Viestipalvelu Telegramin venäjänkielisellä General SVR-tilillä julkaistiin perjantaina 27. lokakuuta kirjoitus, jossa kuvailtiin minuuttien tarkkuudella Venäjän diktaattorin Vladimir Putinin kuolemaan edellisiltana johtaneita tapahtumia. Väitteelle ei ollut mitään todisteita, mutta se levisi silti länsimaisessa mediassa huhupuheena Suomea myöten.
Kanavan nimi antaa vaikutelman siitä, että kyseessä olisi Venäjän ulkomaantiedustelun kenraali. Kanavan taustalla on aiemmin arveltu olevan salaliittoteorioihin uppoutunut entinen moskovalaisakateemikko, valtiotieteilijä Valeri Solovei. Toinen mahdollisuus on harkovalainen lakimies Viktor Jermolajev, joka on kuitenkin tiukasti kiistänyt liittyvänsä kanavaan.
Putinin ”kuolinuutisessa” Soloveihin yhdistäviä piirteitä on uskomus siitä, että Putin on kuollut ja häntä esittävät eri kaksoisolennot. Kaiken taustalla naruista vetelisi turvallisuusneuvoston sihteeri Nikolai Patrushev, joka pitää hallintoa pystyssä esittämällä Putinin olevan hengissä.
Tunnettu Venäjä-asiantuntija ja historioitsija, professori Mark Galeotti arvioi In Moscow’s Shadows podcastissaan, että yksittäiseen lähteettömään some-viestiin perustunut väite levisi myös lännessä, koska se resonoi läntisen toiveajattelun kanssa. Putinin kuolema, kun mahdollisesti voisi auttaa lopettamaan sodan Ukrainassa.
Venäjää johtajan ympärillä on keskiaikainen hovi
Putin ei ole kuitenkaan kuolematon. Jonain päivänä hän kuolee ja sillä tulee olemaan suuri vaikutus hallinnolle, jota Mark Galeotti kuvailee ”keskiaikaiseksi hoviksi suhteellisen modernin byrokraattisen valtion keskiössä”. Tämän hovin asema on riippuvainen tsaarista eli Putinista.
Galeotti huomauttaa Venäjän hallinnon olevan henkilökeskeinen. Vaikka seuraaja olisi kovakin putinisti, tulisi tämä tuomaan silti muutoksia, koska häneltä puuttuisivat Putinin vallan mahdollistavat henkilösuhteet. Putin on rakentanut autoritaarisen järjestelmänsä lähes neljännesvuosisadan aikana, joten hänen seuraajansa olisi heikompi eikä automaattisesti edeltäjänsä kaltainen itsevaltias.
Professori on kuitenkin varma siitä, ettei kansalla juuri ole hirveästi päätettävää asiassa. Perustuslain ja muun lainsäädännön merkitystä on Venäjällä varsin vähäinen. Vaalit järjestettäisiin vain eliitin valitseman uuden johtajan aseman legitoimiseksi ja vahvistamiseksi, eikä niiden tarvitsisi olla lainkaan vapaat ja rehelliset.
Galeotti arvioi, että Ukrainan sodan loppuminen olisi huomattavasti todennäköisempää, jos henkilökohtaisesti hyökkäyksen Ukrainaan määrännyttä Putinia ei enää olisi. Erityisesti, jos tähän liittyisi valtataistelu Moskovassa.
– En oleta katutaisteluita Moskovan keskustassa tai sotaherrojen keräävän joukkojaan kamppaillakseen vallasta, mutta meidän tulee tunnustaa, että pinnan alla on runsaasti tilaa kilpailulle ja valtakamppailulle.
Historioitsijan mukaan tilanne muistuttaisi Josif Stalinin kuoleman jälkeistä tilannetta. Selvää vahvaa seuraajaa ei ole ja kokonainen sukupolvi on kasvanut saman johtajan alaisuudessa. Merkittävänä erona on se, että johtajan ulkopuolista vallanlähdettä ei ole, kuten neuvostoaikana, jolloin se oli kommunistinen puolue, sen keskuskomitea ja politbyroo.
Nykyinen pääministeri voisi olla kompromissijohtaja
Galeotti arvelee, että Putinin seuraaja voi olla eliitin konsensuksen tulosta eli kaikille sen valtaryhmittymille vähiten huono vaihtoehto, jonka kanssa pärjäävät turvallisuuselimet silovikkeineen, oligarkit ja muu hallinto.
Nikolai Patrushevia Galeotti ei pidä todennäköisenä, koska hän on hovin jäsen, ei omaa ”aseistusta” ja on liian kytköksissä nykyiseen hallintoon. Patrushevilla ei myöskään ole perustuslaillisesti edes nimellistä edellytystä seuraajaksi.
Vladimir Putinin seuraaja saattaisi Mark Galeottin mukaan aluksi itse asiassa olla edeltäjäänsä kovempi sotahaukka vahvistaakseen valtansa.
Tällainen historian esimerkki on viimeinen neuvostojohtaja Mihail Gorbatshov, joka sodan vastustamisestaan huolimatta ensin kiihdytti Afganistanin sotaa näyttääkseen kenraaleilleen, ettei näiden tie ole kestävä. Liian nopealla uudistamisella Gorbatshov olisi vaarantanut oman asemansa.
Konsensusvalinta Putinin seuraaja voisi olla nykyinen pääministeri Mihail Mishustin. Hän myös olisi myös perustuslaillisesti presidentin viransijainen – niin Putin itsekin valtansa saavutti.
Pääministeri on ollut kansan parissa Venäjän suosituin luotetuin päättäjä Putinin jälkeen. Koronapandemian aikana Putin vetäytyi päätöksenteosta ja jätti ongelmien hoidon muille, vähäteltyään ensin tautia. Tuolloin Mishustin yritti tehdä Venäjän kehnolle koronatilanteelle jotakin yhdessä Moskovan pormestarin Sergei Sobjaninin kanssa.
Mihail Mishustin on erittäin pätevä teknokraatti, joka digitalisoi ja tehosti Venäjän vanhanaikaisesti pyörinyttä verotusta. Hän sai Venäjän veroviraston johtajana verojen välttelyn kuriin ja sai kerättyä samalla kansalaisilta paljon digitaalista tietoa, jota moderni diktatuuri tarvitsee. Esimerkiksi jokainen kassakone on nykyään kytketty Venäjän valtiolliseen taloushallintoon.
Mishustin ei ole myöskään kytköksissä niin sanottuun ”sotapuolueeseen”. Hän ei ole uponnut äärimmäiseen ”Z-patriotismiin”, kuten entinen presidentti ja pääministeri Dmitri Medvedev. Mishustin olisi kannattanut Donbasin osalta ”neuvottelujen jatkamista länsimaiden kanssa” eikä halunnut radikaaleja toimia, joihin Putin sitten ryhtyi.
Mark Galeottin mukaan pääministeri saisi tuekseen oligarkit, jotka ovat olleet nykyisen hallinnon aikana lähinnä huolissaan siitä, menettävätkö he omaisuutensa, jos toimivat tai sanovat jotain Putinin mielestä epämieluista. Mishustinilla ei tiettävästi ole hirveästi liittolaisia tai jotain selvää taustaryhmää takanaan, mikä voi olla itse asiassa myönteinen seikka. Tällöin hän olisi selvin kompromissiehdokas myös esimerkiksi turvallisuusmiehille eli silovikeille.
Eri asia sitten on, olisiko Mihail Mishustin halukas Putinin seuraajaksi. Hän on hallinnon jäsenenä kerryttänyt 50 miljoonan dollarin kiinteistöomaisuuden ja nauttinut käytäntöön keskittyvän teknokraatin asemastaan.
