Venäjän syyskuinen hyökkäys Kupianskissa päättyi tappioon sekä tuhansien sotilaiden ja kymmenien panssarien menetykseen. Entinen Yhdysvaltain merivoimien erikoisjoukkojen sotilas Chuck Pfarrer on arvioinut Kyiv Postille, miksi hyökkäys epäonnistui.
Venäjän hyökkäyksen kärki koostui 20 taistelupanssarivaunusta sekä 40 rynnäkköpanssarivaunusta ja miehistönkuljetusvaunusta. Joukkoja oli pataljoonallinen. Tarkoituksena oli edetä Oskil-joelle, joka sijaitsi noin 10 kilometriä Ukrainan puolustuslinjojen takana.
Iskujoukko oli jaettu kahteen osaan. Molemmat hyökkäsivät suoraan kohti länttä Pištšanajoen pohjois- ja eteläpuolella. Pohjoisessa ryhmässä oli 10 panssarivaunua ja 30 muuta ajoneuvoa, eteläisessä 10 panssarivaunua ja 10 muuta ajoneuvoa.
Pfarrerin mukaan Venäjä yritti hyökkäyksessä hyödyntää laadun sijaan määrää. Tavoitteena oli murtaa Ukrainan puolustuslinjat heittämälle taistelukentälle suuri määrä panssareita ja sotilaita.
Venäläisjoukot olivat kuitenkin heikosti koulutettuja. Heiltä puuttuivat pimeänäkölaitteet, jonka vuoksi hyökkäykseen valmistauduttiin kirkkaassa päivänvalossa. Ukrainalaisdroonien oli helppo havaita lähestyvät venäläisjoukot.
Kun venäläiset aloittivat hyökkäyksensä, ukrainalaiset olivat valmiina.
Toinen venäläisten tekemä virhe oli hyökkäyksen jamainen kahteen eri ryhmään. Molemmat ryhmät toimivat itsenäisesti, eivätkä ne pystyneet tukemaan toisiaan. Ryhmien välissä oli Pištšanajoki ja sitä ympäröivät suot, mikä teki tulituen antamisesta mahdotonta.
Molemmat ryhmät etenivät kohti länttä kolonnana. Käytännössä tämä tarkoitti, että vain kolonnan ensimmäinen ajoneuvo pystyi tulittamaan ukrainalaisia. Loput olivat jonossa ensimmäisen panssarin takana.
Ukrainalaisjoukot olivat taas valmistautuneet hyökkäykseen. Venäjän mahdolliset etenemisreitit oli miinoitettu ja etulinja vahvasti linnoitettu. Tykistölle oli annettu valmiit koordinaatit todennäköisimpiin Venäjän etenemisreitteihin.
Pohjoinen ryhmä tuhottiin ensimmäisenä. Droonit tuhosivat nopeasti Venäjän hyökkäyksen kärjen. Kun kolonnan ensimmäinen panssari tuhottiin, sen takana olevat ajoneuvot jäivät jumiin.
Paniikissa venäläispanssarit yrittivät päästä irti kolonnasta, mutta tällöin ne ajoivat suoraan ukrainalaisten asettamiin miinoihin.
Lopulta venäläiset hylkäsivät ajoneuvonsa ja pakenivat kohti omiaan linjojaan, samalla kuin Ukrainan droonit ja tykistö tulitti pakenevia hyökkääjiä. Kaikki pohjoisen ryhmän panssariajoneuvot tuhoutuivat tai vaurioituivat hyökkäysyrityksessä.
Myös eteläinen ryhmä kohtasi samanlaisia ongelmia. Kolonnat pysäytettiin, miinat tuhosivat paniikissa pakenevat vaunut ja droonit sekä tykistö tekivät selvää jälkeä lopuista.
– Taistelukontaktista täyteen tappioon 20 minuutissa, Pfarrer tiivistää.
Venäjä menetti taistelussa 18 taistelupanssarivaunua ja 37 rynnäkköpanssarivaunua. Kaatuneina tai haavoittuneina menetettiin noin 1000 sotilasta.
– Käytännössä koko hyökkäysryhmällä pyyhittiin pöytää, Pfarrer huomauttaa.
Pfarrerin mukaan Kupianskin epäonnistunut hyökkäys osoittaa, miksi suurin osa Venäjän hyökkäyksistä on paljon pienempiä – noin 30-60 sotilaasta koostuvia. Venäläisupseereilla ei ole riittävää osaamista ryhtyä suuremman mittakaavan hyökkäyksiin.
Vastaavat suuremmat hyökkäykset ovat epäonnistuneet samalla tavalla useasti. Ukraina onkin viime aikoina torjunut useita vastaavia hyökkäyksiä muun muassa Pokrovskin rintamalohkolla.
– Odotettavissa on, että Venäjän taistelukyky heikkenee jatkossa entisestään. Venäjä ei tule voittamaan tätä, Pfarrer päättää.
