Helsingin poliisi julkaisi marraskuussa internetissä kaksi ilmoitusta tavoittamattomissa olevasta henkilöstä. Ilmoituksissa oli tunnistettava kuva kasvoista, mutta poliisi ei ole kertonut, mikä osuus etsittävillä on ollut rikostutkintaan.
Tutkinnanjohtaja, rikostarkastaja Klaus Geiger kommentoi Iltalehdelle, että kyseessä on poliisin ääriratkaisu. Poliisi voi toimia näin ainoastaan, jos se on välttämätöntä rikoksen selvittämiseksi, epäillyn tavoittamiseksi tai uuden rikoksen tai vahingon estämiseksi.
– Siinä on kyse laajasta rikossarjasta, jossa olemme ammentaneet tutkinnalliset menetelmät aika tyhjiin. Tiedämme, että henkilöllä on tietoja jopa kokonaisen rikossarjan selvittämiseksi, ja sen takia emme lähde arvioimaan hänen asemaansa, Klaus Geiger sanoo.
Esitutkintalakiin perehtynyt asianajaja, oikeustieteen tohtori Markku Fredmanin mukaan on olemassa tulkintavaara, että henkilöä epäillään rikoksesta, jos tämän asemaa ei kerrota.
– Se on tietenkin yksityisyyden suojan kannalta erittäin murheellinen tilanne, jos näin ei oikeasti ole, Fredman sanoo IL:lle.
Hänen mukaansa poliisilla ei pitäisi olla syytä jättää kertomatta, jos se etsii jotakuta nimenomaan todistajaksi.
– Monesti voi sanoa, että kuvan julkaiseminen voi olla yksityisyyden suojan kannalta jopa vahingollisempaa kuin nimen julkaiseminen. Jos ihmisen kuva on lööpeissä, hänen kasvonsa tunnistetaan kadulla jatkuvasti, Fredman sanoo.
Helsingin poliislaitos kertoi perjantaina Facebookissa poistaneensa torstaina julkaistun kuvan, koska henkilö oli tavoitettu.
https://www.facebook.com/Helsinginpoliisilaitos/posts/1957760140972177
