Päällimmäisenä mielessä oli huoli työntekijöistä. Näin yrittäjä Kari Komsi muistelee päivää, jolloin Ilmajoen ja Kurikan sote-palveluista vastaava JIK-liikelaitoskuntayhtymä ilmoitti lopettavansa palvelujen ostamisen Jurvan Pesulalta.

– Se oli hirviä paikka meille molemmille yrittäjille, kun kerrottiin, että näin tulee käymähän. Heti tuli mieleen, että joudummeko irtisanomaan työntekijät. Ei sitä tunnetta voi sanoin kuvailla, eteläpohjalainen yrittäjä muistelee.

Komsi on ollut noin seitsemän vuotta pesulan toinen osakas. Terveyskeskusten ja hoivakotien pyykkejä pesemällä yritys on pystynyt työllistämään 5–7 työntekijää vakituisesti sekä paikallisia nuoria kesälomien aikana. Yritys tarjoaa pesulapalveluja myös yrityksille ja paikallisille asukkaille, mutta liikelaitoskuntayhtymä on ollut selvästi suurin ja tärkein asiakas.

– Töistämme 70–80 prosenttia on tullut sieltä, Komsi avaa lukuja.

Jurvan Pesulassa uskottiin yhteistyön jatkumiseen, vaikka JIKin toiminta siirtyy vuodenvaihteessa aloittavalle Etelä-Pohjanmaan hyvinvointialueelle. Kilpailutuksesta oli Kari Komsin mukaan puhuttu hankintayksikön kanssa. Päättäjillä oli kuitenkin toisenlaiset suunnitelmat.

Viime vuoden tammikuussa JIKin johtokunta päätti hankkia osakkuuden useiden kuntien ja kuntayhtymien omistamasta Seinäjoen Keskuspesulasta eli nykyisestä Provinasta. Näin liikelaitoskuntayhtymästä tuli niin sanottu omistaja-asiakas julkisomisteiseen pesulaan, josta palvelut voidaan jatkossa hankkia suoraan ilman kilpailutusta.

Pesulayrittäjän mukaan päätös tuli täytenä yllätyksenä. Miten voi olla edes mahdollista, että hankinnasta ei tarvitse järjestää reilua ja avointa kilpailutusta? Puhutaan kuitenkin veronmaksajien rahoista, jotka pitäisi käyttää mahdollisimman tehokkaasti.

Nimellinenkin omistus riittää

Yrittäjän näkökulmasta hankintalaki alkaa lupaavasti. Sen mukaan valtion ja kuntien viranomaisten sekä muiden julkisten hankintayksiköiden on kilpailutettava hankintansa ja käyttöoikeussopimuksensa. Kilpailutuksessa edullisimman kriteerit täyttävän tarjouksen tehnyt yritys valitaan palvelun tuottajaksi. Siinä Jurvan Pesula oli arvioinut pärjäävänsä hyvin.

Sitten laissa mainitaan poikkeus. Kilpailutusta ei ole pakko järjestää, jos hankintayksikkö tekee hankinnan omalta sidosyksiköltään. Tästä käytetään nimeä in-house-järjestely. Tämä mahdollistaa sen, että jurvalaiselta pesulalta ollaan viemässä työt ilman kilpailutusta.

Järjestelyssä omistus voi olla täysin nimellinen. Kari Komsin mielestä tämä haiskahtaa hankintalain kiertämiseltä. Esimerkiksi JIK osti pikkusummalla vain yhden Seinäjoen Keskuspesulan osakkeen.

Isku pienelle pesulalle on kova, kun tärkein asiakas lähtee.

– Pahimmassa tapauksessa joudumme lopettamaan toimintamme, jos mitään uutta ei tule tilalle, yrittäjä sanoo.

Uhkana tehoton monopoli

Julkisomisteiset yhtiöt ovat paisuneet. Ne valtaavat markkinoita yksityisiltä yrityksiltä. Vauhti on kiihtynyt, kun Suomeen on rakennettu kovalla kiireellä hyvinvointialueita, jotka aloittavat toimintansa vuodenvaihteen jälkeen.

”Inhottava in-house”. Näin luonnehtii Suomen Yrittäjien elinkeinopolitiikasta vastaava johtaja Harri Jaskari.

Jurvan Pesula on hänen mukaansa hyvä paikallinen esimerkki siitä, kuinka sosiaali- ja terveydenhuollon tukipalvelut ovat valumassa yksityisiltä yrityksiltä julkisomisteisten yritysten hoidettaviksi. Tukipalveluilla tarkoitetaan esimerkiksi ateria-, puhtaanapito- ja pesulapalveluja. Sote-palvelut tarvitsevat rinnalleen myös kuljetuspalveluja sekä talous- ja tietohallinnon palveluja.

Jaskari kertoo saaneensa paljon yhteydenottoja yrityksiltä, jotka ovat samanlaisessa tilanteessa kuin jurvalaispesula.

– Pienet ja keskisuuret yritykset ovat hädässä. In-house-yhtiöitä on syntynyt kuin sieniä sateella. Ne laajentavat jatkuvasti toimintaansa markkinoille, joilla olisi myös yksityisiä palveluja. Tämä on kauhea kehityssuunta, Jaskari sanoo.

Suomen Yrittäjien viimeisimmän selvityksen mukaan viimeisen kymmenen vuoden aikana on perustettu 136 uutta kuntaomisteista in-house-yhtiötä. Vuonna 2020 ilman asunto- ja kiinteistöyhtiöitä kuntayhtiöitä oli yhteensä 880 kappaletta. Perustamisvimma on tästä Jaskarin mukaan vain kiihtynyt.

Jaskarin mielestä Suomi on ajautumassa kurjistumisen kierteeseen, jos tukipalvelumarkkinat suljetaan yksityisiltä yrityksiltä. Hän kuvailee kahta erilaista skenaariota.

Parhaimmassa tapauksessa hyvinvointialueet ovat elinvoiman vetureita. Kasvualustoja sote-alan yrityksille. Hautomoja ja kokeilujen mahdollistajia innovaatioille. Siten myös referenssejä yrityksille kansainvälisille markkinoille.

Potentiaali olisi Jaskarin mukaan valtava. Sote-alan yrityksiä on noin 18 200. Alalla työskentelee 400 000 ammattilaista, joista merkittävä osa yksityisellä sektorilla. Lisäksi tuhannet tukipalveluja tuottavat yritykset saavat leipänsä sote-palveluista.

– Onnistuessaan hyvinvointialueet voivat olla huikea alusta uudelle Suomen kasvusektorille eli terveys- ja hyvinvointialalle. Kyseessä on valtava 23 miljardin euron vuosittainen markkina.

Sitten tullaan kauhukuvaan.

– Kyseessä voi olla myös valtava 23 miljardin euron tehoton monopoli, joka imee jatkuvasti lisää veronmaksajien rahoja, vaikka palvelut eivät parane. Kukaan ei pysty edes vertailemaan kustannuksia ja laatua, koska kilpailutuksia ei järjestetä.

Tähän suuntaan Harri Jaskarin mukaan ollaan liikkumassa, kun kunnat ja hyvinvointialueet kiertävät hankintalakia. Hänen mukaansa uhka on se, että julkinen sektori ja yksityiset yritykset eivät tee yhteistyötä.

Kiire ajaa in-house-ratkaisuihin

Vuodenvaihteessa aloittavilla hyvinvointialueilla on kova kiire, joten alueilla turvaudutaan kilpailua vääristäviin in-house-yhtiöihin. Hyvinvointialueet eivät saa hankintalain mukaan ostaa tukipalveluita suoraan kunnilta. Hyvinvointialueiden pitääkin tuottaa tarvitsemiaan tukipalveluita joko omana toimintanaan, yhteistyössä toisten hyvinvointialueiden kanssa tai hankintalain mukaisesti esimerkiksi sidosyksikköyhtiöltään tai markkinoilla toimivilta yrityksiltä.

– Monissa kunnissa havahduttiin siihen, että keskuskeittiöistä ei enää saakaan toimittaa ruokaa paikalliselle terveysasemalle. Jäljelle oli jäämässä vain kouluruokailu. Jotenkin piti pelastaa keittiöt ja niiden työpaikat. Siksi ratkaisuksi keksittiin in-house-yhtiöt. Kukaan ei oikein pysähtynyt miettimään, että löytyisikö ateriapalvelujen tuottajiksi yksityisiä toimijoita, Harri Jaskari kertoo.

Avoimia kustannuslaskelmia ei tehdä. Samaan aikaan palveluihin vaaditaan laatua lainsäädännöllä ilman resursseja. Näin on käymässä esimerkiksi hoitotakuun ja hoivamitoituksen kanssa.

Pian huomataan, että julkisen sektorin oma tuotanto ei riitä. Apua pyydetään vasta viimeisellä hetkellä yksityiseltä sektorilta, jolloin myös kustannukset ovat pitkäaikaisia sopimuksia korkeammalla tasolla.

– Kaiken tämän jälkeen nostetaan veroja eikä palvelutarpeeseen pystytä siltikään vastaamaan. Suomi tavallaan kuihtuu, jos tätä kehitystä ei pysäytetä, Jaskari kuvaa.

Suomesta on hänen mukaansa kadoksissa usko avoimeen kilpailuun ja sen tuottamaan hyvään.

– Helposti ajatellaan, että yksityinen olisi jotenkin pahempi tai kalliimpi toimija kuin julkinen. Näinhän ei ole, kun katsomme kustannus- ja laatuvertailuja. Yksityisillä yrityksillä on myös luontainen tarve keksiä uusia innovatiivisia ideoita, jotta ne pärjäävät kilpailussa ja pitävät asiakkaat tyytyväisinä. Hyvin harvoin monopolin tarvitsee olla erityisen ahkera tai kekseliäs, Jaskari sanoo.

– Kertokaa hyvä esimerkki menestyneestä maasta, joka hoitaa kaiken valtionyhtiöillä ja julkisomisteisilla yrityksillä. Sellaista ei ole.

Kilpailuttamisen välttämistä käytetään markkinointivalttina

Kilpailutus koetaan kunnissa ja hyvinvointialueilla vaikeaksi ja aikaa vieväksi.

– En keksi muuta selitystä kuin sen, että in-house-yhtiöillä halutaan välttää kilpailuttamisen vaiva. Sillähän nämä julkisomisteiset yhtiöt myös markkinoivat itseään, kertoo Elinkeinoelämän keskusliiton kilpailuasiantuntija Annaliisa Oksanen.

Näin todella näyttää olevan, kun käy esimerkiksi Suomen suurimman talous- ja henkilöstöhallinnon palveluita tarjoavan Sarastia-konsernin verkkosivuilla. Kilpailutuksen välttäminen on myyntipuhe, jolla kuntia ja hyvinvointialueita houkutellaan omistaja-asiakkaiksi.

Sarastia on kuntien ja julkisyhteisöjen omistama yhtiö, jolta esimerkiksi Helsingin kaupunki hankki sittemmin massiivisen palkanmaksusotkun aiheuttaneen palkkatietojärjestelmän. Kilpailutusta ei järjestetty, koska Helsinki omistaa yhtiöstä 0,04 prosenttia. Sen kaupunki sai noin 5 500 eurolla.

Hankintalain mukaan omistajuus yksinään ei vielä riitä siihen, että yhtiötä kohdellaan in-house-asemassa olevana sidosyksikkönä. Edellytyksenä on määräysvalta.

Sarastialla on 286 kuntaa ja sote-yhteisöä omistajana. Suurin osa omistaa Helsingin tavoin alle prosentin yhtiöstä. Pystyvätkö ne todella kaikki käyttämään Sarastiaan määräysvaltaa samalla tavalla kuin omiin toimipaikkoihinsa?

– Jos on ajauduttu tilanteeseen, että yhtiössä on omistajia satamäärin, niin ei se enää kovin helposti ole rinnastettavissa siihen, että kyseessä olisi yhden hankintayksikön jatke. Sarastia toki perustelee omistajaohjausta asiakasneuvottelukunnallaan, mutta se antaa lähinnä suosituksia. Lain edellyttämä määräysvalta ei toteudu ainakaan niiden paperien perusteella, joita olen nähnyt, kertoo julkisoikeuden professori Tomi Voutilainen Itä-Suomen yliopistosta.

Talous- ja henkilöstöhallinnon palveluja tuottava Monetra-konserni mainostaa verkkosivuillaan, että ”Tule omistajaksemme – osta osake”. Yhtiö muistuttaa, että heidän asiakkaansa ovat tavallisesti myös omistajia. ”Inhouse-asema tulee turvata ja tämä onnistuu ostamalla Monetran osake”, myyntipuheessa jatketaan.

Muutkin julkisomisteiset yhtiöt käyttävät samanlaista retoriikkaa omistaja-asiakkaita hankkiessaan.

– Tällaisessa kytkykaupassa on epäterveitä piirteitä. Hankintalakia ei ole tarkoitettu sellaiseksi, että markkinatuote on osake, jonka kylkiäisenä tulee palvelu tai tuote, jonka voi ostaa hankintalakia noudattamatta ja ilman kilpailutusta. Pahimmillaan on jopa päätetty tehdä ensin hankinta, jonka jälkeen on ostettu osake, professori Voutilainen sanoo.

Innovaatiot jäävät syntymättä

Hankintalain tarkoituksena on Euroopan unionin sisämarkkinoiden toiminnan edistäminen ja häiriöiden vähentäminen.

– In-house-järjestelyt nimenomaan häiritsevät kansallista markkinaa. Huolestuttavimpia ovat valtakunnalliset yhtiöt, joihin hyvinvointialueita puoliväkisin pakotetaan tai hyvin vahvasti ohjataan omistajiksi. Jos poliittiseksi tavoitteeksi on nostettu innovaatioiden edistäminen, miten markkinoille voi syntyä innovaatiotoimintaa, jos käytännössä jokin tietty palvelu tai tuote on monopolisoitu yhden julkisomisteisen yhtiön tuottamaksi? Tämä on vakava ongelma, josta pitäisi puhua enemmän, professori Tomi Voutilainen toteaa.

Kilpailun katoaminen aiheuttaa hänen mukaansa haittoja elinvoimalle sekä riskejä myös kunnille ja hyvinvointialuille. Ensinnäkin kilpailun vähentyminen nostaa vääjäämättä kustannuksia. Toinen riski liittyy nopeasti vanhentuviin tietojärjestelmiin ja ohjelmistoihin.

– ICT-markkinoilla pitäisi huolehtia siitä, että on kilpailua, jotta kautta saadaan laadukkaita hankintoja toteutettua. Vaarana on ajautuminen toimittajaloukkuun, jos ollaan näennäisesti yhden toimittajan kanssa tekemisissä hamaan tappiin asti. Sitä on hirveän vaikea lähteä vaihtamaan.

Kolmantena riskinä Voutilainen mainitsee sen, että yksittäisten kuntien ja hyvinvointialueiden mahdollisuudet vaikuttaa satojen omistajien julkisomisteisiin yhtiöihin ovat rajalliset.

– Yhdellä kunnalla tai kaupungilla voi olla esimerkiksi tietojärjestelmästä toisenlaiset vaatimukset kuin toisilla.

 ”Ongelman laajuutta ei ymmärretä”

EK:n Annaliisa Oksasen mielestä ongelman laajuutta ei ymmärretä kunnolla.

– Hankintojen keskittyminen in-house-yhtiöille on markkinoita ja tervettä kilpailua todella vakavasti vaurioittava ilmiö. Rakenteellinen ongelma, joka sulkee miljardien tukipalvelumarkkinat.

Toki julkisomisteiset yritykset voivat hankkia alihankkijoita yksityiseltä sektorilta, mutta kilpailutukset saattavat ovat liian suuria pienille ja keskisuurille yrityksille. Tarjoajat ovat tällöin harvassa ja näin kilpailu tyrehtyy. Oksasen mukaan hinnat nousevat ja laatu varmasti kärsii.

– In-houset ovat tällaisia kunnallisia tukkuliikkeitä. Ne voivat kilpailuttaa katalogeihinsa esimerkiksi muutaman ohjelmiston, jota sitten kaupataan kaikille omistajille. Silloin kuitenkin puhutaan niin isoista yhtiöistä ja asiakaskunnasta, ettei monilla yrityksillä ole välttämättä mitään asiaa kilpailutuksiin.

In-house-yhtiöitä on puolustanut esimerkiksi Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL. Sen mukaan kunnan on turvallisempaa hankkia palveluita omistamiltaan yhtiöltä kuin vapailta markkinoilta ja voittoa tavoittelevilta yrityksiltä. Asiaa perustellaan muun muassa laadunvalvonnalla ja huoltovarmuudella. Oksasen mielestä argumentit eivät ole kestäviä.

– Vakautta tietenkin voi jonkun mielestä olla se, että ollaan naimisissa julkisomisteisen yhtiön kanssa, mutta hyviä, vakaita ja luotettavia palveluntuottajia löytyy yksityiselläkin sektorilla. Yrittäjät nimenomaan haluavat hoitaa hommansa hyvin, koska julkinen sektori on älyttömän hyvä asiakas. Se maksaa aina laskut ajallaan, eikä se voi mennä konkurssiin. Kaikkihan niiden kanssa haluaa tehdä bisnestä ja hoitaa työnsä hyvin, jotta asiakasta ei menetä.

Kilpailutusten ulkopuolelle jäävien sidosyksikköhankintojen määräksi on arvioitu 15 miljardia euroa vuosittain. Valtava summa on jo kolmasosa kaikista julkisista hankinnoista. Mitä asialle pitäisi professori Tomi Voutilaisen mielestä tehdä?

– Lainsäädännöllisiä uudistuksia ei kotimaassa ole välttämättä kauheasti tehtävissä, koska hankintalaki perustuu EU:n lainsäädäntöön. Lain tulkinnalla asiaan voidaan kuitenkin vaikuttaa, hän kertoo.

Kilpailu- ja kuluttajavirasto KKV valvoo julkisia hankintoja koskevan lainsäädännön noudattamista.

– Valvontaviranomainen voisi käydä läpi in-house-yhtiöt. On mahdollista esimerkiksi tutkia tuoreita hankintatapauksia, ja markkinaoikeus voi sen jälkeen todeta, että onko niissä täyttynyt omistus- ja määräysvaltaedellytys, Voutilainen sanoo.

KKV:n ylijohtaja Timo Mattila kertoo, että he voivat puuttua hankintaan, jos määräysvaltaa ei selkeästi ole ja muita perusteita kilpailuttamatta jättämiselle ei löydy. Hän kuitenkin nostaa esille lain tulkitsemisen vaikeuden.

– Lainsäädäntö ei kuitenkaan ole aivan yksiselitteinen määräysvallan muodostumisen suhteen, joten hankintalaissa saattaa näiltä osin olla selkeyttämisen tarvetta.

Kilpailu- ja kuluttajavirasto tutkimaan tilannetta

Toimenpidepyyntö jätettiin 22. marraskuuta. Siinä Suomen Yrittäjät, Elinkeinoelämän keskusliitto, Perheyritysten liitto ja Keskuskauppakamari vaativat kilpailu- ja kuluttajavirastoa tutkimaan, rikkoiko Vantaan ja Keravan hyvinvointialue lakia tilatessaan Sarastialta henkilöstöhallinnon järjestelmän ja palveluita ilman kilpailutusta. Järjestely oli samanlainen kuin Helsingissä.

Järjestöjen mukaan hyvinvointialueet ovat alkaneet rikkoa hankintalakia systemaattisesti. Suomen Yrittäjien Harri Jaskari kertoo, että Vantaan ja Keravan hyvinvointialue nostettiin toimenpidepyynnössä esimerkiksi, jonka kautta vyyhti voi lähteä purkautumaan kunnolla.

– Tästä seuraa kantelu EU-komissioon, jos KKV tulee siihen johtopäätökseen, että tämä hankinta on ollut harmaalla vyöhykkeellä.

Asian selvittämisessä voi mennä kuitenkin kauan. Toimenpidepyynnön toivotaan kuitenkin herättelevän kuntien ja hyvinvointialueen päättäjiä ja virkamiehiä.

– Nyt kannattaa niissä pöydissä miettiä, että kannattaako tätä in-house-buumia jatkaa. Jos todetaan, että Vantaan ja Keravan hyvinvointialueen esimerkki ei ole mennyt lainmukaisesti, kuvioon tulevat korvausvaatimukset. Sellaisen tulkinnan jälkeen rivissä voi olla iso kasa yrityksiä, jotka kokevat tulleensa väärin kohdelluiksi, Harri Jaskari varoittaa.

Kilpailu- ja kuluttajavirasto kertoi joulukuussa ottavansa Vantaan ja Keravan hyvinvointialueen Sarastia-järjestelyn tutkittavakseen.

Jurvan Pesulassa kuusi isoa pesukonetta ovat pyörittäneet vielä kuluvana syksynä terveyskeskusten pyykkejä ja muita tekstiilejä. Yrittäjät valittivat JIKin hankintapäätöksestä hallinto-oikeuteen, jossa asiaa yhä käsitellään. Siksi JIK hankkii yhä palveluja jurvalaispesulalta.

Tulevaisuus näyttää yrittäjä Kari Komsin mukaan epävarmalta. Lomautusvaroitus on jo annettu. Kaikki työntekijät myös lomautetaan, jos hallinto-oikeus toteaa JIKin hankintapäätöksen lainvoimaiseksi ja sen myötä tärkein asiakas lähtee.

– Tulevaisuuden näkymät ovat aika lohduttomat.

Hieman valoa tunnelin päässä näkyy, koska jurvalaispesula on käynyt Provinan kanssa alustavia keskusteluja yhteistyöstä alihankkijana.

– Toivon kipinä syntyy, jos sieltä saisimme jotain töitä jatkossakin. Ihan hyvässä hengessä olemme tavanneet ja puhuneet, Komsi kertoo.

Jurvalaispesula saa siis jatkaa yritystoimintaansa, jos julkisomisteinen yhtiö sen sallii.

FAKTA: Mitä laki sanoo in-house-yhtiöistä?

• In-house-yhtiöiden edellytyksenä on, että hankintayksikkö käyttää määräysvaltaa sidosyksikköyhtiöön samoin kuin omiin toimipaikkoihinsa.
• Pelkkä omistusosuus tai osallistuminen yhtiökokouksiin ei täytä määräysvallan kriteereitä.