Iranin kaksi merkittävintä Venäjä-myönteistä poliitikkoa presidentti Ebrahim Raisi ja ulkoministeri Hossein Amir-Abdollahian menehtyivät molemmat helikopteriturmassa toukokuussa ehtimättä sinetöidä uutta pitkäaikaista yhteistyösopimusta Vladimir Putinin hallinnon kanssa.
Se, onko Iranin uudeksi presidentiksi juuri valittu uudistusmielinen Masud Pezeškian yhtä kiinnostunut kehittämään Iranin suhdetta Venäjään, on Nikolai Kožanovin mukaan toistaiseksi hämärän peitossa. Tiedossa kuitenkin on, että kaikki presidentinvaalien pääehdokkaat kertoivat tavoittelevansa ennen kaikkea Iraniin kohdistuvien pakotteiden lieventämistä ja talouden elvyttämistä – ei erityissuhdetta Moskovaan.
– Kahdenvälisten yhteyksien heikentyminen ei edellyttäisi suurta linjanmuutosta. Jo se, että Teheran vain hidastaisi yhteistyön tahtia tietyillä osa-alueilla, kuten asetoimituksissa tai pohjoisen ja etelän välisen käytävän kehittämisessä, saisi Venäjän tuntemaan oloansa vähemmän mukavaksi suhteessa Iraniin, brittiläisessä Chatham House -ajatushautomossa työskentelevä Kožanov toteaa analyysissaan.
Venäjän ja Iranin yhteistyöagenda on ollut varsin laaja. Maat koordinoivat kantojaan ja vaihtavat tietoja useista kansainvälisistä kysymyksistä, kuten Iranin ydinohjelmasta, Syyrian sodasta, Kaspianmeren alueen tilanteesta, Persianlahden turvallisuudesta ja Afganistanista. Iran on perinteisesti kiinnostanut Venäjää tärkeänä toimijana öljy- ja kaasumarkkinoilla ja ensimmäisenä Lähi-idän maana, johon Venäjä on rakentanut ydinvoimalaa.
Kun Vladimir Putin suunnittelema pikamarssi Kiovaan keväällä 2022 oli epäonnistunut, Iran on noussut myös Venäjän tärkeimmäksi asetoimittajaksi Pohjois-Korean rinnalla. Maalla on ollut iso rooli myös lännen Venäjälle asettamien talouspakotteiden kiertämisessä.
Jotta Iranin uusi presidentti kykenisi palauttamaan maansa suhteet länteen ja pääsemään irti tiukoista talouspakotteista, Teheran olisi Kožanovin mukaan välttämätöntä tarkistaa suhdettaan Venäjään. Tämä ymmärretään myös Kremlissä, jossa presidenttiehdokkaiden puheenvuoroja on seurattu tarkoin.
– Kremlin huoli on ymmärrettävä. Iranin maltillisten perinteiseen tapaan Pezeškian vastustaa yksipuolista nojautumista yhteistyöhön Venäjän ja Kiinan kanssa. Hän on ovelasti huomauttanut, että näiden suhteiden täysi potentiaali selviää vasta sen jälkeen, kun pakotteet on poistettu ja uusi monialainen linja luotu – mikä edellyttää yhteyksiä länteen. Kožanov sanoo.
Samankaltaisia näkemyksiä on hänen mukaansa esitetty myös konservatiivileiristä. On vedottu siihen, että Iranin suuntautuminen itään ei ole auttanut kohentamaan maan taloudellista tilannetta, vaan päinvastoin kasvattanut pakotetaakkaa entisestään.
Vaikka Iran ei kykenisi tekemään nopeaa ja radikaalia muutosta suhteissaan Venäjään, nykymuotoisen kumppanuuden vähittäinen rapautuminen on Kožanovin mukaan uuden presidentin johdolla hyvinkin mahdollista.
