Nimekäs brittiläinen turvallisuuspolitiikan tutkija Keir Giles pitää valitettavana, että useissa läntisissä medioissa spekuloidaan sillä, oliko Venäjä vai Ukraina Hersonin alueella sijaitsevan Nova Kahovkan padon räjäyttämisen takana.
– Tämä osoittaa, että osa läntisistä tiedotusvälineistä ei edelleenkään osaa tai halua tehdä itsestäänselviä johtopäätöksiä siitä, kenen hallinnassa pato oli, kenen etuja sen tuhoaminen palvelee, kuka loi veden paineen padon taakse ja kuka hyötyy Ukrainan puolella olevien evakuointipisteiden pommittamisesta, Chatham House -ajatushautomossa työskentelevä Giles sanoo Verkkouutisille.
Patoon kohdistettu isku ei hänen mukaansa kerro mitään uutta Venäjän päämääristä eikä sodankäynnin menetelmistä sodassa, koska kyse on vain pyrkimyksestä aiheuttaa taloudellisen, ekologisen ja humanitaarisen katastrofin avulla mahdollisimman suurta vahinkoa Ukrainalle.
– Se voi viestiä siitä, että Venäjä pitää Ukrainan vastahyökkäyksen uhkaa lähes välittömänä ja haluaa siksi sekä kääntää ukrainalaisten huomion katastrofiin että vaikeuttaa heidän etenemistään alueella, joka on nyt tulvan vallassa, hän toteaa.
Vaihtoehtoisesti räjäytyksen ajoitus saattaa hänen mukaansa selittyä sillä, että kaikki tarvittavat valmistelut oli tehty: vedenpinta oli nostettu ennätysmäisen korkealle tasolle, ja Venäjällä oli juuri astunut voimaan laki, joka kieltää patorakennelmien tuhoamisen tutkimisen.
Merkkejä Venäjän heikkoudesta
Ukrainan pian alkavaksi ennustettuun vastahyökkäykseen on ladattu monenlaisia, osin ehkä ylimitoitettujakin odotuksia. Se, kuinka realistisia odotukset ovat, riippuu Gilesin mukaan siitä, kuka niitä esittää.
– Ukrainan viranomaiset ovat pyrkineet huolellisesti hallitsemaan odotuksia ja varmistamaan, ettei kukaan lupaa sellaista näyttävää etenemistä, jollaisen viime syksynä näimme, hän sanoo.
Dramaattiseen läpimurtoon uskovia on hänen mukaansa saattanut rohkaista se tosiasia, että Venäjä ei ole kyennyt vastaamaan Ukrainan hyökkäyksiin rajan yli Belgorodin alueella.
– Epäonnistuminen ei johdu ainoastaan siitä, että rajaa ei puolustettu ja että alueella on niin vähän sotilaallista puolustusta, vaan myös siitä, että Venäjän siviiliviranomaiset ovat eivät ole kyenneet alkuunkaan johdonmukaiseen reagointiin millään tasolla presidentti Vladimir Putinista aina paikallisiin pormestareihin, hän toteaa.
– Siviilihallinnon tyhjiö näyttää olevan täydellinen, mikä on tietenkin erittäin rohkaisevaa niille, jotka ovat arvioineet, että Ukrainan päättäväinen ja onnistunut eteneminen voisi riittää paitsi Venäjän sotilaallisen vastarinnan murtumiseen, myös merkittävään poliittiseen muutokseen Venäjällä. Se on hyvin optimistinen ja maksimalistinen näkemys, mutta on vaikea väittää, että Belgorodissa näkemämme todisteet Venäjän valtion kyvyttömyydestä eivät olisi totta.
Usean sukupolven haaste
Lukuisat asiantuntijat ovat viime viikkoina varoittaneet, että Venäjän käymä hyökkäyssota saattaa Ukrainan vastahyökkäyksestä huolimatta pitkittyä ja että silloinkaan, kun taistelujen aktiivinen vaihe aikanaan päättyy, Venäjän muodostama uhka ei poistu. Tämä on Gilesin mielestä tärkeää tiedostaa lännessä, kuten myös se, että paluuta entiseen ei ole.
– Lännen on ensinnäkin keskityttävä tukemaan Ukrainaa, jotta sota kyetään voittamaan. Vielä sen jälkeenkin on pidettävä mielessä, että se ei riitä Venäjä-ongelman ratkaisuksi, hän sanoo.
Hän arvioi lännessä ymmärrettävän yhä paremmin, että kyse ei ole vain sodan voittamisesta tai Putinin syrjäyttämisestä, jotta Venäjä muuttuisi ja sen suhtautuminen naapureihinsa muuttuisi, vaan pitkän aikavälin systeemisestä ongelmasta, joka on läsnä sukupolvien ajan.
Johtavien läntisten poliitikkojen velvollisuus on hänen mielestään huolehtia siitä, että kansalaiset tiedostavat ongelman mittakaavan mahdollisimman laajasti.
—
Kaksi Keir Gilesin tietokirjaa on julkaistu myös suomeksi: Moskovan opit — Mikä saa Venäjän vastustamaan länttä (Docendo 2020) ja Venäjän sota jokaista vastaan – ja mitä se sinulle merkitsee (Docendo 2022).