Teho-osaston osastonhoitaja JP Jääskeläinen on laatinut twitteriin kuvauksen siitä, millaista on kriittisesti sairaan potilaan hoito teho-osastolla.
– Ihmisen elossa olon kannalta on hyvä, että ilmalla on reitti keuhkoihin ja takaisin. Hengitystie voi olla spontaani tai sitä voidaan keinotekoisesti pitää avoinna joko hengitysputken tai henkitorviavanteen kanssa. Vain kunnolla tajuissaan oleva potilas pystyy ylläpitämään omaa hengitystietään, mikäli tajunnantaso on alentunut, täytyy hengitystie varmistaa keinotekoisesti, hän aloittaa.
Mikäli tarve keinotekoiselle hengitystielle jatkuu pidemmän aikaa, yleensä tehdään henkitorviavanne, jossa kurkunpäähän ihon läpi asetetaan lyhyempi kanyyli. Hoitohenkilökunta hoitaa ja tarkkailee hengitystietä ja huolehtii suun hygieniasta sekä varmistaa putken pysymisen paikallaan.
– Lisäksi, koska potilaita pyritään hoitamaan mahdollisimman ‘pinnassa’, pitää varmistaa, ettei potilas vahingossa vaaranna omaa ilmatietään poistamalla putken.
Hengissä pysymistä varten kudosten on saatava happea.
– Lisäksi kudosten pitää päästä eroon hiilidioksidista. Jotta kaasut vaihtuisivat, tarvitaan ilman liikkumista edes-takaisin keuhkojen ja ulkoilman välillä eli hengitystyötä. Potilaan alentunut tajunta, joko vamman tai lääkityksen takia, aiheuttaa hengitystaajuuden alentumista. Tällöin hengityksestä huolehditaan joko manuaalisesti hengityspalkeella tai automaattisesti hengityskoneella.
Erilaiset sairaudet ja vammat voivat haitata hengitystyötä ja keuhkoissa itsessään voi olla nestettä.
– Hoitajat tarkkailevat ja tarvittaessa säätävät laitteita sekä avustavat toimenpiteissä. Vaikeissa happeutumishäiriöissä voidaan potilasta makuuttaa vatsallaan tuntien ajan, joka yleensä helpottaa kaasujenvaihtoa, mutta on toimenpiteenä erittäin työllistävä. Happeutuneen veren pitää kulkeutua kudoksiin ja sieltä kuljettaa hiilidioksidia pois.
Hoitajan mukaan verenkierto ja sen kuljetuskyky voivat kärsiä monista eri syistä.
– Sydän ei jaksa tai pysty pumpata riittävästi, kiertävää nestettä on liian vähän, paine ei riitä kuljettamaan nestettä tai veressä on jotain ainetta, joka estää hapen kuljetuksen (esim häkä). Sydämen teho voi olla alentunut sairauden tai vamman takia, neste on voinut haihtua tai vuotaa pois suonista ja putkisto voi olla laajentunut eri syistä. Sairaanhoitaja tarkkailee potilaan verenkierron tilaa omien havaintojensa ja teknisten laitteiden avulla.
– On paljon, josta voisi kertoa. Infuusionesteet ja lääkkeet menevät pumppujen kautta suoraan potilaan laskimoon. Infuusioreitit nesteytystä ja ravitsemusta varten sekä virtsakatetri ja nestetasapainon hallinta. Monitori esittää potilaan peruselintoiminnot numeroina ja käyrinä.
– Ja mikään ei toimi ilman sairaanhoitajaa!
hengitysputken tai henkitorviavanteen kanssa. Vain kunnolla tajuissaan oleva potilas pystyy ylläpitämään omaa hengitystietään, mikäli tajunnantaso on alentunut, täytyy hengitystie varmistaa keinotekoisesti. Mikäli tarve keinotekoiselle 2/x
— Jp Jääskeläinen #FckPutin (@JJaa_Fin) March 12, 2021
huolehtii suun hygieniasta, varmistaa putken paikallaan pysymisen, imee limaa pois putkesta ja ehkäisee painehaavaumien syntymistä. Lisäksi, koska potilaita pyritään hoitamaan mahdollisimman ‘pinnassa’, pitää varmistaa ettei potilas vahingossa vaaranna omaa ilmatietään 4/x
— Jp Jääskeläinen #FckPutin (@JJaa_Fin) March 12, 2021
edes-takaisin keuhkojen ja ulkoilman välillä eli hengitystyötä. Potilaan alentunut tajunta, joko vamman tai lääkityksen takia, aiheuttaa hengitystaajuuden alentumista. Tällöin hengityksestä huolehditaan joko manuaalisesti hengityspalkeella tai automaattisesti hengityskoneella.6/x
— Jp Jääskeläinen #FckPutin (@JJaa_Fin) March 12, 2021
