ISIS:n toimintaa edistäneen naisen pitkä vankeustuomio sai hiljattain vahvistuksen Ruotsin hovioikeudessa. Konfliktialueelle vuonna 2013 lapsiensa kanssa matkustanut, pitkään Ruotsin jihadistisessa kentässä vaikuttanut naisaktivisti syyllistyi ihmiskauppaan sekä yllytykseen ja avunantoon moniin hänen lapseen kohdistuneisiin seksuaalirikoksiin. Hän sai lähes seitsemän vuoden vankeusrangaistuksen.
Tapaus ei ollut ensimmäinen laatuaan Ruotsissa – edes tänä vuonna. 35-vuotias nainen tuomittiin maaliskuussa kolmen kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen sotarikoksesta. Hän julkaisi ISIS:n ”pääkaupungissa” Rakkassa asuessaan sosiaalisessa mediassa kuvia teloituksessa irrotetuista päistä. Hän myös kommentoi teloitettuja henkilöitä halventavasti ja lainvastaisesti.
Keväällä 2022 Ruotsin kansalaisuuden omannut 49-vuotias nainen tuomittiin kuuden vuoden vankeustuomioon sotarikoksesta. Nainen oli vienyt vuonna 2013 tuolloin 12-vuotiaan poikansa konfliktialueelle, eikä tuomion mukaan estänyt lapsen päätymistä ISIS:n lapsisotilaaksi. Jihadistijärjestön riveissä taistellut poika kuoli vuonna 2017.
Ruotsissa tapauksessa huomioitavaa on, ettei ainuttakaan noin kahdestatoista kotiutetusta naisesta ole syytetty tai tuomittu terrorismirikoksista – osittain puutteellisesta lainsäädännöstä johtuen.
Tanskassa, jossa esimerkiksi jäsenyys terroristisessa järjestössä on kriminalisoitu, vastaavia haasteita ei ole ollut.
Tämän vuoden helmikuussa Bosnian ja Tanskan kansalaisuuden omannut 38-vuotias nainen tuomittiin neljän vuoden vankeuteen ISIS:n toiminnan edistämisestä. Tuomion mukaan hän edisti ryhmän toimintaa olleessaan kotiäitinä ja vaimona. Seurauksena nainen myös menetti Tanskan kansalaisuutensa.
Muutamaa kuukautta aiemmin Tanskassa tuomittiin 35-vuotias nainen niinikään Isisin toiminnan edistämisestä, enimmäkseen samoin perustein. Naiset kotiutettiin lapsineen konfliktialueelta lokakuussa 2021 yhdessä kolmannen naisen kanssa yhteisoperaatiossa Saksan kanssa.
Kolmannen kotiutetun naisen kohtalosta ei ole selvyyttä.
Tanskan tavoin myös Norja on tiettävästi kotiuttanut vain muutamia naisia konfliktialueelta. Viimeiset kotiutukset tapahtuivat tämän vuoden maaliskuussa. Ensimmäisen kerran Norja kotiutti naisen lapsineen loppuvuodesta 2020 johtuen humanitaarisista syistä. Hän sai tuomion kesällä 2021. Tuomion mukaan nainen edisti ISIS:n toimintaa matkustamalla konfliktialueelle ja toimimalla sielä kotiäitinä ja vaimona.
Suomi on poikkeus
Pohjoismaisessa ja eurooppalaisessa viiteryhmässä Suomi on ollut ensimmäisten maiden joukossa, jotka päättivät kotiuttaa kansalaisiaan tai maahan kiinteitä siteitä omaavia henkilöitä leireiltä Syyriassa. Loppuvuonna 2019 tehdyn päätöksen jälkeen Syyriasta on palannut – kotiutettuina tai viranomaisten avustamana – kymmenkunta aikuista naista lapsineen.
Suomessa ei ole ainakaan toistaiseksi asetettu ainuttakaan leireillä aikaa viettänyttä täysi-ikäistä henkilöä syytteeseen terrorismirikoksista, sotarikoksista tai tiettävästi muistakaan rikoksista. Joidenkin Suomesta lähteneiden ja maahan palanneiden tiedetään aktiivisesti edistäneen ISIS:n toimintaa verkkoympäristössä. Tämä on tapahtunut esimerkiksi jakamalla ryhmän propagandaa ja tuottamalla omaansa, rohkaisemalla muita matkustamaan ryhmän julistamaan kalifaattiin, juhlistamalla ryhmän hirmutekoja – kuten terrori-iskuja ja länsimaisten panttivankien teloituksia – tai jopa yllyttämällä terrori-iskuihin länsimaissa.
Monessa tapauksessa epäiltyjä rikoksia käsittelevät esiselvitykset ovat kuitenkin toistaiseksi kesken. Huomionarvoista on, etteivät esiselvitykset ole johtaneet esitutkintoihin kuin kolmessa ihmiskauppaepäilyssä – eikä tiettävästi kertaakaan epäillyissä terrorismirikoksissa.
Ruotsissa ja Tanskassa kuluvan vuoden aikana jaetut tuomiot vahvistavat Suomen asemaa entisestään Euroopan marginaalissa. Suomi yksi aniharvoista EU-maista, ja ainoa Pohjoismaa, jossa ainuttakaan Isisin tai muiden jihadistiryhmien toimintaan osallistunutta palaajaa ei ole tuomittu terrorismi- tai sotarikoksista.
Suomeen leireiltä 2020-2022 välisenä ajanjaksona kotiutetut eivät ole tätä kehitystä merkittävästi muuttaneet, kuten esimerkiksi Ruotsissa on käynyt, vaan pikemminkin vahvistaneet sitä. Toisin kuin aikaisempien palaajien kohdalla, ainuttakaan henkilöä ei myöskään ole syytetty terrorismirikoksista.
Asianlaitaa on epäilemättä käsitelty paljon viranomaisten ja poliittisten päätöksentekijöiden keskuudessa viime vuosina. Julkisuuteen asti pohdinnat eivät kuitenkaan ole päätyneet muutamia yksittäisiä puheenvuoroja lukuunottamatta.
Suomessa vaikuttaa olevan laaja yksimielisyys siitä, ettei epäillyissä terrorismirikoksissa rikosoikeudellinen vastuu ole toteunut – ainakaan lainsäätäjien tarkoittamalla tavalla. Julkista yksimielisyyttä – tai edes selkeää kuvaa – siitä, mistä tämä tarkalleen johtuu ei kuitenkaan ole muodostunut.
Ehkä olisi tarpeen, että tätä lähdettäisiin selvittämään myös julkisesti.
