Suomen eläkejärjestelmä on jälleen uudistusten keskellä ja työeläkejärjestelmään suunnitellaan remonttia. Hallituksen asettaman kolmikantaisen työryhmän tavoitteena on tammikuun 2025 loppuun mennessä selvittää tarvittavat muutokset työeläkejärjestelmän rahoituksellisen kestävyyden varmistamiseksi ja riittävän etuustason turvaamiseksi. Muutosten tulee vahvistaa julkista taloutta pitkällä aikavälillä noin 0,4 prosenttiyksiköllä suhteessa bruttokansantuotteeseen. Se vastaa noin miljardia euroa.
Kuntien ja hyvinvointialueiden eläkkeiden rahoituksesta ja eläkevarojen sijoittamisesta vastaavan Kevan toimitusjohtaja Jaakko Kiander, kuinka välttämättömänä pidät, että hallituksen tavoittelema eläkeuudistus tehdään nyt, ja miten tilannekuva on muuttunut edellisestä vuonna 2017 tehdystä eläkeuudistuksesta?
– Kyllä se on tarpeellinen uudistus. Edellinen uudistus neuvoteltiin jo vuonna 2014. Sen jälkeen tilannekuva on muuttunut väestökehityksen osalta aika lailla. Silloin ei nähty, että syntyvyys laskisi näin paljon. Syntyvyyden romahdus on ollut kaikille iso yllätys. Se on globaali ilmiö, joka muuttaa tulevaisuuden kuvaamme väestönkehityksestä aika lailla.
Syntyvyys on jatkanut alenemistaan Suomessa. Tilastokeskuksen mukaan viime vuonna syntyi 43320 lasta. Tämä on pienin luku sitten vuoden 1836. Kuinka suurena riskinä eläkejärjestelmän kestävyyden näkökulmasta pidät syntyvyyden laskua?
– Pidän syntyvyyden romahdusta erittäin suurena riskinä kaikille yhteiskunnille. Syntyvyyden pudotus on niin jyrkkä, että se johtaa siihen, että sukupolvien välinen kokoero kasvaa liian suureksi, jolloin seurauksena on vääristynyt väestön ikäpyramidi. Tällöin ollaan pysyvästi tilanteessa, jossa nuoren sukupolven takana on aina paljon suurempi eläkeläissukupolvi. Väestö pienenee ja vanhuushuoltosuhde nousee erittäin korkeaksi. Eläkejärjestelmän rahoitus joutuu kovaan stressiin tällaisessa tilanteessa. Siitä voi seurata, että nuoret eivät enää halua rahoittaa järjestelmää. Suomen järjestelmän suhteen olen kuitenkin suhteellisen luottavainen, koska kestokykymme on aika hyvä ja selviämme monta vuosikymmentä eteenpäin. Jos ajattelee vuosisadan loppupäähän asti, olen kuitenkin huolissani hyvinvointiyhteiskunnan rahoituksesta.
Nettomaahanmuutto on viime vuosina ollut korkealla tasolla, vuonna 2023 lähes 58000 henkilöä. Jos nettomaahanmuutto saataisiin pysyvästi vuositasolla yli 30000 henkilöön, millainen apu se olisi eläkejärjestelmän kestävyydelle?
– Se olisi aika iso apu; maahanmuutto paikkaisi syntyvyyden laskun vaikutuksen, jos mentäisiin yli 30000 lukuihin. Se helpottaisi aika paljon eläkejärjestelmää ja koko julkisen talouden näkymää. Jos voisimme olettaa, että maahanmuutto pysyy yli 30000:ssa pitkällä aikavälillä, julkisen talouden kestävyysvaje myös korjaantuisi laskelmissa.
Jos syntyvyys pysyy alhaisena ja nettomaahanmuutto vähenee, mitä tästä seuraisi?
– Silloin olemme tilanteessa, että vuoden 2050 jälkeen väestö alkaa supistua ja vanhuushuoltosuhde lähtee taas uudelleen kovaan nousuun. Tällöin eläkemaksuissa olisi aika iso nousupaine vuosisadan loppupuolella. Voi ajatella, että silloin ajaudutaan jonkinlaiseen kriisiin. Puhutaan kuitenkin vuosisadan loppupuolesta.
Kevan eläköitymisennusteen mukaan hyvinvointialueilta jää eläkkeelle keskimäärin joka kolmas työntekijä seuraavien kymmenen vuoden aikana. Mitkä ovat evääsi ’eläkepommin’ ratkaisemiseen?
– Eläköitymistä voi viivyttää kannustimilla, jotta ihmiset olisivat hieman pidempään töissä. Eläköitymistä hidastaa myös se, että työkyvyttömyyden ehkäisemässä onnistutaan entistä paremmin. Sote-alalla turvaudutaan jo nyt eläkeikäisiin työntekijöihin. Työvoimapula on suurin ongelma niillä alueilla, jossa väestökehitys on kaikkein huonoin eli varsinkin Itä-Suomessa. Herää kysymys, mistä uudet työntekijät saadaan sinne, kun sote-järjestelmän palvelutarve kasvaa ja työikäisten määrä supistuu. Nettomaahanmuuton rooli korostuu myös taantuvilla alueilla.
Suomen julkista taloutta vaivaa krooninen alijäämä. Miten tarkastelet Suomen talouden tilaa?
– Se ei varsinaisesti ole eläkejärjestelmän ongelma, vaan ennen kaikkea valtiontalouden ongelma. Olen sillä tavalla toiveikas, että tämän hetken suuri alijäämä johtuu osin väliaikaisista tekijöistä kuten poikkeuksellisen suurista puolustusmenoista. Suurten hankintojen jälkeen paineet voivat hellittää. Alijäämää kasvattavat myös nopeasti nousseet valtion korkomenot, jotka tulevaisuudessa voivat kääntyä laskuun korkokehityksen myötä. Lisäksi olemme tällä hetkellä suhdannekuopassa. Kokemus kertoo, että talouden elpyminen kohentaa meillä nopeasti julkista taloutta. Näistä syistä en ole täysin pessimistinen pidemmän aikavälin kehityksen suhteen.
Osittainen varhennettu vanhuusseläke (ove) on osoittautunut erittäin suosituksi. Keva maksoi ovea ensimmäisen vuosipuoliskon aikana kaksi kertaa enemmän (yhteensä noin 5,2 miljardia euroa) kuin viime vuonna vastaavaan aikaan. Onko sen suosio yllättänyt?
– Eläkeala on kyllä yllättynyt oven kovasta suosiosta. Tiedämme, että sitä ottavat erityisesti miehet, yrittäjät ja työttömät. Osin tämä on ymmärrettävää, koska työttömillä on rahapula, ja he tarvitsevat sen takia ylimääräistä rahaa. Yrittäjät ja miehet, jotka ovat hieman päällekkäinen ryhmä, ajattelevat monesti, että eivät elä kovin vanhaksi. Silloin on rationaalista ottaa eläke-etuudet ulos mahdollisimman nopeasti. Jos taas elää selvästi yli 80-vuotiaaksi ovea ei kannata ottaa, koska kokonaiseläke jää pienemmäksi.
Voiko ove jatkua nykyisenkaltaisena myös eläkeuudistuksen jälkeen?
– Mielestäni ove on hyvä. Se tarjoaa ihmisille joustomahdollisuutta. Se ei kuitenkaan varsinaisesti maksa järjestelmälle mitään eikä vähennä työntekoa. Ihmiset jatkavat töissä ja ottavat oven siihen päälle ja tienaavat vähän enemmän.
Miten luottamus eläkejärjestelmään turvataan?
– Se on vaikea kysymys ja sitä mietitään jokaisessa maassa. On hyvin yleistä, että nuorten luottamus eläkejärjestelmiin on heikko. Suomessa asiaan voisi silti suhtautua jonkinlaisella luottamuksella, koska meillä on osittain rahastoiva järjestelmä. Yli 250 miljardin eläkevarat eivät ole ihan heti loppumassa, ja järjestelmä on suhteellisen vakaalla pohjalla. Viime kädessä eläkejärjestelmän luotettavuus perustuu kuitenkin siihen, että kansalaiset hyväksyvät järjestelmän ja haluavat pitää sen voimassa.
2000-luvulla on tehty kaksi eläkeuudistusta ja nyt on valmistelussa kolmas. Tullaanko eläkeuudistuksia tekemään jatkossakin kerran vuosikymmenessä?
– Mahdollisesti. Kokemus on osoittanut, että meillä on ollut tarve tehdä joitakin muutoksia noin joka vuosikymmen. Toinen vaihtoehto on pohtia automaattista vakautusmekanismia. Tällöin eläkeuudistuksia ei tarvitsisi tehdä, vaan vakautusmekanismi tasapainottaisi järjestelmää. Tällä hetkellä meillä on vakauttajina elinaikakerroin ja nouseva eläkeikä, jotka reagoivat eliniän nousuun. Muita riskejä ovat syntyvyys ja maahanmuutto, joiden ennustaminen on todella vaikeaa. Yksi vaihtoehto olisi tehdä eläkejärjestelmään väestökorjaustekijä, joka toteutuneen väestökehityksen pohjalta vaikuttaisi indeksikorotuksiin.
Kohdistuuko eläkeiän nostamiseen paineita?
– Meillä on tavallaan ratkaistu tämä edellisessä uudistuksessa, jolloin sovittiin tietystä säännöstä, jolla eläkeikä asteittain nousee, jos elinikä jatkaa nousuaan vuoden 2030 jälkeen. Siihen on rakennettu jo automaatti. Jos sen annetaan olla voimassa, ei tarvitse tehdä uusia päätöksiä eläkeiän suhteen. Eläkeikä on noussut noin vuoden vuosikymmenessä.
Keva on Suomen suurin sijoittaja. Sijoitusten markkina-arvo oli kesäkuun lopussa 68,5 miljardia euroa. Ensimmäisen vuosipuoliskon sijoitustuotto oli 5,3 prosenttia. Onko sijoitustuottojen kehitys ollut tyydyttävällä tasolla?
– On ollut. Muutamia huonoja vuosia on ollut, mutta jos ajattelee koko Kevan historiaa, olemme tyytyväisiä sijoitustuottoihin. Keskimääräinen reaalituotto on ollut viimeisen 35 vuoden aikana neljän prosentin luokkaa. Sijoitusvarallisuudesta omalla säästämisellä on kerätty 20 miljardia, ja loput ovat pelkkiä sijoitustuottoja, eli se on ollut kannattavaa toimintaa.
Osavuosikatsauksessa totesit, että loppuvuoden kehitys pääomamarkkinoilla näyttää levottomalta. Mitkä seikat lisäävät levottomuutta?
– Geopoliittiset syyt: laajeneeko Lähi-idän sota, ja mitä Ukrainan sodassa tapahtuu. Lähi-idässä on se riski, että jos sota laajenee, öljyn hinta voi nousta ja aiheuttaa uuden energiakriisin. Toinen seurannan kohde on keskuspankkien korkopäätökset: jos korko tulee alaspäin, se vahvistaa sijoitusmarkkinoita.
Kevan hallitus päätti syyskuussa 2023 nostaa sijoitustoiminnan riskitasoa lähitulevaisuudessa merkittävästi. Onko osakepainoa jo kasvatettu?
– Olemme varovasti kasvattaneet osakepainoa ja tällä hetkellä se on noussut vähän yli 60 prosenttiin Kevan hallituksen linjauksen mukaan. Meillä on edelleen mahdollisuus nostaa sitä lisää; voidaan mennä jopa 65 prosenttiin asti, mikä on aika korkea luku. Suomalaisessa eläkejärjestelmässä ei ole aiemmin nähty niin suuria osakepainoja.
Miten arvioit Suomen houkuttelevuutta sijoitusmarkkinana?
– Suomi on hankalassa tilanteessa. Helsingin pörssi on ollut pitkään aika matelevassa vaiheessa. Kotimaan talous on muutenkin ollut pitkään heikossa jamassa. Kotimaiset pääomamarkkinat ovat aika ohkaiset, kun täällä on niin vähän rahaa pyörimässä. Tällä hetkellä ei ole näkymiä Nokian tyyppisistä kasvuyrityksistä, vaikka osaamispohjaa on todella paljon.
Juttu on julkaistu alun perin Nykypäivässä 3/2024