Rikos- ja prosessioikeuden professori Matti Tolvanen ihmettelee syyttäjän toimintatapaa kansanedustaja Päivi Räsäsen (kd.) oikeusprosessissa.
Helsingin käräjäoikeus hylkäsi tällä viikolla kaikki Räsästä koskeneet syytteet kiihottamista kansanryhmää vastaan. Oikeus katsoi tuomiossaan syyttäjän esittäneen myös Räsäsen sanomisina Ruben Stillerin radio-ohjelmassa väitteitä, joita hän ei ollut esittänyt.
– Onhan se huolestuttavaa, koska toki syytteessä pitäisi kuvata ne tosiseikat, joihin syyte perustuu ja jos ne tosiseikat ovat sitten vääriä, Tolvanen kommentoi asiaa Verkkouutisille.
Käräjäoikeus toteaa tuomiossaan, että ”syytteessä väitetään, että Räsäsen mukaan, jos homoseksuaalisuus on geneettinen ominaisuus, se on tällöin geneettinen rappeuma ja geeniperimä, joka aiheuttaa sairautta ja häiriötä. Tällaista väitettä radio-ohjelmasta ei ilmene”.
Oikeuden mukaan ”todisteena esitetystä ohjelmatallenteesta käy ilmi, että Räsänen on puhunut geneettisen perimän osuudesta homoseksuaalisuudessa ja yleisesti ihmisen geeniperimän rappeutumisesta. Hän ei kuitenkaan ole tehnyt syytteessä esitettyä väitettä”.
Lisäksi oikeus toteaa, että ”syytteessä väitetään myös, että Räsäsen uskonnolliseen näkemykseen sisältyisi ajatus, jonka mukaan homoseksuaalit eivät ole Jumalan luotuja kuten heteroseksuaalit. Myöskään tällaista väitettä ei radio-ohjelmasta ilmene”.
Käräjäoikeuden mukaan Räsäsen radio-ohjelmassa esittämiä homoseksuaaleja koskevia lausumia voidaan pitää heitä loukkaavina, mutta niissä ei ole kyse vakavuudeltaan sananvapauden suojan ulkopuolella olevasta vihapuheesta.
– On aika harvinaista, että tuomioistuin toteaa, että tämä mitä on syytetty, ei vastaa sitä, mitä joku on lausunut. Siinä mielessä ei tämä mitenkään hyvä asia ole, sanoo Tolvanen.
– Varmaan siinä on kuunneltu huonosti tai onko ollut joku ennakko-olettama, mitä henkilö on sanonut eli tavallaan kuullaan se, mitä halutaan kuulla, hän pohtii.
Tolvasen mielestä syyttäjän esittämät väitteet olivat myös ”aika rankkoja” panettelun ja solvaamisen näkökulmasta ja jos oikeus olisi katsonut ne sellaisinaan oikeiksi, tällä olisi voinut olla vaikutus lopputulokseen.
Rikos- ja prosessioikeuden professorin mielestä asiaa ei ole kuitenkaan syytä dramatisoida, koska järjestelmä on itsessään korjaava. Jos käräjäoikeus toteaa, että syyte ei pidä paikkansa, se hylkää sen – kuten tässäkin tapauksessa.
– Olettaisin, että tämä koulutuskysymyksenä syyttäjäpuolella nousee entistä enemmän esiin, että syytteessä pitää kuvata hyvin tarkasti nämä asiat.
Syyttäjä kiistää väärät väitteet
Valtionsyyttäjä Anu Mantila kiistää, että kansanedustajan sanomisia oli kirjattu tai tulkittu syyttäjän puolelta huolimattomasti. Hän katsoo oikeuden tehneen toisenlaisen tulkinnan sitaateista, jotka hänen mukaansa oli kirjattu syytteeseen oikein.
– Syytteessä ei ole mitään vääriä väitteitä, vaan korkeintaan voidaan olla eri mieltä siitä, miten Räsäsen oikein siteerattuja lausumia on tulkittava, hän sanoo.
Mantila toteaa, että oikeus ei nähnyt sellaista merkityssisältöä sitaateille, kuin syyttäjän mielestä oli nähtävä.
– Oikeus ei puhu myöskään valehtelemisesta eikä totuudenvastaisten väitteiden esittämisestä. Käräjäoikeus ei kerro eikä sano, että syyttäjä olisi valehdellut, hän lisää.
Mantilan mukaan syyttäjä ei olisi voinut vain siteerata lausumia, vaan oli velvollinen esittämään niistä tulkinnan, jotta käräjäoikeudelle ilmenisi, miten ne myös täyttävät syyttäjän mielestä kiihottamisrikoksen tunnusmerkistön.
