Kaikki muistavat ennen niin nuoren ja sittemmin ikinuoren Ilkka Kanervan. Harva voi väittää hänen loukanneen tai pahasti ilkeilleen. Sovinnollisuus oli hänen luonteenpiirteensä. Markku Heikkilän Kanervan omaisten kanssa yhteistyössä kokoama elämänkerta ei päästä kerronnassa piruja irti, mutta toimii kuin Kanervan kuvastimena: ymmärtävänä heijastuksena, täydellä sydämellä, tuomitsematta.
Ilkka Kanervan onni oli syntyä kokoomuslaiseksi uudistajien ketjun luottomieheksi: Juha Vikatmaa, Anders Blom, Unto Hämäläinen ja muut, jotka halusivat Kokoomuksen Nuorten Liiton rakentavan uutta. Se merkitsi enemmän tai vähemmän harkittua vastakkain asettelua ukkopuoluetta kohtaan. Puoluetta uhkasi kahtiajako, mitä vallassa olleet puolueet ja media kernaasti hyödynsivät.
Asetelma nosti Kanervan Juha Vikatmaan yhteistyökumppanina ja sielullisena perijänä Varsinais-Suomen ääniharavaksi. Kanervan sanankäytön tyylilaji oli korrekti, remonttimiehiksi nimetyn falangin äänenpainot koettiin ärsyttävän myönteisiksi presidentti Urho Kekkoselle. Nuoret pyrkivät saamaan kokoomuksesta hallituskelpoisen, mikä tarkoitti kumartelua. Ajettiin vasemmalta ohi.
Monille Kanervan linja tuli todistetuksi, kun Tehtaankadun suurlähetystön kekkereissä alkoi näkyä kokoomuslainen uudistaja. Markku Heikkilä kuvaa, miten remonttimiehet yrittivät murtaa hallituspuolueiden ja presidentin sementoimaa kokoomuksen vastaista turvamuuria.
Urho Kekkosen päiväkirjamerkinnät ja muut aikalaistodistukset kertovat, että idän nöyristely otettiin vastaan pokeri-ilmein. Varsinkin neuvostoliittolaiset päästivät vasta omissa piireissään hörönaurut. Olivatpa UKK:n luona vierailleet kokoomusuudistajat kysyneet presidentiltä jopa, että tulisiko heidän erota puolueestaan! Selvä tyylivirhe.
Asetelman nurinkurisuudesta kertoi, että vasta kokoomuksen 1987 vaalivoiton jälkeen Mauno Koivisto salli Harri Holkerin muodostaa sinipunahallitus, vaikka Holkeri ei ollut puolueensa puheenjohtaja. Se rikkoi Holkerin ja Ilkka Suomisen välit. Syynä oli ns. kassakaappisopimus, joka oli tehty SDP:n syrjäyttämiseksi, mutta jonka Koivisto oli kuullut ja siitä Suomiselle suuttunut.
Hallituksessa oli demareilla yliote. Ilkka Kanervasta tuli liikenneministeri, noustakseen paria vuosikymmentä myöhemmin poliittisen uransa huipulle ulkoministeriksi, jolloin kiito tyssäsi.
Poliittinen itsemurha tekstiviestein
Paikoin Kanerva-elämänkerta on jopa äitelän imartelevaa, mutta kun ulkoministeriämme kohtaa seinä, kirjoittajan on pakko kertoa kaikkien kannalta nolon episodin aiheuttama maineen menetys.
Ainahan Kanerva oli tiedetty naisten mieheksi, joka muinoin Holkerin, Jukka Uunilan yms. vanavedessä viiletti Lapin taikayössä. Ajat olivat tuolloin tyystin toiset. Kaikki tiesivät, monet osallisina, mutta media oli vaitonainen. Jopa Tamminiemen pesänjakajat -kirjan (1981) tehneet Hesarin toimittajat vain vihjailivat: paras luisto saatiin hinkkaamalla sukkahousujen kärkikiilalla….
Kun vuonna 2008 Kanerva sitten erehtyi harkitsemattomasti lähettämään tekstiviestejä tanssijatar J. Tukiaiselle, sensaatiomylly käynnistyi. Vaikka Tukiainen ja Kanerva yrittivät saada viestejä julkaisukieltoon, Hymy-lehti ne jakoi maailmalle. Paniikki, hätävalheet ja tekstareiden mauttomuus johtivat Ilkka Kanervan eroon, vaikka valtakunnan ylimmät rohkaisivat jatkamaan.
Kokoomus itse päätti Ilkka Kanervan näkyvän kansainvälisen uran, joka toki sai jatkoa muissa yhteyksissä. Opposition ja valtamedian painostus oli kova. Tulipa noina hetkinä Yleisradiosta keskusteluohjelma, jossa naistutkija- ja aktivisti ilmaisi järkytyksensä moisesta niin, että kertoi jättävänsä lukematta kaikki miesten kirjoittamat kirjat. Kanervan maine ”hameholistina” (erään kirjaan haastatellun luonnehdinta) nostatti miesvastaista hyökyaaltoa.
IKE-talk ja loppumaton tarmo
Kanervan kyky kohdata ihmiset toreilla ja turuilla saa kirjassa yleisessä tiedossa olleen vahvistuksen. Hän, jos kuka, oli jo alusta pitäen ymmärtänyt poliitikolle kaikkein tärkeimmän: suuren yleisön – olivatpa sitten kannattajia tai vastustajia.
Kirja kuvaa jatkuvaa, liki kroonista kampanjointia ja satoihin nousevaa valtaisaa määrää Turun suunnan kannattajia, jotka olivat aina ja kaikessa Kanervan puolella. Tämä osasi olla maakuntansa edun ajaja.
Räjäyttävän hauska oli Jyrki Kataisen Kanervalle pitämä syntymäpäivän puhe tämän täyttäessä 60 vuotta. Se sanallisesti imitoi sankarille tyypillistä fraasikiekurointia, jossa Kanerva tapansa mukaan ei sano oikeastaan yhtään mitään:
”Olet kokenut sellaiset politiikan turbulenssit ja joutunut sellaiseen suohon, ettei siinä ole auttanut edes köliin nojaaminen. Olet elämässäsi kokenut sellaiset myrskyt ja tuulet, joissa ennätyksiä ei olisi enää hyväksytty, ja joissa monelta olisi sauva katkennut ja piikkari tarttunut kurkkuun…”
Ne, jotka Kanervaa sattuivat kuulemaan, tunnistavat tuon hänelle tyypillisen, omalaatuisen lauseenrakentelun.
Kirjan ulkopuolelta omakohtainen manaus pahimmalta suomettumisen ajalta. Pidin kauan sitten Hangossa kokoomuslaisten kulttuuriseminaarissa elokuvapoliittisen, tilannekatsauksen. Kerroin, että jännitystä on odoteltavissa: Aleksandr Solzenitsynin kirjaan perustuva elokuva on tulossa kohtaa Suomeen, kuinkahan sen käy? Filmiä ei ollut vielä nähty. Silti tuohon Kanervan huuto: ”Kiellettävä, välittömästi kiellettävä”. Ehkä Tehtaankadulla merkittiin taas kok-sarakkeeseen plussamerkki.
Ministeripaikan menettäminen oli Kanervalle kova kolaus, mutta aikaa myöten hän putosi jaloilleen ja palasi uusiin kansainvälisen politiikan tehtäviin, menestyksellä. Oppi ja rauhoittui.
Markku Heikkilä: IKE. Unohtumaton Ilkka Kanerva. Readme.fi 2023.
