Ilta-Sanomat kertoo presidentti Mauno Koiviston antaneen syksyllä 1992 budjettipäällikkö Raimo Sailakselle tehtäväksi selvittää, miten toimitaan, jos valtio ei kykene maksamaan lakisääteisiä maksujaan.
Silloinen budjettineuvos Hannu Mäkinen valmisti raportin Toiminta valtion likviditeettikriisissä 8. lokakuuta 1992. Salaisen muistion näki vain kymmenkunta ihmistä.
Raportin julkaisevan IS:n mukaan siinä ”tarkastellaan tilannetta, jossa valtio uhkaa joutua tai on jo joutunut maksuvalmiuskriisiin” ja todetaan, että likviditeettikriisi voi tulla nopeasti. Vajauksen kattamiseksi sanotaan tarvittavan poikkeuksellisia keinoja, tai ”valtio joutuu vuonna 1993 likviditeettikriisiin”.
Raportti edellytti 10 miljardin markan välittömiä lisäsäästöjä jo tehtyjen säästöpäätösten päälle. Keinoina mainittiin muun muassa valtion henkilöstön lomauttaminen, virastojen tehtävien priorisointi ja virastojen toiminnan alasajo. Investointimäärärahat olisi leikattu, valtionapuja vähennetty ja verotusta kiristetty.
Jos ”normaalit säästöhankkeet” eivät olisi tehonneet ”otetaan käyttöön poikkeuslait”. Siten säännellään virkamiesten palkkoja, lykätään valtion maksuja, voidaan rajoittaa tuontia ja vientiä sekä ulkomaista maksuliikennettä, otetaan käyttöön vientimaksut ja vientitalletuslaki, otetaan käyttöön neljän kuukauden hintasulku ja painetaan lisää rahaa.
Raimo Sailaksen mukaan ongelma kuitenkin oli, että laista ei löytynyt apua johon turvautua tilanteessa.
– Sellaista (lakia) ei ollut, eikä ole vieläkään, Sailas sanoo.
Sailaksen ja Koiviston nauhoitetussa keskustelussa presidentti pohdiskeli Suomen Pankin johtokunnan muuttamista eräänlaiseksi taloushallitukseksi, jonka vapaassa harkinnassa olisi ollut valuuttakurssipolitiikka ja korkopolitiikka.
