Vaihtelevan valtadynamiikan, nousevien geopoliittisten jännitteiden ja suurvaltojen kilpailun palaamisen myötä Pohjolassa kysymys siitä, voisiko Eurooppa puolustaa omaa arktista aluettaan ilman Yhdysvaltojen tukea, ei enää tunnu hypoteettiselta.
Kun Yhdysvallat flirttailee isolaationistisen retoriikan kanssa, uhkaa ottaa haltuunsa liittoutuneita alueita ja kysymykset kiehuvat sen pitkäaikaisesta sitoutumisesta Natoon, monet eurooppalaiset johtajat ja sotilasasiantuntijat arvioivat uudelleen omaa valmiuttaan – erityisesti strategisesti tärkeällä arktisella alueella.
Eläkkeellä oleva Yhdysvaltain kenraaliluutnantti Ben Hodges, Yhdysvaltain armeijan entinen Euroopan komentaja, kertoi Arctic Today -lehdelle, että Euroopan puolustuksen tulevaisuudessa on enemmän kuin kysymys resursseista.
– Tietenkin Eurooppa pystyy puolustamaan itseään, mutta se vaatii poliittista tahtoa. Kaikki tietävät, että Venäjä on pahis. Ja olen kuullut vuosia (puheita), että meidän täytyy ryhdistäytyä, mutta kukaan ei ole ryhdistäytynyt.
Hodges arvioi, että Euroopan arktisen alueen – erityisesti Norjan, Ruotsin ja Suomen kaltaisten maiden – puolustaminen ilman Yhdysvaltoja olisi vaikeaa, mutta ei mahdotonta.
– Sotilaalliset voimavarat ovat olemassa. Puuttuvaa ei ole kyky, vaan poliittinen tahto. Norjan kaltaiset valtiot ovat tarpeeksi rikkaita tehdäkseen paljon enemmän, mutta ovat päättäneet olla tekemättä. Se ei ole resurssiongelma, se on valinta.
Hän varoitti, että Naton pelotevoima, erityisesti artikla 5, on perinteisesti tukeutunut paitsi sen oikeudelliseen rakenteeseen, myös käsitykseen yhtenäisyydestä ja varmuudesta.
Hodges väittää, että todellinen vaara piilee Naton pelotteen uskottavuuden heikkenemisessä.
– Ei ole koskaan ollut kysymys siitä, täyttääkö jokin maa (artikla 5:n) … Nyt on.
Tämä epäilys on kasvanut viime kuukausina. Helmikuun 17. päivänä 2025 Münchenin turvallisuuskonferenssissa Yhdysvaltain varapresidentti J. D. Vance kyseenalaisti avoimesti Yhdysvaltojen sotilaallisen roolin Euroopassa ja piti sitä strategisena ylityönä, joka ei sovi yhteen Yhdysvaltojen sisäisten prioriteettien kanssa.
Uusia uhkia ja uusia liittoutumia
Aluetta uhkaavien uhkien osalta Hodges ei ole huolissaan vain Venäjän avoimesta aggressiosta, vaan myös sen hybriditaktiikoista – sabotaasista, kyberhyökkäyksistä ja merenalaisen infrastruktuurin painostuksesta. Nämä taktiikat ovat jo voimistuneet arktisella ja Baltian alueilla ja voivat kärjistyä, jos Moskova aistii Naton heikentyneen tai jakautuneen.
Tohtori Paal Sigurd Hilde, Norwegian Defense University Collegen sotatutkimuksen professori, on samaa mieltä siitä, että arktisesta alueesta voi tulla vakava haavoittuvuus Euroopalle, jos Yhdysvaltain tuki hiipuu. Hän on kuitenkin varovaisempi arvioidessaan Euroopan itsenäisiä kykyjä.
– Pystyvätkö Euroopan maat puolustamaan Suomea, Ruotsia ja Norjaa ilman Yhdysvaltain tukea? Minun silmissäni kyllä, jos Iso-Britannia ja Saksa ja muut osallistuvat, mutta paljon vaikeammin ja suuremmilla tappioilla, Hilde sanoi.
Hän kuitenkin varoitti, että syrjäisten ja symbolisesti tärkeiden alueiden, kuten Huippuvuorten, puolustaminen ilman amerikkalaista apua olisi todennäköisesti Euroopan nykyisen kapasiteetin ulkopuolella.
Hodges uskoo, että nykyinen geopoliittinen hetki voi olla käännekohta.
– On sääli, että Eurooppa tarvitsee Yhdysvaltoja muistuttamaan sitä noudattamaan sopimusvelvoitteitaan. Mutta jos tämä on sitä, mitä tarvitaan, jotta maat vihdoinkin toimisivat, niin ehkä se on parempi pitkällä aikavälillä.
Merkkejä tästä muutoksesta alkaa näkyä. Alkuvuodesta Iso-Britannia ja Norja ilmoittivat suunnitelmistaan tehdä uusi pohjoiseen keskittyvä puolustussopimus, jonka tavoitteena on tehostaa yhteisiä operaatioita, tiedustelutietojen jakamista ja merenalaisen infrastruktuurin suojelua.
Hodgesille Iso-Britannia erottuu Euroopan maana, joka todennäköisimmin astuu suurempaan johtajuuteen.
– Alueella on enemmän kuin tarpeeksi taisteluvoimaa ja potentiaalia. Ongelmana on aina ollut koordinaatio ja sitoutuminen.
Mitä tulee ydinpelotteeseen, Hilde ja Hodges ovat yhtä mieltä siitä, että Ranska ja Iso-Britannia ovat ainoat todelliset vaihtoehdot Euroopalle, jos Yhdysvallat vetäytyy (Natosta). Mutta kuinka ydinsateenvarjo toteutettaisiin, jää roikkumaan ilmaan.
– Ei ole selvää, kuinka pitkälle Britannia on valmis menemään yksin tarjoamalla niin sanottua laajennettua ydinpelotevoimaa Pohjois-Euroopan maille, Hilde sanoi.
– Ranska on puhunut tämän tarjoamisesta muille Euroopan maille, mutta tietääkseni se ei ole ollut selvillä yksityiskohdista siitä, mitä tämä sisältää tai miten se toimisi. Harvat näyttävät olevan innokkaita ottamaan vastaan ranskalaisen idean.
Hildenin veikkaus on, että Pohjois-Euroopan maat yhdistyisivät jonkinlaiseen ”mini-Natoon” pohjoisessa … Pohjoismaat, Baltia, Puola, Saksa, BeNeLux-maat ja Iso-Britannia, hän sanoi.
