Kylmä sota muuttui kuumaksi kesäkuun 25 päivänä 1950, kun Kiinan ja Neuvostoliiton tukeman Pohjois-Korean joukot tunkeutuivat Etelä-Koreaan.
YK tulkitsi toimet avoimeksi hyökkäykseksi ja pian Yhdysvaltojen johtama kansainvälinen liittouma kiirehti pelastamaan ahdinkoon ajetun Etelä-Korean armeijan, joka oli kutistunut parissa viikossa alkuperäisestä liki 100 000 miehen vahvuudestaan vain hieman yli 20 000 mieheen.
Yli kolme vuotta kestänyt sota oli verinen ja vaati kaikkiaan yli miljoona uhria. Yhdysvaltojen nopealla päätöksellä puuttua Korean tilanteeseen ja valmiudella uhrata kymmeniä tuhansia amerikkalaisia henkiä oli kuitenkin kauaskantoisia seurauksia, joista on kerrottu julkisuuteen aiemmin vain vähän.
Yhdysvaltojen kansallisen turvallisuuden viraston NSA:n salaisessa sisäisessä lehdessä Cryptologic Quarterlyssä julkaistiin vuonna 1998 edelleen osin salattuun materiaaliin perustuva huippusalaisen turvallisuusluokituksen saanut artikkeli Dodging Armageddon: The Third World War That Almost Was, 1950 (Väistetty maailmanloppu: Kolmas maailmansota, joka oli vähällä syttyä 1950).
Artikkeli löytyy NSA:n avoimesta arkistosta. Osia artikkelista ja sen lähdeluettelosta on yhä salattu. Nämä kohdat tekstistä on peitetty. Entinen NSA:n tiedusteluasiantuntija ja Yhdysvaltojen laivastokorkeakoulun tiedusteluopin professori John Schindler kertoi artikkelista tällä viikolla blogissaan ja paljasti kirjoittaneensa sen. NSA:n julkaisemassa versiossa artikkelin kirjoittaja on vielä päätetty pitää pimennossa.
Schindlerin artikkelissa paljastetaan maailman olleen Korean sodan aikana paljon lähempänä kolmatta maailmansotaa kuin aiemmin on uskottu.
Tämä sota ei olisi kuitenkaan alkanut Koreasta vaan keskeltä Eurooppaa.
Stalinin pakkomielle
John Schindlerin mukaan Korea merkitsi Kremlille kuivaharjoittelua Neuvostojohtaja Josif Stalinin todellista päähänpinttymää varten. Se oli Jugoslavian kommunistidiktaattorin Josip Broz Titon hallinnon kaataminen.
Stalin ja Tito olivat riitautuneet pahasti jo 1940-luvun lopulla. Stalin ei voinut sietää sitä, että Jugoslavian tiedustelupalvelu tuki ja aseisti Kreikan kommunistikapinallisia. Neuvostojohtajasta Tito leikki tulella. Kreikan hallinnolla oli Yhdysvaltojen tuki eikä Stalin uskonut, että vallankumoukselle olisi mitään mahdollisuuksia.
Tito ei kuitenkaan suostunut Stalinin vaatimuksiin ja jatkoi kreikkalaisten kommunistien tukemista. Titon itsepäisyys johti lopulta siihen, että Stalin päätti erottaa Jugoslavian kommunistien kansainvälisestä järjestöstä Kominformista.
Yksi Neuvostoliiton tärkeimmistä liittolaisista oli muuttunut hylkiöksi ja Stalinin propagandakoneisto alkoi suoltaa Titon hallinnon vastaista retoriikkaa.
Pian ympäri neuvostoblokkia suoritettiin useita puhdistuksia, joissa surmattiin tuhansia väitettyjä Titon tukijoita. Puhdistuksiin ryhdyttiin myös Jugoslaviassa. Titon salainen poliisi UDB etsi armotta neuvostomielisiä, passittaen hautaan 7 000 armeijan upseeria ja noin 1 700 UDB:n omaa virkailijaa. Jugoslavian pahamaineisiin poliittisiin vankiloihin joutui jopa 100 000 ihmistä.
Neuvostoliiton ja Jugoslavian välit heikkenivät nopeasti ja Jugoslavian rajalla käytiin jatkuvia tulitaisteluita Neuvostoliiton tukemien sabotöörien ja Jugoslavian rajavalvontajoukkojen välillä.
John Schindler kertoo Titosta tulleen Stalinille pakkomielle.
”Minun ei tarvitse kuin heilauttaa pikkusormeani ja Titoa ei ole enää olemassa”, hänen kerrotaan kerran todenneen tulevalle seuraajalleen Nikita Hruštšoville.
Lukuisat salamurhayritykset eivät kuitenkaan onnistuneet ja Neuvostoliitossa alettiin laatia suunnitelmia massiiviselle sotilaalliselle ratkaisulle.
Maailmansodan asetelma
Neuvostoliitto kaavaili suurta yllätyshyökkäystä Jugoslaviaan. Isku alkaisi Unkarista ja Romaniasta 300 000 miehen ensimmäisellä aallolla. Toisessa aallossa seuraisivat Neuvostoliiton armeijan moottoroidut joukot, jotka valtaisivat pääkaupunki Belgradin.
John Schindler kertoo artikkelissaan Neuvostoliiton suunnitelman yksityiskohtien paljastuneen Nato-maille vasta vuonna 1956, kun Unkarin hyökkäysjoukkojen komentajaksi joitakin vuosia aiemmin valittu kenraali Béla Király loikkasi länteen.
Schindlerin mukaan Neuvostoliiton halu kaataa Titon Jugoslavia johti asetelmaan, joka olisi purkautunut kolmanneksi maailmansodaksi. Lännelle neuvostovastainen Jugoslavia tarkoitti puskuria Neuvostoliiton ja Italian ja Kreikan välissä, ja siitä oli pidettävä kiinni. Myös Tito ymmärsi asemansa ja takasi puolustavansa länsinaapureitaan.
Yhdysvaltojen keskustiedustelupalvelu CIA tuli Schindlerin mukaan siihen lopputulokseen, että Neuvostoliitto saattaisi aloittaa hyökkäyksen koska tahansa. Jugoslavian selviytymisen arvioitiin riippuvan ”länsimaisen avun tasosta ja nopeudesta”.
Yhdysvallat aloitti sotilaallisen tukiohjelman heti 1950-luvun alussa. Vuoteen 1955 mennessä Jugoslavia oli saanut apua jo 500 miljoonalla dollarilla. Ohjelmaa pidettiin kuitenkin riittämättömänä.
John Schindler kirjoittaa Britannian sotilasjohdon julistaneen jo helmikuussa 1951, että Neuvostoliiton hyökkäys Jugoslaviaan ”johtaisi globaaliksi leviävään sotaan”, jota ei voitaisi pitää alueellisena kuten Korean sotaa. Samaa mieltä oltiin Yhdysvalloissakin.
Vapaus käyttää ydinaseita
”Kun otetaan huomioon Naton tavanomaisten joukkojen heikkous. Oli väistämätöntä, että ydinaseet nostettaisiin pöydälle”, kirjoittaa Schindler.
Vielä 1950-luvulla Neuvostoliiton maajoukot olivat Euroopassa täysin ylivoimaisia Naton armeijoihin verrattuna.
Schindlerin mukaan Naton johdolle oli itsestään selvää, että Neuvostoliiton hyökkäykseen Jugoslaviaan olisi pakko vastata ydinaseita käyttämällä.
Jännitteet saavuttivat lakipisteensä tammikuussa 1951, kun Neuvostoliitto järjesti Unkarissa jättimäiset sotaharjoitukset, joihin osallistui peräti 80 000 sotilasta. Joukot harjoittelivat hyökkäystä Jugoslaviaan. Kenties merkittävintä harjoituksissa oli se, että Jugoslavian toiseksi puolustusrintamaksi oletettiin niissä Yhdysvaltojen armeija.
Schindler huomauttaa, että myös Neuvostoliitto oli jo tuolloin ydinasevaltio, eikä lännen suurin sotilaallinen valttikortti enää pelottanut Stalinia.
Harjoituksien jälkeen jännitteet kuitenkin laskivat, eikä lähes varmana pidettyä invaasiota ja sitä seuraavaa ydinasein käytyä kolmatta maailmansotaa koskaan tullut. Tähän olivat syynä Korean tapahtumat.
”Amerikkalaisten vahva kommunistisen aggression vastainen väliintulo Itä-Aasiassa verisenä vuoden 1950 kesänä pelasti lopulta paljon enemmän kuin vain Etelä-Korean vapauden”, John Schindler kirjoittaa.
Hänen mukaansa Korean sodan uhrauksien todellinen saavutus oli ”kolmannen maailmansodan ja jopa ydintuhon välttäminen”.
Käsitystä tukevat myös Jugoslavian valloitusta käsitelleisiin korkean tason kokouksiin osallistuneen loikkarikenraali Béla Királyn paljastukset.
Királyn mukaan Korean sodalla ja Jugoslavialla oli vahva yhteys. Hän kertoo Neuvostoliiton ajoittaneen Korean sodan laukaisemisen niin, että Jugoslavian hyökkäysvalmistelut saatiin päätökseen ennen sen alkua. Schindler kirjoittaa Királyn todenneen amerikkalaisten vahvan reaktion Koreassa ”tappaneen Stalinin lempihankkeen ennen kuin se ehti syntyäkään”.
