Ministeri, entinen suurlähettiläs Jaakko Iloniemi ja ulko- ja turvallisuuspolitiikan asiantuntija, VTM Henri Vanhanen tarkastelevat maailman isojen valtioiden vahvuuksia ja heikkouksia luonnonvarojen, demografian, talouden, politiikan, teknologian ja sotilaallisen voiman näkökulmista.
On kiistatonta, että Intian merkitys maailmanpolitiikassa kasvaa tuntuvasti kuluvan vuosisadan aikana. Vuonna 2024 Intiasta tuli väestöltään maailman suurin maa, kun se ohitti ykkössijaa vuosikymmeniä pitäneen Kiinan, molemmissa on nyt noin 1,4 miljardia asukasta.
Demografia suosii Intiaa maailmassa, jonka väestö harmaantuu ja kääntyy lähivuosikymmeninä laskuun. Intian väestö on selkeästi muuta maailmaa paljon nuorempi, sillä noin kaksi kolmasosaa intialaisista on työikäisiä eli 15–64-vuotiaita.
Intian ulkopolitiikalle maan itsenäistymisestä lähtien ollut tunnusomaista liittoumattomuus, jolla se on pyrkinyt välttelemään asettumista selvästi minkään suurvallan puolelle. Myös 1970- ja 1980-luvuilla Intia korosti liittoutumattomuuttaan, mutta lähentyi silti Neuvostoliittoa.
Kylmän sodan päättymisen jälkeen se kuitenkin lisäsi yhteistyötään Yhdysvaltojen kanssa. Nykyinen maailmantilanne antaa Intialle mahdollisuuden veljeillä Venäjän ja Yhdysvaltojen kanssa tapauskohtaisesti.
Intian ulkopolitiikan tärkein kysymys pitkälle tulevaisuuteen on kuitenkin Kiinan uhka. Intialla ja Kiinalla on ollut 1940-luvulta saakka erimielisyyksiä valtakunnanrajoista Himalajan osavaltiossa Kashmirissa sekä Intian itäisimmässä osavaltiossa Arunachal Pradeshissa. Rajakiistojen ratkaiseminen on edellytys Kiinan ja Intian suhteiden parantumiselle.
Toistaiseksi Intialla ei ole mahdollisuutta haastaa Kiinan valtaa Aasiassa sotilaallisesti, koska vuonna 2024 Kiinan talous on lähes viisi kertaa ja puolustusmenot yli kolme kertaa suuremmat kuin Intian.
Tulevaisuudessa tilanne voi muuttua, sillä asevoimien vahvistaminen on keskeinen osa Intian tavoitteista. Kokonsa puolesta Intian armeija on jo maailman toiseksi suurin yli 1,4-miljoonaisella miesvahvuudellaan. Lisäksi Intia on ydinasevalta, ja se suunnittelee ydinaseistuksensa uudistamista tulevina vuosina.
Afrikan suurvallat
Nigeriaa kutsutaan suuren väestönsä ja taloutensa vuoksi usein Afrikan jättiläiseksi. Maan väestön ennustetaan kasvavan yli 400 miljoonaan vuoteen 2050 mennessä, mikä tekisi siitä maailman kolmanneksi väkirikkaimman valtion. Jos kasvu jatkuu nykyisellään, vuosisadan loppupuolella nigerialaisia voi olla jo yli 700 miljoonaa.
Nigeria on Afrikan suurin talous ja öljyntuottajamaa, joka on jo pidemmän aikaa houkutellut enenevissä määrin ulkomaisia sijoituksia muun muassa Kiinasta. Valtteina ovat öljyn lisäksi valtavat maakaasuvarannot sekä peltomaat. Resursseistaan huolimatta Nigeria ei kuitenkaan ole yltänyt nopeaan talouskasvuun eikä saavuttanut samanlaista hyvinvointia kuin esimerkiksi Aasian nousevat taloudet.
Pääosin islaminuskoisen pohjoisen ja kristityn etelän välinen taloudellinen ja sosiaalinen epätasapaino ovat sisäpolitiikan keskeisiä ongelmia. Nigerian pohjoisosissa yli 70 prosenttia ihmisistä elää köyhyysrajan alapuolella, kun taas etelässä vastaava osuus on alle 12 prosenttia.
Etnisesti kirjava maa on onnistuttu pitämään yhtenäisenä vain keskusvallan sotilaallisen voiman ansiosta. Esimerkiksi vuosina 1967-1970 käyty verinen Biafran alueen ja keskushallinnon välinen sisällissota on edelleen kansakunnan muistissa.
Runsaista luonnonvaroistaan tunnettu Etelä-Afrikka on alueellinen suurvalta ja maanosansa johtovaltioita. Diplomaattisesta vaikutusvallasta kertoo, että Etelä-Afrikka on ollut keskeinen konfliktien välittäjä kaikkialla Afrikassa. Edelleen maa on mukana alun perin Venäjän, Kiinan, Intian ja Brasilian muodostamassa BRICS-liitossa, mikä on vahva osoitus taitavasta diplomatiasta, koska Etelä-Afrikka on talouden osalta liittouman heikoin lenkki.
Sisäpoliittisesti maa on tienhaarassa. Valtapuolue Afrikkalainen kansalliskongressi eli ANC menetti vuoden 2024 parlamenttivaaleissa ensimäistä kertaa 30 vuoteen yksinkertaisen enemmistönsä. ANC ei ole onnistunut kitkemään yhteiskunnasta korruptiota, työttömyyttä, rikollisuutta eikä köyhyyttä. Virallinen työttömyysaste on viime vuosina ollut jopa 30 prosenttia, ja taloustilanne on käymässä raskaaksi tavallisille ihmisille.
Ulkopolitiikassa Etelä-Afrikka on pidättäytynyt tuomitsemasta Venäjää ja tukemasta Ukrainaa YK:n yleiskokouksen äänestyksissä. Taustalla ovat ANC:n kylmän sodan ajalta periytyvät yhteydet Moskovaan. Tuolloin Neuvostoliitto tuki apartheidin vastaista taistelua, ja siteet Venäjään ovat jatkuneet tähän päivään asti.
Samoin Kiinaan Etelä-Afrikka suhtautuu positiivisesti. Kiina on Etelä-Afrikan tärkein kauppakumppani ja maat tekevät tiivistä yhteistyötä teknologia- ja energiasektoreilla. Tätä kautta Etelä-Afrikka on kieltäytynyt liittymästä Kiinan-vastaisiin koalitioihin.
Jaakko Iloniemi ja Henri Vanhanen: Vuosisadan kilpajuoksu. Suurvaltapolitiikkaa sopimusten ja aatteiden jälkeisessä maailmassa. 270 sivua. Docendo.
