Britannian johtaman JEF-maaryhmän johtajat kokoontuvat ensi viikolla Viron pääministerin Kristen Michalin isännöimään puolustushuippukokoukseen Tallinnassa.
Kokouksen asialistalla ovat Euroopan heikentynyt turvallisuustilanne, pelotteen ja puolustuksen vahvistaminen sekä tuki Ukrainalle. Suomea kokouksessa edustaa tasavallan presidentti Alexander Stubb.
JEF:ssä ovat mukana Britannian ja Suomen lisäksi Ruotsi, Norja, Tanska, Islanti Viro, Latvia, Liettua ja Alankomaat. Sen tavoitteena on kehittää osallistujamaiden sotilaallisia valmiuksia, ennaltaehkäistä kriisejä sekä tarvittaessa toimia yhdessä kriisitilanteissa erityisesti Pohjois-Euroopassa ja Itämeren alueella.
Itämeren nyrkiksikin luonnehditun JEF:n tarpeellisuutta on kyseenalaistettu Suomen ja Ruotsin liityttyä Natoon, koska kaikki sen osallistujamaat ovat nyt yhteisen puolustusliiton jäseniä. Samaan aikaan sen tulevaisuudesta on kuitenkin esitetty kunnianhimoisia ajatuksia.
Arvostettu brittiläinen ulko- ja turvallisuuspolitiikan asiantuntija Ian Bond viittaa muun muassa ehdotuksiin Ukrainan ja Puolan liittymisestä maaryhmään, tiedusteluyhteistyön tiivistämisestä sen puitteissa sekä puolustusinvestointien rahoittamiseen keskittyvästä ”JEF-pankista”.
– Nämä ovat mielenkiintoisia ajatuksia, mutta ne edellyttäisivät JEF:lle suurempia resursseja kuin mitä sen jäsenet sille tällä hetkellä suovat, Centre for European Reform -ajatushautomon apulaisjohtajana toimiva Bond arvioi Carnegien julkaisemassa artikkelissa.
Ennen siirtymistään CER:ään suurlähettiläs Ian Bond on toiminut lähes kolme vuosikymmentä Britannian ulkoasiainhallinnon eri tehtävissä muun muassa Moskovassa, Washingtonissa, Naton päämajassa ja Wienissä.
Edelläkävijä Natossa
Tallinnaan kokoontuvien valtiojohtajien on Bondin mukaan syytä pohtia, pystyykö JEF täyttämään nykyiset tavoitteensa saati vastaanottamaan yhä vaativampia tehtäviä ilman lisäpanostuksia.
Hän muistuttaa Viron edellisen pääministerin, nykyisen EU:n korkean edustajan Kaja Kallaksen viime vuonna todenneen, että Euroopan maiden olisi investoitava enemmän puolustukseensa ja että JEF-maat voisivat näyttää siinä esimerkkiä.
– Johtajien tulisi ottaa tämä ehdotus käsittelyyn Tallinnassa, Bond sanoo.
Kaksi kolmesta Baltian maasta käyttänee tänä vuonna jo yli kolme prosenttia bruttokansantuotteestaan puolustukseen, ja muutkin JEF-maat ovat hänen mukaansa Naton kahden prosentin tavoitetason yläpuolella. Nyt ne voisivat hänen mielestään sitoutua yhteisen kolmen prosentin tavoitetason saavuttamiseen vuoteen 2030 mennessä.
Myös JEF:n ja Naton suunnittelun yhteensovittamista olisi hänen mukaansa syytä tehostaa, kuten upseeritaustainen Suomen Ulkopoliittisen instituutin tutkija Antti Pihlajamaa on esittänyt.
Avainvahvuudet harmaalla alueella
Niin kauan kuin Nato on aktiivisesti olemassa ja JEF-maat katsovat voivansa luottaa liittouman turvatakuihin, JEF:n ei ole Bondin mielestä välttämättä tarpeen valmistautua intensiivisiin taisteluihin.
– JEF-formaatista on todennäköisesti eniten hyötyä silloin, kun uhka on epäselvä eikä Nato kokonaisuudessaan voi sopia reagoinnista – ei niinkään silloin, kun edessä on täysimittainen sota, Bond sanoo.
– Hybridihyökkäysten tai sabotaasin torjumiseksi JEF:n on kyettävä aktivoimaan resurssinsa nopeasti. Sen on myös tehtävä yhteistyötä siviiliviranomaisten, kuten poliisin, merivartioston tai kriittisen infrastruktuurin yksityisten omistajatahojen, kanssa sekä kehitettävä ja harjoiteltava toimintaa näiden vuorovaikutustilanteiden hoitamiseksi, hän toteaa.
Britannian edellinen Helsingin-suurlähettiläs Theresa Bubbear on arvioinut JEF:n olevan omiaan esimerkiksi nopeisiin toimiin Ahvenanmaan puolustamiseksi.
