien yhteydessä.
Mainehaitat pelottavat
Oma lukunsa on se, miten kiinnijääneitä on kohdeltu. Eräs haastattelututkimukseen vastannut kertoi todistaneensa monia erärehellisyyksiä kaupan alalta, mutta hän ihmetteli, miten usein ne painettiin villaisella tai hoidettiin vähin äänin.
Etenkin suuret yritykset toisinaan suojelevat väärintekijöitä. Eräässä tapauksessa työntekijällä oli käytössään iso markkinointibudjetti, jonka turvin hän hankki itselleen luksustuotteita yhtiön rahoilla. Kun toiminta paljastui, yrityksessä ei haluttu tehdä rikosilmoitusta, koska mainehaitan pelko oli liian suuri.
Organisaatioissa huijatuksi tulemiseen liittyy voimakkaita tunteita. Petosta voidaan pitää osoituksena organisaation johdon tyhmyydestä ja hyväuskoisuudesta, joten taloudelliset seuraukset vain kärsitään. Näissä tapauksissa häpeä petetyksi tulemisesta ylittää taloudelliset haitat ja asia yritetään painaa piiloon.
VTV:n tapaus
Petoksia tehdään myös korkeissa viroissa. Valtiontalouden tarkastusvirasto (VTV) tarkastaa valtion taloudenhoitoa ja valvoo finanssipolitiikkaa sekä puolue- ja vaalirahoitusta. Aina viime vuosiin saakka virasto oli melko tuntematon tavallisten kansalaisten keskuudessa.
VTV:n ylijohtaja Tytti Yli-Viikari nousi alkuvuonna 2021 julkisuuteen runsaasta matkustelustaan. Pian esille tulivat myös virkamatkoihin liittyneet Finnair Plus -pisteet ja niiden käyttö. Tämän seurauksena asiasta aloitettiin esitutkinta ja lopulta Yli-Viikari irtisanottiin eduskunnan päätöksellä virastaan. Kansanedustajat katsoivat menettäneensä luottamuksen pääjohtajan toimintaan ja laajemmin koko virastoon.
Joidenkin mielestä tapaus aiheutti tarpeettoman suuren kohun ja epäiltiin, tehtiinkö kärpäsestä härkänen? Ylijohtajan tapauksessa täytyy muistaa hänen asemansa juuri Valtiontalouden tarkastusviraston johdossa. Kyse on valtionhallinnon osasta, jonka pitäisi huolehtia nimenomaan julkisten varojen käyttämisestä laillisesti ja reilusti.
Jokipii ja Paavola katsovat, että myönteisiä puolia voi nähdä siinä, että valvontajärjestelmä toimi. Lisäksi asian julkinen käsittely voi toimia myös pelotteena eli kynnys vastaavanlaisille väärinkäytöksille on korkea, kun asiasta voi tulla valtakunnanlaajuinen kohu.
Annukka Jokipii & Nadja Paavola: Huijarien Suomi. Rehellisen kansan petolliset kasvot. 235 sivua. Docendo.
