Venäjän öljynjalostamot ovat energia-asiantuntija Sergei Vakulenkon mukaan nousseet aiemmin harvoin uutisotsikoihin, mutta vuonna 2024 tilanne on olennaisesti muuttunut. Ensin tapahtui onnettomuus Lukoilin Kstovon jalostamolla, sitten Ukraina onnistui iskemään jalostamoihin Laukaansuussa (ven. Ust-Luga) Itämeren rannikolla ja Tuapsessa Mustallamerellä.
– Tapaukset saivat niin paljon mediahuomiota, sillä ne herättävät suuria kysymyksiä Venäjän energiateollisuuden kyvystä selviytyä sota-ajan paineista, venäläisen Gazprom Neft -yhtiön strategiajohtajana helmikuuhun 2022 saakka toiminut Vakulenko sanoo yhdysvaltalaisen ajatushautomo Carnegien julkaisemassa artikkelissa.
Jalostamot ovat hänen mukaansa ratkaisevan tärkeitä sekä Venäjän taloudelle että sodankäynnille Ukrainassa: autot, kuorma-autot, traktorit, puimurit, tankit, laivat ja lentokoneet tarvitsevat bensiiniä, dieseliä ja lentopetrolia.
Jos kuitenkin pienet, enintään viiden kilon räjähdelastein varustetut lennokit onnistuivat pääsemään Laukaansuuhun, joka sijaitsee 620 kilometrin päässä Ukrainan rajalta, se tarkoittaa, että mahdollisia kohteita ovat yhteensä kahdeksantoista jalostamoa, joiden yhteenlaskettu kapasiteetti on 3,5 miljoonaa barrelia päivässä eli yli puolet Venäjän kokonaiskapasiteetista), Vakulenko toteaa.
Venäjän öljynjalostusalan nykyiset olosuhteet ovat Vakulenkon mukaan kaukana normaalista.
– Kun Venäjä aloitti 2000-luvun alussa teollisen perustansa jälleenrakentamisen, maa käytti suurelta osin tuontilaitteita. Venäjän integroiduttua vähitellen maailmantalouteen se pystyi hankkimaan monia erilaisia koneita – paljon laajemmasta valikoimasta kuin mitä Neuvostoliitossa oli tuotettu. Vuonna 2022 tämä päättyi äkillisesti, kun täysimittainen hyökkäys Ukrainaan kaatoi globaaliin integraatioon perustuneen mallin, hän sanoo.
Kun Venäjän hyökkäyssota on jatkunut pian kaksi vuotta, ilmassa on hänen mukaansa entistä enemmän kysymyksiä siitä, kykeneekö Venäjän teollisuus jatkamaan toimintaansa kansainvälisessä eristyksessä. Aivan kuten BMW:n viallista kytkintä ei voi korvata venäläisvalmisteisen Ladan vastaavalla osalla, sama pätee myös teollisuudessa, hän huomauttaa.
– Nykyisten säännösten mukaan laitteet on korjattava alkuperäisten valmistajien huoltokirjojen mukaisesti ja alkuperäisiä osia käyttäen. Se on paljon vaadittu, kun alkuperäiset laitevalmistajat kieltäytyvät puhumasta entisten asiakkaidensa kanssa läntisten pakotteiden vuoksi, hän toteaa.
Pienet lennokit, jollaisia Ukraina käytti Laukaansuussa ja Tuapsessa, eivät Vakulenkon mukaan kykene aiheuttamaan suurta tuhoa.
– Ne ovat kuitenkin halpoja, ja niitä voidaan käyttää häirintäiskuihin. Pienellä onnella ne voivat vahingoittaa putkistojen lisäksi myös kompressoreita, venttiileitä, ohjausyksiköitä ja muita laitteita, joiden korvaaminen on pakotteiden vuoksi vaikeaa, hän sanoo.
Jos tämä on Ukrainan tarkoitus, se muistuttaa hänen mukaansa Venäjän vuosi sitten noudattamaa taktiikkaa, jossa iskettiin Ukrainan sähköjärjestelmään ja toivottiin, että muuntajien korjaus veisi aikaa.
– Nyt tähtäimessä on Venäjän energiainfrastruktuuri, ja Venäjän on löydettävä strategia, jolla se kykenee selviytymään tilanteesta, hän toteaa. Tehtävä ei ole hänen mukaansa helppo tilanteessa, jossa Venäjä on pitkälti eristyksissä kansainvälisistä markkinoista.
– Jos olemme todistamassa Länsi-Venäjän öljynjalostamoihin kohdistuvan hyökkäysaallon alkua, seuraukset ovat vakavia. Venäjän kestokyky ja kekseliäisyys joutuvat joka tapauksessa kovalle koetukselle. Kstovon, Laukaansuun ja Tuapsen korjaustöiden nopeus ja laatu tulevat olemaan Moskovan valmiuden keskeinen mittari.
